Täällä taas!

 

Meillä oli helmikuussa pitkä pätkä kotijaksoa, kun Saagalla ei meidän lomajärjestelyjen takia ollut ollenkaan intervallia sitten. Onneksi kuitenkin meillä on tässä ollut yökkö kuitenkin kahtena viikkona arkiyöt auttamassa ja Essi tietysti päivisin. On tässä ihan hyvin jaksettu, Saagalla tuntuu nyt olevan joku univaihe menossa. Pitkiä yöunia enemmän kuin huonoja on nyt ollut täs kotona. Muutama megaitkupotkuraivari yö on yökön aikana tullu, mutta sanotaanko että muuten ihan ok. Aamulla ei toinen jaksaisi millään herätä, joskus menee jopa yli kymmeneen ennenku on pakko nykiä sängystä hereille. Toivon että tämä on vaan jotain "normaalia" eikä kehon väsymistä ylipäätään.

 

Helmikuun puolessa välissä Saagan hengitys vaikeentui niin että aamulla totesin päivän menevän sitten sairaalassa. Pakkasin tytön autoon ja päivystyksen kautta osastolle. Hengitys oli sellaista kiskomista, mutta ei kuitenkaan väriä muuttanut tai mitään totaalista romahtamista tapahtunut, että olisi ambulanssi pitäny kutsua. Huoletti kuitenkin tarpeeksi että päätin mennä käymään. Lämpökin nousi pahimmillaan asteen verran normaalista. B21 oli tuttuja hoitajia, jotka kävivätkin Saagan äänen kuullessaan jututtamassa, voi että siitä tuli hyvä mieli! Siis että he muistavat, vaikka siitä on jo jokunen tovi kun tyttö on viimeksi siellä osastolla oikein ollut.

Korvatulehdushan siellä oli, ja jälleen se vihattu antibiootti käyttöön. Aina saa pelätä sielu solmussa että kuinka tytön munuaiset kestää tän ja tän ja tän. Mutta minkäs teet. virusviljelystä jäi kiinni onneksi "vain" rhinovirus eli normaali flunssa. Influenssat oli nega.

Väsynyt tyttö, päivystyksessä otettu kuva.

Kuuri näytti tehoavan ja seuraavalla viikolla tyttö olikin jo taas oma ittensä. Nyt kun on lukenut ja kuullut muiden erityisten rakkaiden pienten taisteluista influenssaa ja perusflunssiakin vastaan, pitää olla niin kiitollinen Saagan suht kovasta vastustuskyvystä. Meidän perhees ei onneksi tätä pahempaa ole ollutkaan, mutta voihan tää tarttua kaupastakin mukaan. Jokasesta rohinasta oon varpaillani. Tilasin jopa tänne nyt sen happisaturaatio laitteen sormenpäähän, millä saa otettua pulssin ja saturaation. Näppärää.

Kävin Ainon haudalla yksin yksi aamu kun ajelin hammaslääkäriin. Tuli vaan yhtäkkiä sellainen tunne että nyt käyn, vaikka aikaa ei sinällään ollu ku parikytä minuuttia. Lunta oli ihan jäätävästi, ja siinä yhellä hanskalla minkä autosta satuin löytää, pyyhkäisin enimmät kinokset pois eestä. Vähän meinas itkuki tulla ku kaikki enkelit ihan siis kirkkaan jään peitossa, ja hauta näytti nyt ihan älyttömän rumalta kun kanervat on kuollu eikä ne penteleet irronnu ees repimällä...

Onneksi autossa on aina varalla kynttilöitä, nytkin sai ne sitten sytyttää. Mitähän ihanaa sitä tänä tulevana kesänä laittaisi haudalle kukkimaan...

 

Kesästä puheenollen. Minä tilasin vihdoin ja viimein kauan haaveilemani kasvihuoneen. Apua! Tässä osa kylvöistä, olisi koulimiset tässä tehtävä jo kovaa kyytiä. Ja juu, on melko pahasti väliaikainen härpäke alustana, mutta millainen olisi semmoinen ihana sisälle sopiva hyllykkö näille pikkutaimille? en vain ole löytänyt sellaista juuri omaa silmää miellyttävää minkä ostaisin/tekisin itse.

