Nyt on uusi maito ollut kohta kaksi viikkoa käytössä.

Ensimmäisistä labroista päästiin läpi ilman suurempia ongelmia. Seuraavat labrat onkin sitten 21.2.

Labroissa oli hienoinen (2 yksikköä) nousua ureassa. (20-22) joten suurta paniikkia ei siis viikon maidon käytön jälkeen ollut, mutta tokikin tuo nousu pelottaa. Vielä ei olla isoissa luvuissa, mutta jos se tästä lähtee nousuun niin äkkiähän ne rajat sitten vastaan tulee.

on joten ylihysteerinen olokin, jotenki koko ajan ettii Saagasta merkkejä uremiasta, tai muuten munuaisarvojen noususta. Turvotusta? tuleeks pissaa? tuleeko sitä pissaa tarpeeksi? paljoko on tarpeeksi? Onks naama jotenki turvoksis, entä jalat, käret`? Onksenteleeko omituisesti enemmän? Alkaa väsyä tähän kyttäilyyn ja pelkäämiseen.

Ja syy miksi ny niin pelottaa on se, että tää maito on ollu kuin taivaan lahja meille. pari päivää maidon alottamisen jälkeen ja 90% oksentelusta jäi. Kuvitelkaa. Ja mikä ero sitten niiden jäljelle jääneiden pulautusten kans on. Siis iso ero. Ennen tuli todella limaisia, isoja määriä oksennusta, joka aiheutti tytössä nopean, kipeältä vaikuttavan reaktion, pään kiskomisen taakse, vartalon pakonomaisen vääntämisen suoraksi, ja itkun. Nyt, kun pieni lusikallinen vedensekaista puklua saattaa joskus liikuttelun yhteydessä tulla, on selkeästi eri asia Saagan ololle. Ei suoraksi kiskomista, ei itkua, ei nieleskelyä. Saatika ne lattialliset oksennusta! ihanaa kun ne on jäänyt pois.

Onhan toki nyt enemmän vaivaa ton maidon teossa. Jokainen annos erikseen, ja nyt neljästä eri purkista ja purnukasta tavaraa yhteen maitoannokseen. Säätämistä toisinsanoen, kun ennen soli tasan renaa ja kauramaitoa ja vuorokauden satsin tein kerralla. Mutta en nyt kyllä ala siitä valittamaan, jos se vaatii ny enemmän vaivaa niin so be it. pääasia että nyt järjetön oksentelu on saatu rauhoittumaan.

Öihin tilanne ei ole vielä vaikuttanut, mutta tokikaan tyttö ei nyt ole parin vkon aikana huutanut tunteja ja taas tunteja putkella. Mutta edelleen öisin herätään itkemään useammankin kerran. Joku siis tytön herättää, mutta sen selvittäminen on vielä kesken. Lääkärikäynnillä otin puheeksi mahdollisen epäilyni magnesiuminpuutoksesta. Senhän puutostilan oireista suurin osa on just samoja, mitä tytölläkin on. Ihmetystä herätti siis suuresti, kun kuulin ettei Saagalta ole koskaan otettu magnesiumpitoisuuksia.Emme siis tiedä onko tyttö kärsinyt koko tämän ajan juurikin siitä. Ensi labrakäynnillä sekin arvo katsotaan, ja aloitettiin jo magnesiamaito maltillisella annoksella. Tämän toivoisin auttavan yöllisiin huutoihin, jos tytöllä saattaisi olla esim. suonenvedon kaltaisia lihaskipuja.

toivomaamme kipulääkekokeilua ei intervallijaksolla sitten aloitettukaan. Tämä tuli yllätyksenä, ja hienoisena pettymyksenä. Toki ajattelemamme kipulääke tramal saattaisi aiheuttaa munuaisvaurioiselle hengenpysähdyksen, joten hyväksyin ettei sitä sitten kokeilla. Toki pyysin lääkäriä selvittämään minkä tahansa muun kipulääkkeen antomahdollisuutta, mikäli tosiaan nämä kipuilut ei johdu magnesiuminpuutteesta. Onneksi meillä nyt on edes jtn siis aloitettu. Jotenkin kuitenkin nuo yöhuudot kuluttaa tätä perhettä, ja tuntui tosi pahalta, kun pojatkin tuumas vklp että olipa kiva nukkua kun ei Saaga huutanu yöllä. Tyttö oli siis intervallissa nyt pe-ma. Kyllähän mä ymmärrän poikia kuitenkin. Siksi siis toiveena olisi yörauha koko perheelle. Vähästä enää kiinni, joten pidetään peukkuja että se pian tapahtuisi.

Muuten tytön olemus on muuttunut. Päivisin ei enää niin kiskota ja jäykistellä, on lihaksistoltaan rennompi ja rauhallisempi. Edelleen  vaatii ihoa todella paljon, ja syliä, mutta selkeä kipuilu on poissa. Tuntuu kamalalta ajatella, että tätäkin asiaa piti itse ensin ympärillä olevien ihmisten neuvosta selvitellä, eikä lääkärit sitä tajunnut. Kauan piti tytön kärsiä renastart-herkkyyden kanssa ennenkuin tilanne tajuttiin.

 Saagasta on tullut iso tyttö, nyt mitattiin sairaalassa lukemat 12,5kg ja 81,8cm. pieni iso tyttö <3

kun saagalla on kaikki hyvin, silloin todella kaikki on hyvin. :) Tässä kikatusta esimerkiksi :P

Essi-hoitajan kanssa aistijumppaa omassa tuolissa. keskittynyt ilme kun sanoin että äiti ottaa nyt kuvan.. :)

ja tässä kohtaaminen isin kanssa intervallijakson jälkeen. Tämäkö tyttö ei tunne mitään? ;)

 

 

-karhuemo