Ja jälleen kerran elämä löi halolla ottaan niin että tuntuu.

Sunnuntaina oltiin mummolassa, ja mumman sylissä otti Saaga pieniä päiväunia. Heräsi, ja katsoin heti että jahas, nyt on taas jotain menoillaan.

Kädet levähti kämmenet auki sivuille, ja silmät alko pullottaa päässä.
 

Nyt tulee kohtaus, sanoinkin ääneen ja samassa tyttö vetikin jo harmaaksi, ja siniseksi ja yritti kiskoa henkeä onnistumatta siinä.

Lapsi syliin, ja taputtelin selkään.

Ei reaktiota

Soitanko ambulanssin, kysyi mumma hätäännyksis.

Ei vielä.

Saaga lattialle selälleen, selkä suoraksi, nenästä kiinni ja puhallus.

Ei reaktiota.

Toinen puhallus.

Ei reaktiota, tyttö kiskoo ja kiskoo, silmät pyörähtää ja alan itekki jo pelätä.

Nostan tyttöä ylös, ja lentää pieni puklu. Mutta ei vieläkään saa vedettyä kunnolla henkeä.

Imetään, josko siellä olisi limaa.

Ei auta.

Saanko nyt jo soittaa, kysyi taas mumma.

Joo saat.

Isommat pojat kyselee vaarilta kuoleeko Saaga, mikä sillä on..

Puhallan uudestaan,ja uudestaan..

Kun taas puhallan,viidennellä kerralla alkaa tyttö saada kiskottua vähän henkeä.

hätäkeskus vaarin kanssa puhelimessa, tulevat kuitenkin lanssilla katsomaan tilannetta.

Väri palautuu hiljallee,ja syke laskee. hengitys paranee. Alkaa äidillä tärinä käsissä ja ahdistus väristää koko kehon läpi.

Mitä justiin taas tapahtui, mitä helvettiä tämä ny taas meinaa.

Lanssin henkilökunnan kanssa juteltiin tilanteesta, ja tytöltä otettiin asianmukaisia kokeita.

Painelua olisi seuraavaksi sitten tehty, siihen asti ei nyt menty.

Mutta pisin hengittämättömyyskohtaus oli nyt, ja se sai pelon jo itsellekkin päälle, vaikka sitä tilanteessa toimi kuin kone ajattelematta mitään.

Ehdotetaan osastolle menoa, mutta mä pyydän kysymään lääkäriltä onko se tarpeellista. Me kun kuitenkin seuraavana aamuna oltaisiin menossa labroihin ja lääkärille muutenkin. Ja valitettavasti tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun tyttö lopettaa hengittämisen, niin en usko että päivystyksessä tehdään yhtään mitään ratkaisevaa sunnuntai-iltana. Lääkäri antoi luvan jäädä kotiin.

Lanssi lähti jättäen sohville istumaan järkyttyneen sakin.

Itku tulee myöhemmin.

Saaga nukahtaa syliini, ja nukkuu puoli tuntia sikeästi.

Sitten kotiin. yö meneekin valvoessa ja kelatessa että mitä paskaa.

..

 

Maanantaina sitten käytiin lääkärissä.

Siitä kirjoitan erikseen kun saadaan loputkin labravastaukset tietää..

On jouduttu taas käsittelemään isoja asioita, ja tottumaan sellaisiin asioihin mihin ei todellakaan kenenkään pitäisi. On vähän takki tyhjä olo. kertakaikkiaan.

-karhuemo