Ja taas keskelle paskamyrskyä.

Saaga joutui viime yönä teholle.

Oltiin eilen menossa jo nukkumaan, kun Saaga oksensi huoneessaan hiukan puoli 12 jälkeen. Iskä meni paikalle tottuneesti, ja nosti sängystä päällensä oksentaneen tytön joka vielä vähän kakoi.

taputuksia selkään, että loputkin oksennukset tulisi ulos.

Mutta kakominen jatkui, ja hengitys vaikeutui.

Minäkin meen paikalle, ja autan pyyhkimään nenää, ja laitan nenäsuihketta jos se auttaa.

ei auta.

tyttö on oudon veltto ja hengitys pinnallista.

Valot päälle ja kontaktia yritettiin ottaa. Kun Saaga vilkaisi muhun totesin iskälle että nyt on joku hätänä. ei ole yhtään normaalia.

Iskä nyökkää, paniikki vyöryy ylitte. Lähen ettimään puhelinta.

Tyttö alkaa hengittää tosi huonosti, iho sinertää huulien ympäriltä kun henki ei kulje.

Alkaa nykinä, pieni, jatkuva nykivä.

Hätänumeroon soittaessa kukaan ei vastaa. "älä katkaise puhelua, olet jonossa." MITÄ VITTUA??

Iskä hakkaa lasta selkään että hengitys tokeentuis.

tulee kyökki, ja vähän oksennusta. Tyttö ei reagoi mihinkään. Hengitys hyvin vaikeaa.

Vihdoin hätänumerosta vastataan, mongerran osoitteen, pikapuhun tapahtuneen. Hoen joka väliin että nyt on kiire. Oikeasti kiire. Tyttö ei hengitä.

eiku hengittää, joo mut tosi huonosti., ovi auki ja raikasta ilmaa tyttö vetää vähän keuhkoihin. Häkestä sanotaan että ambulanssi tulossa.

taputan isän sylissä olevaa nyyttiä selkään.

kakomista. pinnallista hengitystä, katkonaista.

silmät menee kiinni, puhallan kasvoille.

Soitan mummalle, ei vastaa, soitan vaarille.

"Älä panikoi, Saaga ei hengitä, ambulanssi tulossa. voisitteko tulla tänne poikia kattomaan että päästään sairaalaan. nopeasti."

Minuutti, kaksi, mitä jos Saaga lakkaa hengittämästä kokonaan?
Joo osataan molemmat elvyttää, mutta silti kysyn sitä ääneen.

MITÄ JOS MUN LAPSI KUOLEE NYT

Nyt se kuolee.

ambulanssikuski soittaa, he ovat tulossa, ei mene enää kauaa.

menee liian kauan, panikoin.

Iskä taputtaa selkään, välillä rintaan.

samalla sanoo Saagalle, "nyt et luovuta. et voi luovuttaa"

oksennus, vatsanesteitä jo.

tyttö on tajunnan rajamailla, en tiedä paljoko menee perille puheesta. Nykinät jatkuu, ja välillä kasvaa.

Nyt se kuolee. Saaga ei jaksa enää. Voi luoja mitä täällä tapahtuu. Ei tätä ei..

tuntuu etten osaa toimia, lopulta ambulanssin valot näkyy.

Ja ne menee ohi. ambulanssi ajoi ohi meidän liittymästä. naapurien pihaan. Minä valotan taskulampulla. Lopulta soitan ambulanssin numeroon, yritän selittää että ootte vääräs paikas.

ÄLkää peruuttako liikaa, siitä siitä nyt oikealle!! mä näen teidän valot, ajakaa taskulampun räpsytystä päin.

Lopulta tupa täynnä, kolme ambulanssimiestä, kaksi autoa. isovanhemmat ja sisko kurvaa pihaan melkein samaan aikaan. 

Saaga nykii, ei lopu vaikka annetaan kouristuksen lopettavaa lääkitystä. saturaatio ok, sydän ok.

ei hengitä välillä kunnolla.

TEHKÄÄ NYT JOTAIN

Liian hidasta, mitä me täs tehdään, mennään jo.

Miehet rauhoittelevat,perustoiminnot kunnossa. Iskä lähtee ambulanssin mukaan, minä nappaan Miljan mukaan ja siskon ja mumman kanssa perään omalla autolla. Vaari jää poikien kanssa, jotka autuaan tietämättöminä tapahtumista nukkuvat huoneessaan.

meidän tienpäässä ambulanssiin syttyy valot ja vauhti kiihtyy. Paniikkikohtaus alkaa viedä iteltä ajantajun.

