Juhannuskin tuli ja meni ja niin saapuivat taas niin kovin tuttu vieras, huonot yöunet.

Saaga on nyt ennen juhannusta aloottanut taas sen jokaöisen huutokonserttinsa. Joskus 2h,joskus 4. joskus en oo ees kattonu kauan. Välillä jatkuvana huutona, välillä torkkuen kymmeniä minuutteja välis.

Vain luoja tietää minkä takia taas tälläästä. Syypää voi olla joku näistä kolmesta:

1. Sabrilexin purku. Siitä on nyt muutama viikko, joten lääke on poistunut lopunki kehosta, ja Saagalla on alkanu tulla sellaisia vauva-ajan heijasteiden, moro-refleksien tyyppisiä käsien levähdyksiä, samalla hengähtäen nopeasti ilmaa sisälle päin. Siis aivan kuin pienillä vauvoilla saattaa tulla. Useimmiten alkaa myös itkeä tuohon päälle. kohtausoire vai ei? sitä ei tiedä jos ei sellaista saada eeg:hen napattua. Yhden infantilisspasmin vierestä seuranneena en kuitenkaan aivan allekirjoita suorilta käsiltä spasmityyppiseksi kohtaukseksikaa...

2. Absenor. Saagalla vaihdettiin sitten ennen juhannusta intervalljaksoilla orfiril lennosta absenoriin lääkeen helpomman annostelun takia. Orfiril oli sellaisia nonparellin kaltaista pikku palleroita, jotka piti sitten aamu ja iltaruuan kanssa saada menemään suuhun ja pysymään siellä. nielaisemaankin. Neurolle sanoinkin suoraan viime käynnillä että se on jokseenkin haastavaa ollut ja en aivan voi luvata että kaikki olen saanut nielemään. todettiin sitten että vaihdetaan lääke toiseen vastaavaan lääkkeenannon helpottamiseksi. Mutta nämä yövaikeudet oli jo toki alkanut ennen tätä vaihtoa.

3. munuaiset. joku arvo, mitä ei välttämättä pidetä suoraan vaikuttavana, saattaa ehkä kuitenkin olla just se tekijä.

Läheppä tästä nyt sitten etsimään syyllistä. huoh mä sanon.

tai hei, entä tekijä 4? Joku siis ihan normaali, pienen lapsen elämään vaikuttava asia. uusi opittu asia,hampaat, ruuan sopimattomuus, allergia.. onhan näitä.

Vähemmälläkin saa pään sekaasi.

mutta oli syy mikä tahansa, niin alkaa taas täällä olla porukalla pakka aivan sekaasi valvomisesta. pojat herää öisin siihen huutoon ja vaeltaa omasta sängystään meidän huoneeseen. Joskus palaavat kiltisti ohjattuina omiin sänkyihin, joskus huudon kera. Mies palasi töihin, joten hän on taas ottanut työhuoneen siirtymäpaikakseen yöllä kun huuto alkaa. Hänen täytyy kuitenkin nukkua että jaksaa töissä.

masentavinta tässä on se ettei tosiaan tiedä miten auttaa toista. Huutoon ei auta mikään ja syliin en yöllä nosta. tassutus, kapalointi, asentojen vaihtelu, vähemmän yökkäriä, enemmän yökkäriä, silittely,taputtelu.. you name it, kaikki on kokeiltu.

Mutta, josko se tästä taas. joskus. Saaga menee jälleen intervalliin huomenna, ja on maanantaihin. Saan muutaman yön taas hengähtää, seuraava hoitojakso on vasta heinäkuun lopussa....

