Vois päivitellä ihan Pähkinänkin kuulumisia! vaikka blogi nyt pääsääntöisesti onkin Saagan kuulumisille, niin silti voisin lisätä tänne meidän muustakin elämästä asioita kun niitä tulee.. Onhan tämä vähän kuin päiväkirja. :)

Tänään kävin sitten neuvolassa, missä taas katottiin että Pähkinällä olisi kaikki hyvin. Ultrattiin vähän mihnä istukka menee, kun on potkut alkanu tuntua terävimmiltä tohon navan kohdalle, missä istukka ennen on ollut. Onneksi kuitenkin on ihan hyvässä paikassa,vähän sivumpana vain. Pienet paniikit jo tietysti saanu aikaan ylianalysoimalla sitä että istukka ois puronnu kohdunsuulle ja joutuisin leikkaukseen sitten.

Masu on edelleen melko maltillinen, noin 22cm kohdun korkeus. Syvät vatsalihakset tuntuivat selvästi, mutta onkokaan ihme jos kotona nostelen 10,5kg kahvakuulaa ilman kahvaa joka päivä melki jatkuvasti. :)

Paino on itsellä noussut maltillisesti eikä edes 10 kiloa ole vielä tullut. mutta eiköhän se tässä vielä kerkeä nousta.. poikien raskausaikoina tuli kerättyä hyvät 20kg, mitkä toki kaikki sulivat extrakilojen kera. Jotenkin tuntuu hassulta, että tämä masumalli on paljon tykympi ja pienempi. :)

pähkinähän on nyt sellaiset 700-800g painava lapsenalku. niin pieni mutta niin kuitenkin valmis ihminen. Olen jo niin valmis ottamaan hänet vastaan, ja kovasti odotan sitä miltä hän näyttää, tuoksuu ja millainen lapsi hän on..

verenpaineet on tällä odottajalla olleet aina vähän mitä sattuu, nytkin ne olivat maltilliset 79/54.. :D mutta eipähän pumppu ole ylirasituksessa. hemot eivät ota noustakseen, aneemisella 106 lukemalla huomenna apteekkiin hakemaan taas tabuja siihenkin.

Väsy on jatkuvaa. voisin nukkua päivällä vaikka tunnin välein. Mutta sitten yöllä taas kukutaan tuolla kolmen, neljän välissä ilman unenhiukkastakaan. Herään taas hormonien takia yöllä ja sitten ei enää väsytä. Onneksi, Saaga yllätti viime yönä nukkumalla n. klo 21-08 asti!! kuuden aikaan pientä ähinää, mutta itse vähän muutti asentoaan ja jatkoi vielä unia! Mikä mieletön juttu! :) tais olla tytön mielestä kiva tulla kotia :P

Huono olokin on tullut takaisin. Alkuraskauden jälkeen ajattelin että luojan kiitos se on ohi, mutta ei. Nyt se on taas palannut. koko ajan pitäisi olla jotain naposteltavaa, mutta kun lämpimän ruuan teen, niin se ei sitten maistuisi millään. kaikki kylmä, raikas, ja kevyt menisi ja sellaisilla on nyt eletty. Jos ei pienen pientä(jeah, pientä..) makean himoa lasketa... :D Olen kuitenkin päättänyt vakaasti sen, että en tasan ota ressatakseni ruokapuolta, kun tässä arjessa on isompiakin ressinaiheita. En ole kuitenkaan nälkään itseäni näännyttämässä.

neuvolaseurannat jatkuu 2vkon sykleissä. Helpottaa tietää että puhelinsoiton päässä on tuki jos alkaa painajaiset vaivata mieltä. Edelleen pieni mörkö kasvattelee juuriaan siitä, mitä tapahtuu raskausviikoilla 30 kun sen aika tulee. siihenkään ei ole enää pitkä. Välillä sitä vain velloo pelossaan miettien että kyllä tämäkin lapsi menehtyy silloin. Uskomattoman monimutkainen on hormonien riivaama mieli. Kuitenkin järjellä osaan itseni selitellä takaisin siihen ajatukseen että siihen on äärettömän pieni mahdollisuus, ja minä en sille mitään voi ennakkoon jos niin on käytävä taas.

Pienen pienet, lämpöiset lapsen varpaat, toivon että sellaiset saan elokuussa syliin asti. <3

masukuva 24 viikoilta löyty. :)