Nyt voisi sanoa että olen tavannut työlleen omistautuneen "virkamiehen". Sellaisen, joka ei ensimmäisenä ajattele omaa tilipussiaan, saatika isompien kihojen etuja. Nyt oltiin tavallisen ihmisen asialla, tällä kertaa meidän erityisen Saagan.

Kun kielteinen päätös henkilökohtaisesta avustajasta saatiin, tuntui että olin umpikujassa. Ei enää tälläinen normaali pulliainen käsittänyt mikä olisi seuraava tie avun saamiseen.

Ja kävihän sitä mielessä monet muutkin asiat. Kuten se, että vaadinko nyt kunnalta liikaa. Onko tosiaan näin, ettei Saaga ole "tarpeeksi vammainen" tai minä liikaa kotona avun saamiseksi?

Onneksi sain odotetun soiton sosiaaliasiamieheltä. Hiukan mua jännitti hänelle laittaa tilanteemme sähköpostilla, ja pyytää yhteydenottoa. Mutta ihan turhaan. Puhelimen päässä oli sellaisen rouvan ääni, joka sai heti tuntemaan siltä, että nyt asiat järjestyy.

Saatuaan dokumentit Saagan henkilökohtaisen avustajan eväämisestä sekä aikaisemman EHO:n eväämisestä asiassa ei ole kuulemma epäselvyyksiä. Kunnan vammaispalvelu on täysin ammattitaidottomasti hoitanut meidän perheen tilanteen. Eihän tätä hlökohtaisen avustajan päätöstä tehnyt viranomainen ole edes käynyt Saagaa katsomassa. Ei edes soittanut. En ole myöskään kielteisen EHO:n päätöksen tehneen kanssa jutellut ikinä. Kukaan näistä Saagan elämän isoista päätöksistä tehneistä ihmisistä ei ole tätä meidän naista nähnytkään.

Joten siinäpä sitä pohdittavaa sitten. Asia kuulemma on vietävä heti eteenpäin. Nyt siis oletan, että alkaa tapahtua. Kaikkien lakien mukaan Saagalle kuuluu avustaja kodin arjen pyörimisen turvaamiseksi. Epäselvyyttä ei ole ja jos täällä olisi joku vammaispalvelusta käynyt niin olisi nähnyt tilanteen itsekkin.

Nyt olemme siis asian ytimessä ja toivon, että tämä tomera rouva, johon sain eilen tutustua, saa nyt vihdoin sen asian aikaiseksi mitä vammaispalvelulta olemme koko vuoden toivoneet: apua tänne kotiin erikoiseen tilanteeseen.

Fiilis korkealla vaikka valvottuja öitä takana kiitettävästi!

Heti edellisen postauksen jälkeen yöt taas alkanu mennä päin puuta. Huudetaan tuntitolkulla tai kitistään tuntitolkulla. On taas aika epätoivoinen olo siitäkin kun väsy on jatkuvaa. Odotamme neurolta jotain reagointia lääkemuutoksin asiaan. Muuten taas parempia aikoja odotellessa..

Tällä viikolla päätökseen saadaan myös terapeuttien lausunnot ja palautekeskustelu päättää keissin perjantaina. Sitten olemme valmiita EHOa varten.

Olemme myös menossa peruutusajalle torstaina korvapolille! jännittävää nähdä taas tähän asiaan lääkärin kanta, ja että paljonko tyttö mahdollisesti kuulee. Kyllähän hän kuulee jotain se on varma, mutta kuinka paljon?

Omassakin mammaneuvolassa tuli käytyä pikaiseen, hemokin on oikein hurjasti 116 asti noussut. :D vatsa on käyrien mukaan pieni, ja pieni se onkin verrattuna aikaisempiin raskauksiin. Tokikaan silloin mulla ei ole ollut 10kg kahvakuulaa joka päivä käsissä. :) vatsa reagoi herkästi edelleen päivän nosteluihin joten iltaisin puhistaan ja kiristellään hampaita kun alkaa kropalle piisaamaan nostelu.  Josko siis se apu pian saataisiin tänne..

 

Nyt Saaga on sitä mieltä että kirjoittaminen saa riittää, joten palaan asiaan taas lääkärien jälkeen. :D