--

 

emme ole edelleenkään saaneet apuja mistään. Minulle riittäisi jo tässä vaiheessa se 4 tuntiaki päivässä apua. nostelu alkaa olla jo rankkaa. onneksi Pähkinä on kuitenkin pysynyt tiukasti yksiössään, ja kohdunsuukin kiinni napakasti. Supistelut, liitoskivut ja ties mitä ne muut vihlaasut on, pitävät kuitenkin varpaillaan joka päivä. Puhumattakaan siitä menettämisen pelosta, mikä ei loppunut maagiseen 30+3 päivään. Nyt pelkään istukan pettämistä, napanuoraan kuristumista taI sen kuroutumista.. ja vaikka mitä muuta. Kaikkea sellaista etten tuu tätä lasta elävänä maailmaan synnyttämään. Kuinka sekaisin voi järki-ihminen tälläisessä asiassa olla? Miellän itseni hyvinkin järkeväksi, enkä siten käsitä ollenkaan miten olen päästänyt itseni tälläiseen pelkotilaan. Se nyt ei onneksi näy hysteriana arjessa eikä muutenkaan, mutta kaikki valmistautuminen mikä vauvan tuloon liittyy.. siirrän niitä tietoisesti kauemmaksi.

Keskusteluavun kanssa sain kuitenkin erään askeleen tehtyä, ja yhdessä avasimme äitiyspakkauksen, joka on kiltisti odottanut avaamistaan makkarissamme. Avaaminen avasi myös kyynelkanavia, mitä en osannut odottaa. Kuitenkin pienten vaatteiden hypistely tuntui hyvältä. Päästin ehkä ajatukseni pidemmälle siinä, ja kuvittelin tulevan Pähkinän niihin vaatteisiin. Suljin kannen, ja se on edelleen suljettuna. En saanut niitä kuitenkaan kaappiin asti. Enkä haettua varastosta edellisiä vauvanvaatteita täydentämään vaatevarastoa. Ehkä mä kerkeän- on viikkoja kuitenkin nyt 32+1. Mahdollisesta käynnistämisestäkin puhuttiin, mutta en vielä lämmennyt ajatukselle ennen laskettua aikaa käynnistämisestä.

katsotaan onko mieli sama 38 viikoilla.

Olen antanut sisustuskärpäsen taas viedä, ja paljon olen pesää muuten kaunistellut. Tykkään meidän kodista mielettömästi, ja suunnitelmien on ihana antaa lentää. Ulkonakin on tapahtunut paljon kun uusi ala on saatu kylvettyä nurmikoksi, rajat vedettyä soran ja nurtsin välille.. ja sai tämä mamma myös kolme komiaa istutuslaatikkoa, n.3mx1,2m, joissa nyt kasvaa mansikkaa, perunaa ja herneitä, sekä porkkanaa. Yhden kukkalaatikonkin sain lisää, siitä kuvaa kun on valmis. Nyt vielä odottaa huomista istutuspuuhaa ja inspiraatiota siitä, miten tuon luonnon kukkapenkkiin sisustuksellisesti täyttämättä sitä aivan täyteen kukkia.. :D

Olohuoneessa vaihtui järjestys ja seinältä löysi paikkansa iso kellotaulu. nyt näköö ;D

Perheen valokuvaseinä käytävällä sai myös kauan ajatellun tekstin, jonka seinään laittamisesta huolehti Vipe, tämä mahakas ei olisi kauaa emännänjatkolla pystynyt seistä ja tämmätä tekstiä suoraan. Kiitos avusta <3Siitä tuli niin ihana..

Käytiin myös Vipen kans taas Ainon haudalla. Tällä kertaa viemisinä oli pari kaunista enkelipatsasta kiveä koristamaan. Kesäkukat oli vähän vaihtelevalla menestyksellä kukkineet, joten niiden vaihto varmaan pian on edessä.Hautausmaa on todella kaunis tähän aikaan, täynnä erilaisia kauniita istutuksia, kukkien tuoksua ja rauhaa. Minäkin tunsin jotain rauhaisaa rikkaruohoja vierekkäin siinä nyppiessä ja kuunnellessa hiljaisuutta.

--

Intervallijakso menee siis sisustellessa, puutarhaa valmiiksi laittaessa ja.. provinssissa. :D Kyllä, myös minä aion lauantaina vyöryä paikalle, koska yhteinen lempibändimme Rammstein nousee lavalle!!. viime kerrasta provinssissa on aikaa, olen silloin ollut kyllä alaikäinen ja porttien ulkopuolella. Odotan innolla tulevaa keikkaa, ja sitä, millaiseksi provinssi on yli vuosikymmenen aikana muuttunut! Toivon meille, ja muillekkin ihanaa viikonloppua! <3