Niinkuin joku jo kysyikin, en ole lopettanut kirjoittamista. :D

Voin näyttää hiukan kuvilla, millaista meidän arki on tässä ollut, joten ei ole mitenkään ihme, jos ei oikein ole ajatus pysynyt mukana kirjoittamisessa. Mielessä tämä on perhana jatkuvasti, ja mielikin tekisi kirjoitella useamminkin, toimeen käyminen tihkasee. :P

Saagalla oli tässä yksi suolaromahdus jonka takia oltiin päiväseltään sairaalassa. Muuten ollaan pysytty terveenä ja labratkin ok. Toki viimeisimmät labrat meni ihan penkin alle, kun labrahoitaja ei sitten millään uskonut, että mistä niitä näytteitä pitäisi ottaa. Hän sitten huonommalla suomella jankkasi että sormenpäästä on aivan hyvä paikka ottaa kaikki näytteet. Voitte kuvitella miten alkoi savuta korvien väli täällä päässä. Yritin sitten tomakasti selittää että kyllä ne on tavattu AINA ottaa taipeesta kunnon suonesta nämä näytteet, että jos sä nyt meet lypsämään sormenpäästä niin aivan varmana näyttää eri tuloksia ja Kalium ainakin ottaa siitä heti nokkiinsa. Auttoiko? No ei. Sitten täti lypsi sormenpäästä kaikki johki vauvojen tuubeihin ja minä kihisin vieressä.

Ja arvatkaas mitä? Kun pääsin kotiin, oli tullut vastaajaan viesti. "Astrub oli epäonnistunut, voisitteko käydä ottamassa ne uusiksi." Mentiinkö? Ei. Kaikki muutkin arvot olivat päin vittua, kun ne oli eri paikasta otettu, niin mitä sillä on väliä mennä lypsämään ne uusiksi päin vittua. Odotin koko päivän että sieltä soittais joku niin että kerkeän vastatakkin, olisin sanonut muutaman sanasen.

Uudet labrat on ny ens viikolla, joten sitten en suostu enää sormien lypsämiseen, lähen ennemmin vetään sieltä.

 

Saagalla on tullut tässä kk aikana nyt uusia juttuja. Kohtauksia? Jotain kuitenkin. Hän saattaa ihan yhtäkkiä pysähtyä, ja silmät alkaa pullistua ja se tuijotus on melkoisen tyhjää ja hyytävää. Koko tyttö on aivan paikoillaan. Tilanne laukeaa kuitenkin kosketuksesta, joten en ole aivan varma vielä mitä tämä on. Yhtenä iltapäivänä kun oltiin kauppaan tekees lähtöä, tyttö alkoi yhtäkkiä housujen vaihdon yhteydessä huutamaan aivan siniseksi asti. Kasvot meni harmaaksi ja se itku oli jotain aivan kamalaa. Sellaista en oo kuullu en sitten koskaan. Se ei ollut kipuitkua vaan jotain aivan muuta. Ja vaikka tyttö vetikin henkeä tasaisesti, väri ei meinannu palata millään. Kun tilanne oli ohi, jäätiin sitä miettimään että voisiko olla myös kohtaus. Mitään kontaktia ei tilanteessa häneen saatu.

Tässä siis mitä Saagan terveystilanteessa on tällä hetkellä menossa. Muutenhan hänen liikkuvuutensa on melkolailla jo kasvanutkin, kädet nousee kyynärvarsia myöden maasta vatsanpäälle omaehtoisesti, ja melkoinen potkija on tytöstä tullut. Istuessaan kannatellaan jo hyvin päätä, joten odotan että syksyllä alkava ratsastusterapia tuo siihen lisäpuhtia.
Aloitetaan läheisellä tallilla tämä terapiamuoto kokeiluna. Samoin puheterapia, joka alkaa ensin ruokatorven ja sulkijan tutkimuksella, että voisiko Saagalla olla mahdollisuudet syömisen kehittämiseen. Jännittäviä aikoja siis luvassa tässä syksyllä.

 

Saagan nauruhepulit on kyllä jotain niin sydäntä sulattavaa. Tässä mumman sylissä ja vaari hipsuttaa selästä. :D

Ja katsokaas tätä meidän projektia joka nielee kaiken vapaa-ajan!

 

Tässä on saagan huone <3 Kuningattarelle isot ikkunat ja tilaa apuvälineille. Pian saadaan aloittaa väliseinien laittamista, ja minä suunnittelemaan sisustamista! Saagan lempiväri on tietysti pinkki, joten sitä on odotettavissa yhdistettynä harmaaseen ja valkoiseen. Hyviä tapettiehdotuksia? Vai maalaisiko tehosteseinän ja tekisi seinäpiirroksen? Sänkyyn on tulossa jo pieni ehostus, kun ostin Saagalle prinsessalaskosverhon sängyn päälle laitettavaksi :P Mikään ei ole liikaa kun puhutaan meidän Erityisen Rakkaasta. <3

 

Tässä koko tupa tieltä kuvattuna, ennen paneelien asennusta. Melkoinen rivitalo :D

Laajennusosa takapihalta päin, tässä saunan ikkuna, aula, sekä Tilitoimiston uudet neukkaritilat kuvattuina. Kohta sinne jo pääsee konetta paasaamaan :D Mutta kaikki aika täällä menee, että saadaan ennen syksyä valmiiksi. Voin sanoa että tuo 10m2 tila jaettuna Saagan ja Tilitoimiston kesken alkaa olla todella vaikeaa.

