Nyt onkin kovat piipussa!

Sain soiton HUS:sista, ja yllätys olikin melkoinen.. Olin kielenkantojanikin harjoitellut kovaakin sotaa vastaan..

Olivat soitelleet meidän lääkärin, sekä tayssin munuaislääkärin kanssa saagan tilanteesta ja olikin ollut heille yllätys ettei saaga ole dialyysia tarvinnut sitten huhtikuun 30 päivä. Joten eivät näe nyt tarpeelliseksi että me mentäis siellä käymään, ja että hekin puolsivat sitä että pd-letku otettaisiin nyt pois! Samalla kerralla laitettaisiin sitten se peg-nappi myös. Ja koska mitään suuria päätöksiä ei nyt elinsiirron tai muunkaan suhteen tarvitse tehdä, niin ollaan myöhemmin sitten yhteydessä jos tilanne muuttuu.

SIISWHAT?

letku pois? nytkö? apuva.

sitähän tässä on ootettu ku kuuta nousevaa.. mutta!

Onks se nyt ihan varmasti tulossa?

nytkö?

pärjäähän se varmasti ilman?

No pärjää tietysti, ainakin toistaiseksi. onhan ne munuaisarvot pysyneet maltillisina tässä jo kuukauden päivät..

Joten taistelu mahdollisesta dialyysista tulevaisuudessa jääköön taisteltavaksi sitten aikanaan.

Nyt jäämme jännittämään SUUUURTA päivää...

muita juttuja:

 

Saaga on nyt 7kg tasan, ja 61,5cm pitkä tyttö. :)

Päänympäryskin on kasvanut! maltillisesti mutta kuitenkin! olkaamme siitä iloisia.

tyttö on edelleen melkoinen sylikissa, mutta neurologinkin mukaan se on hyvin normaalia tälläisille lapsille. He kuitenkin sylittäjän liikkeistä elää tätä maailmaa, ja saa siitä sitä hyvänolon tunnetta. Joten kantoliina on edelleen ahkerassa käytössä.

Saaga myös on alkanut harjoitella ryömimistä! siis kuvitelkaa, meidän luomuparsa?!

Lattialla ei mahallaan ole hetkeäkää paikallaan. Jalat menevät määrätietoisesti kohti masun alusta vuorotellen, ja puskemista eteenpäin. Kädet eivät aivan vielä jaksa kannatella niin kauaa, joten sitä sitten ollaan rähmällään tuon tuosta. Mutta aivan sama, tyttö selvästi tykkää harjoittelusta, eikä ole moksiskaan pienistä vastoinkäymisistä!

Ja kun vähän avittaa tukemalla rintakehästä, niin kädetkin ottavat ihan oikeanoppisesti eteenpäin askeleita.

Karhuemon iso, taitava tyttö <3

Ja mikä ihana hekotus tytöllä onkaan! se kumpuaa jostain todella syvältä, ja pakahduttaa koko karhuemon kropan. Silmät tapittaen ja hekottaen siinä sitten molemmat ollaan, ja niihin hetkiin haluaisi jäädä olemaan.

koska osaa tyttö olla hankalakin, nukuttamiset meinaa olla yhtä taistoa. Ei halua rauhoittua, ja sylissä pitää mitä ihmeellisimmin väännellä ja hytkytellä. illat menee kiristellessä hampaita, ja tyttö nukahtaakin yöunille puolen yön maissa aikaisintaan. Herätys on aamulla seitsemän aikaan. saa nähä tuleeko tähän jonkinlaista avustusta sitten jos oikein ongelmaksi jää. yöllä tytölle annan maitoa kerran vielä, jos herää jo ennen viittä. sen jälkeen jos herää niin onkin jo aamupala järkevintä antaa. Tuo nestemäärä on edelleen niin mahdoton, ja ruokamääriä en uskalla nostella, koska tuo litramääräkin pitäisi mahtua johonkin ja niin ettei tytön maha aivan koko aikaa ole käymistilassa.

josko siihenkin tulisi muutoksia kun tyttö tuossa tuota liikkumistakin alkoi harjoitella. :)

pitääpä kiskaasta tänne kuva tytön harjoittelusta, jahka saan kameran esille sillä hetkellä!

nyt täytyy alkaa soitella ympäri suomea ja selvitellä, koska mahdollisesti olisi THE leikkaus.

 

Karhuperhe suuntaa kahden karhunpojan kanssa kohti mökkiä perjantaina, kun Saaga pääsee osastohoidolle. Saa karhuemo antaa jakamatonta huomiota kahdelle niin upealle isoveljelle, jotka ovat väistämättä aina vähän toisella sijalla tässä meidän arjessa. nyt he saavat olla ykkösiä. <3