Nyt on kiire.

päivystyksessä todetaan ettei tilanne ole rauhottunut.

Minä manaan ääneen että mikä helvetti täs kestää. Labrat otettava äkkiä.

Miksei niitä jo oteta? Niistä selviää onko tämä munuaisista johtuvaa.

Mitä jos munuaiset on nyt pettänyt.

Luoja Saagalla ei oo dialyysilupaa.

käret ristissä, älä vie multa tätä lasta. vie vaikka mut mutta älä tätä lasta..hoen mielessäni

Siirretään teholle, kouristukset ei lopu.

itku vyöryy yli.

...

 

Hiljaisuus.

omaisten huoneessa teho-osastolla on hiljaista. Milja nukkuu pienen lisähuoneen sängyn päällä tyytyväisenä oman peittonsa alla.

Kahviautomaatti sylkee kuumaa kahvia neljän tokkuraisen odottajan kuppeihin.

Ei jaksa puhua, muttei jaksa olla puhumattakaan.

Minuutit kuluvat. jokaisesta äänestä säpsähdetään.

Joko nyt tullaan kertomaan että mitään ei ole tehtävissä?

entä nyt?

mikä siellä kestää.

Tietääkö lääkärit varmasti kaiken mitä pitää tietää Saagan erilaisista vammoista ja sairauksista.

Jos ne antaakin jotain väärää lääkettä, joka ei sovi.

yritämmme rauhoittaa toinen toistamme, vaikka paniikki on läsnä jokaisella.

Lopulta hoitaja tulee ja pyytää mukaansa.

Minä ja iskä mennään.

-

Pinnasängyssä, letkujen keskellä meidän aarre.

Taas kerran.

Koneiden piippausta, ahdistava tunnelma.

Taas tälläisessä tilanteessa.

Tilanne lauennut kolmannella lääkkeellä vasta. Nyt lapsi ihan täynnä rauhoittavia ja nukkuu lääkeunta.

Ei reagoi meidän tuloon, mutta näyttää levolliselta.

Ei tarvi hengityskonetta.

labrat oli otettu, kaikki normaalit.

Mitä? ihmettelin. Mistä tälläinen sitten voi johtua jos ei munuaisista? hypokalemiasta, suolatasapainosta tai tälläisistä?

Voiko epilepsia pahentua näin yhtäkkiä? voiko se katkaista hengityksen näin?

Ei voi olla..

mitään muuta ei nyt vielä ole löydetty.

näillä mennään aamuun, katsotaan sitten tilanne.

Jätämme aarteemme sinne nukkumaan, ja kotiin pääsemme neljältä aamulla.

-

Tänään olemme olleet sairaalassa, tyttö siirrettiin lastenosastolle päivällä.

Outo levottomuus vaivaa, Saaga liikkui sylissä koko ajan ja hengitys oli kiihtynyttä.

Lääkäri sanoi että  voi johtua nyt annetuista lääkkeistä tuo levottomuus.

luotetaan lääkäreihin, emme voi muuta. emme ymmärrä mistä tämä johtuu, mutta ei auta kuin odottaa.

On silmistään unelias, lääketokkuraisen näköinen. Keskittyy kuitenkin välillä kun juttelemme hänelle. välähdyksiä meidän Saagasta saa pienen turvallisuuden tunteen.

"Älä enää ikinä näin säikäytä meitä rakas. Äiti ja isä pelkäsi todella kovaa eilen."

sylitellään, jokainen kertoilee vuorollaan aarteelle hänen tärkeydestään ja miten tästä taas selvitään.

Lääkkeitä lisättiin, nyt seurataan. Vimeistään maanantaina EEG, ja neuron kanssa jutustelua.keuhkokuvat oli ok, mutta tänään noussut kuume ei poissulje keuhkokuumeen mahdollisuutta. kaikki aivan auki.

Epilepsian pahentuminen nyt selkein syy. sillä mennään.

kotiin pääsee kun tilanne vakiintunut.

hoitajat onneksi tuttuja, sanoin että luottamus on suuri. Parhaissa käsissä on tyttö nyt.

Saaga nukahtaa ja me lähdetään kotiin.

 

Karhuemo on taas ihan pohjalla. Koko perhe on.

huominen näyttää taas. ehkä.

luoja anna tämän päätyä hyvin..

 

Meidän pieni aurinko, nyt tarvitaan taas voimia taistella, taistellaan yhdessä. <3