 

Ja kattokaas meidän perheen Isoja Karhuja <3 Lucas aloitti 3-luokan ihanassa kyläkoulussamme jonne myös muutkin perheen tassut tulevat menemään. Niin kesäruskeita poikia ja pilke silmäkulmassa. ;)

Aksel, perheen toinen taistelija, aloitti eskarin maanantaina. Voitte kuvitella sitä itkun määrää, mikä äidillä pääsi. Ei ollut mitenkään automaattista, että tämä poika aloittaisi eskarin normaalissa eskarissa, tai ollenkaan. Jos infantilisspasmi olisi tehnyt enemmän tuhoja vauvana ennenkuin se huomattiin, jos se olisi kehittynyt Lennox-oy:ksi, tai Pieni Karhunpoika olisi menehtynyt leikkaukseen, tai sen jälkeen, tai kohtaukset eivät olisi pysyneet poissa.. Siis niin monta JOS JOS ja JOS. Mutta nyt minä sain viedä urheaakin urheamman karhunpojan eskarin ovesta sisään. Aksu halasi minua tiukasti ja totesi tiukasti että "Mene sinä vaan äiti jo." Ja sinne hän meni muiden lasten joukkoon. Aksu ei ole ollut päivääkään hoidossa missään, kerhossa kävi 4 ja 5 veenä kaksi krt viikossa. Joten sekin vähän jännitti, mutta nyt näyttäisi siltä, että huoli on ollut aivan turha. Miten onnellinen olen, että sain saattaa lapseni eskariin.

 

Ja kasvihuoneen muodonmuutos lyhyessä ajassa. Nyt saa joka päivä kantaa satoa sisälle. Kurkut ja tomaatit meillä kaikkein kovimmassa käytössä, ja niitä menee viikossa monta kiloa. Miten ihanaa, että aamulla saa kävellä suoraan kasvihuoneeseen ja hakea päivän herkut sieltä. :) Näitä paprikatomaatteja odotetaan ehkä ihan eniten, on ne aika hervottoman kokoisia! :D

Ja tämä Musa Basjoo oli koko kesän kasvihuoneessa. Oikealla kuva 24.4. otettuna. Vasen kuva 10.8. eli alle 4kk. Melkoinen spurttikesä siis hällä takana!

Ja tässä vakioapurit kasvihuoneella. Miljalla pitää olla omat hanskat, ja sillä sipuli. Saaga on hyvä kantamaan mm. lapioa. Ja hauskaa on, sehän on pääasia. Myös Lucas on innostunut kasviharrastuksesta, ja hän hoitaa sisällä mm. bokashin tyhjentämisen ja lannoitteiden antamisen. Ja harventamisen kasvihuoneessa. Melkoisen ylpeä poika oli, kun ensimmäinen sato haettiin. Nyt sieltä tulee joka päivä n.1-2ltr tavaraa.

Lähiruokaa parhaimmillaan <3

 

Entäs tämä Myy sitten. Hän on pian 2 vuotias <3. Juhlia pidämme tässä parin viikon päästä samaan aikaan Aksun kanssa. Milja on melkoinen tarmonpesä. Hän puhuu jo sujuvasti, ja onkin aamusta alkaen melkoinen papupata. Hän on myös todella rakkautta tulvillaan kun sille päälle sattuu, ja myrsky kaataa puutkin, kun noustaan väärällä jalalla. BEWARE Niskavuoren Heta, täältä tulee nimittäin sellainen emäntä joka on manttelinperijäsi.

Miljalle on tulossa myös muutoksia syksyllä, kun laajennus valmistuu. Huonejärjestykset muuttuvat, ja Lucas saa oman huoneen. Aksu saa huonekaverikseen Miljan, joka yhä edelleen on nukkunut ilman laitaa pinnasängyssä meidän vieressä. Tämä on pisin aika kuin kellään muulla meidän mukulalla. En tiedä miten nyt on vaan nauttinut siitä että toinen on piäni, ja antanut nukkua iholla. Ihan kuin sitä valmistelisi itseään siihen, että tämä MiljaPiinanen voi olla meidän viimeinen mukula.

Tämän kunniaksi ostoslistalle päätyi prinsessalle sopiva sänky, valkoinen kaunis ja pelkistetty, mutta tietysti myös prinsessalle sopivalla päätyverholla ja muilla ylisöpöillä sisustusjutuilla. Näistä laitan postauksen erikseen kun huoneet ovat valmiit. :D

 

Mitäs me aikuiset sitten. Töitä,  töitä ja töitä. Sitäpä se nyt on kun talossa kaksi yrittäjää.

Tilitoimisto Kurhela (www.tilitoimistokurhela.fi) täytti juuri yksi vuotta. Matka on ollut hurja, ja vauhdikas, ja jo nyt olen vakiinnuttanut asiakaskuntani siihen pisteeseen missä sen soisi olevankin. On niin sellainen olo että tässä mun pitääkin olla just nyt.

Toki tiedostan että ollaan onnekkaita. Minä pystyn tehdä kotona töitä, ja olla läsnä lasten arjessa. Moni ei siihen pysty. Olo on etuoikeutettu myös että saadaan olla Saagan kanssa tässä kotona, kun on Essi hoitamassa. meille ei ole luvattu päiviä, eikä tulevaisuutta, joten sitä on elettävä joka päivä täysillä. Siksi tämä ratkaisu on ihan parasta ja voin sitten sanoa että oltiin läsnä ja rakastettiin koko aika minkä Saaga sai täällä meidän kanssa viettää. :) <3

 

 

Näillä aatoksilla takaisin työn pariin! Miten muiden kesä meni? Jäitkö kaipaamaan helteitä? (minä jäin :D)

 

 

-karhuemo