Hiljaiselon jälkeen tuntuu niin kovin tahmealta tarttua jälleen ajatuksen luovaan kynään ja kirjoittaa tänne mitä meille kuuluu. Niin paljon olisi asioita mistä kirjoittaa, mutta aika taas niin rajallista. (Mitkä ruuhkavuodet??)

Sinällänsähän se on hyvä että on ollut hiljaista, se on merkki siitä että täällä on kaikki hyvin.

Saagan vointi on ollut suurimmaksi osaksi tasaista, muutamia arvojen romahduksia on kesän aikana ollut.

Todellisuus on kuitenkin tosi karua silloin kun ne notkahdukset sattuu. Kun kesällä kreatiniini, ja urea nousivat, ja happo-emästasapaino, sekä natriumit heittivät häränpyllyä, istui sairaalan odotushuoneessa vakava karhuemo. Ainoa mitä voidaan tehdä, on nesteyttää. Ei ole muuta lääkettä. Ei tähän ole enää mitään muuta apua.

Siinä kohtaa se jotenkin iski syvälle tajuntaan että niin. Tässäkö se nyt sitten on. Nytkö se hetki on, että alamme valmistella väistämätöntä. Se oli KAMALA tunne. Hirveän kuristava, ahdistava tunne että ei hevonhelv, ei käy, tehkää nyt joku jotain! Ja se avuttomuuden tunne. Hyi helvetti.

Ja Saagallehan on nyt kahdesti tehonnut tehonesteytys, joka on sitten laittanut laskuun kaikki arvot ja tasannut muut. En usko että lääkäritkään odotti niin hyviä vasteita pelkällä nesteytyksellä. Mulle on ihan sama millä tilanne korjaantuu joka kerta, mutta onneksi se on sitä tehnyt. Me ei olla nyt eikä koskaan valmiita siihen että päästettäisiin irti.

 

Saagan intervallit eskoossa jatkuu entisellään, ja meillä on sama väki täällä kuin keväälläkin. Arki rullaa nyt nelosluokkalaisen Lucaksen, Ekaluokkalaisen Akselin, Saagan, ja Kohta 3 veen Miljan mukaan, ja työelämän tietysti.

Tässäpä ensimmäinen koulupäivä tänä vuonna! Ai että, karhuemo otti fiilistellen! :D No jos rehellisiä ollaan, niin itkuksihan se meni kun koulun ovet nielaisivat meidän karhunpojat.

Meidän toimistoapulainen on hiukan kasvanut tässä kevään aikana. Kuura on jo iso tyttö, ja rasittavassa uhmavaiheessa :D Onneksi talossa on paljon innokkaita lenkittäjiä, ja leikittäjiä!

Tässäpä Saaga kehittelee sotasuunnitelmaa vesi-ilmapallon kanssa! Parasta ikinä heitellä veikkoja, varsinki ku ne ei saa heittää takasi, HAHAHAA!

 

Ja taas kuva poikittain, enkä osaa sitä kääntää. No, Saaga kuitenkin toimistossa apulaisena mun kanssa tässä :) Parasta varmaan on toimistossa kuunnella musiikkia ja laulaa! Toimistolla harvoin on yksinäistä, Tilitoimistossa on nyt meitä kolme, ja meno on hurjaa :)

Miljan ja Aksun yhteissynttäreitä vietettiin juuri. Saaga tietysti shownaisena huolehti naurusta ja kiljahduksista :D

Milja on jo melkoinen tättäräinen. Tietää mitä haluaa, ja muu ei sitten käykään. Tässä tärkeimpiä kyydissä, eli PISSATUSSU. Kyllä. Ja se tykätään sanoa usein ja kovaa, kaupassa varsinkin. On äititussu, isitussu, pissatussu ja jyritussu. Ole siinä sitten..

Äiti ja tytärkuvia otettiin synttärillä, mun aurinkoinen <3

Meillä on taas tänä kesänä tuttuja lemmikkejä, nimittäin peuraemo kahden vasansa kanssa! Tämä peuraemo tuo oikeastaan joka vuosi kaksosensa näytille. Emme lakkaa ihmettelemästä sitä, että ensinnäkin tämä peura tekee joka vuosi ne kaksoset, ja sitten että meidän piha lampineen on yhä turvallinen paikka tulla aamulla juonnille ja syönnille. <3

Milja ja Saaga serkkupojan juhlissa nättinä <3

Milja on yhtä heppahullu kuin äitinsä, tallilla voisi viettää aika vaikka joka päivä!

Mökilläkin on keretty käydä,siellä on ihan parasta, tuumii Saaga. Paitsi hyttyset, ne on anaalista. Onneksi oli uusi keksintö, joka vei verenimijät pois lähistöltä.

Kuura vahtii Miljan leikkejä mökillä.

 

Ja tässä Saagan jumppatuokio tältä viikolta. Tyttö on siis paljon edistynyt ja kasvanut! Tässäpä hän huikkii toimintaohjeita muillekkin, ja vahvistelee niskaansa. Kohtahan me jo juhlitaan 5 vee juhlia! Meidän porkkana-vihannes, jonka ei pitänyt elää vuottakaan <3

 

nyt karhuemo jatkaa töitänsä, tällä kertaa toimistossa apuna Milja. <3

 

 

-Karhuemo-