Miten ihanaa saada vihdoin kokeilla kunnolla, miten paljon sitä saisi itse tuotettua kaikenmoisia herkkuja pöytään. Joka vuosi olen kasvattanut perus tomaatit,chilit ym, ja viime vuonna mä sain siihen mummalta oikein minikasvihuoneenkin. Nyt vain ei enää riitä pienet bilteman kasvurit, joten kohta pihalla komeilee 12m2 kaarikasvihuone. Lähiruokaa parhaimmillaan. <3

Saaga on nyt ruvennut nauttimaan myös ulkoilusta. Omassa pulkassa on ollut mukava istua, eikä kitinää ole oikiastaan ollut enää hetkeen ulkona. Saaga oli jopa tuossa eräänä iltana mun kanssa autotallissa vähän kaiverrushommissa! Saaga toimi erinomaisena työnjohtajana kun minä naputtelin Karhuherra Paddingtonia.

 

 

 

Ja meidän MiljaPiinanen on nykyään sellainen hoitaja ettei toista. Vauvaa hoidetaan aivan joka päivä, ja kolmea muuta nukkea. Saaga on myös hoitolistalla, ja erityisesti ruiskulla kun saa "laittaa" maitoa peg-letkuun. Olen hyvin hämmentynyt siitä että tytöllä on aivan selkeä käsitys siitä miten homma toimii! Kovasti ollaan jo opeteltu sanomaan vaikka ja mitä, paras hokema on kuitenkin NONIIIIIN. tämä on ihan joka asiaan/toimeen hyvä alkusana. Ihhahhaa on edelleen lemppari ohjelma.

Ja peilin edessä on kiva tanssia ja keikutella, varsinkin kun on mekko päällä. Mutta auta armias jos meinaan laittaa jotain sellaista päälle mitä hän EI halua. Sitä ei muuten sitten laiteta. Eikä sukkia. Ja jos Milja ei halua syödä, hän ei sitten syö. Ja kun se raivari tulee, pannaan mahalleen lattialle huutamaan. :D

Mutta, tämä pieni on kuitenkin sylissä vieläkin tosi paljon. Ihan hakemalla hakee ihoa, ja suukkoja ja rakkautta. Aivan eri tavoin kuin pojat. semmonen Äitin Tyttö. <3

 

Pojilla olisi harrastusten keksiminen edessä. Viime kesänä oltiin yleisurheilussa, joista Lucakselle jäi into keihäänheittoon. Nyt vaan pitäisi keksiä missä sellaista täällä Seinäjoella voi harrastaa.. Aksulla yleisurheilu menee vielä 5,5vuotiaan innolla tänäkin kesänä ja ratsastusta siinä sivussa. Ja sitten onkin aika eskarin elokuussa.. uskomatonta miten aika menee äkkiä. pelottavaa. Niin pienen pitää yhtäkkiä ollakkin niin iso.Onneksi äidillä on tässä vielä aikaa sopeutua ajatukseen..... :D

Sellainen helmikuu siis täällä oli. Ja radiohiljaisuus johtuu ihan siitä että karhumammalla on ollut aivan JÄÄÄTÄVÄ kiire töiden puolesta. Tää on ihan huikeeta miten nopeasti yritys on lähtenyt lentoon ja nautin tästä duunista ihan valtavasti. Kiireen vain kun saisi koteloitua tuohon virka-aikaan, vielä se ei ole onnistunut vaikka iltaisin en enää töitä niin teekkään. Kotityöt kuitenkin sit imaisee lasten lisäksi ne loput tunnit vuorokaudesta. Pitääköhän kokeilla laittaa ihan kalenteriin erikseen bloginkirjoitus, josko sitten tää toimis säännöllisemmin? Kesää kohden tulee niin tapahtumia täällä markilla, kun se laajennusprokkiskin alkaa! Siitäki pitää postailla!

Mutta nyt, on Saagan sylihetki, ihanaa viikkoa sinne jokaiselle<3

 

 

-karhuemo