Edeltävä yö meni valvoessa. Tunnin välein heräsin, ja ajattelin samat asiat. Mitä jos siel on Pähkinällä joku hätänä? Olenko nyt sittenkin tuudittautunut liikaa tähän hyvänolon tunteeseen?

Kun silloin kävin synnärillä kääntymässä, muistan sen ahdistavan tunteen joka palasi, kun menin operaatiohuoneeseen.. Siihen samaan, missä kuulin lääkärin sanat että olimme menettäneet Ainon. Muistot tulivat silloin niin yhtäkkiä, etten voinut kuin itkeä. Koko keho vaan tärisi ja mua ahdisti aivan suunnattomasti. Vaikka tiesin, että tilanne oli nyt aivan eri, ei se silti riittänyt poistamaan sitä paniikkia, kun mieleni läpikävi tahtomattani vuosien takaisen muiston uudestaan. Uudestaan ja uudestaan. Se murskaava tunne tuntui aivan yhtä vahvalta kuin sinä päivänä marraskuussa 2014. Lääkäri oli eri, ja ihmetteli aluksi reagointiani, mutta tilanteen hänelle selvittyä kätilön ja äitini avustuksella, tuntui ymmärrys löytyvän. Otettiin vähän rauhallisemmin. En käsittänyt miksi panikoin niin kovasti. Tuntui että halusin vain juosta pois huoneesta, mutta jalkani olivat kuin lamaantuneet. Ja enkä tiedä mitä olisin juossut pakoon, nythän oli tarkoitus katsoa Pähkinän kokoa, ja hän oli hyvinkin elossa, sen verran kovasti hän jumppaili vaikka olin niin jännittynyt. Ehkä ajattelin että juoksemalla huoneesta pois en kohtaisi niitä muistoja enää. Tai en kohtaisi koko tapahtumaa. Mene ja tiedä.

Onneksi silloin oli kuitenkin kaikki sillätavalla hyvin että tämä eilinen ultra oli seurantaa koon takia. Toisaalta, nyt toivottavasti seuraava synnärireissu on helpompi, kun olemme sinne menossa pientä Pähkinää synnyttämään.

Minullehan tarjottiin mahdollisuutta käynnistykseen jo 38 viikoilla. En toki asiaan ole vielä lämmennyt, vaikka pelkotilat välillä ottavatkin ylivallan minusta. pelkästään oman mielenterveyden takia en haluaisi pientä repiä maailmaan liian aikaisin. Varsinkin, kun eilen ultrassa Pähkinän kooksi arvioitiin 2,5kg. nyt on rv36. Pieni ja siro hän on, verrattuna isoveljiinsä. Mutta toivottavasti sitäkin vahvempi. On hänellä sen verran ressaava raskausaika kohdussa ollut, että toivon hänen olevan luonteeltaan luja.

Muutenkin ultrassa oli kaikki hyvin. Vaikka supistelujen kanssa joudun joka päivä puuskuttelemaan, eivät ne ole tehneet hallaa kohdunsuulla. toivotaan että tilanne pysyy sellaisena vielä muutaman viikon. sitten saa Pähkinä syntyä meidän puolesta ihan koska vain. valmiita ollaan. :)

--

 

Työhuone sai kokea hurjan muodonmuutoksen, kun laitoimme vanhan vitriinin myyntiin ja tilalle muutamia ikean kalusteita seiniin korvaamaan. Nyt pieni 10m2 huone on jo paljon käyttökelpoisempi, ja sinne mahtunee nyt saagan sairaalasänky vierassängyn viereen. Ainakin toistaiseksi, haaveissahan on kahden lisämakuuhuoneen rakentaminen lähitulevaisuudessa. Jos joku haluaa sellaisen tulla meille tekemään niin tervetuloa. :D Menee meinaa hetki kun saadaan oma budjetti sellaiseen riittämään. Mutta joskus sitten, toivottavasti, on tytölläkin oma huone missä häntä on hyvin tilaa hoitaa ja säilyttää hänelle tärkeitä lääkkeitä,apuvälineitä ja muita. :)

tässä muutama kuva ihanaksi muuttuneesta huoneesta. täällä kelpaa nytkin päivitystä naputella ja työhommia tehdä.

--

Vaikka onkin ollut kuuma, niin mollahan saagan kans ainaki nautittu ulkona olemisesta. :) Pojat olivat juuri kaksi yötä mummolassa ja kellukkeista jääneiden rusketusrajojen perusteella myös siellä ollaan oltu ulkona kiitettävästi tänä aikana :D Saaga on tykänny ihan hulluna olla varjossa ilkosillaan, pehmusteen päällä katsellen ja kuunnellen. Myös hänelle joskus vauvana ostamani leikkimatto on nyt tosi in. Aiemmin ei Saagaa moinen hetkauttanut, mutta nyt värit ja helistimet kiinnostavat! Niitä katsellaan, niille naureskellaan ja kun niistä sattuu vahingossa saamaan kiinni, ei riemulla ole rajaa. :)

Saaga on kova kikattelemaan. kaikki kyljistä kutittelu ja tutut loruttelut saa heti Saagan nauramaan niin että kitalaki vaan näkyy. :Dse on hiukan kompensoinut niitä öitä, kun täällä valvotaan useampi tunti kesken unien. Niitä käsien heilahtamisia sivuille kun tulee edelleen, ja herättää kesken unien, vaikka olen kapaloinut tytön joka yö. No toivotaan että tämä vaihe menisi taas nopeasti ohi, ja nukkuisimme pian taas hyvin.

Jatkamme kuitenkin intervalleja 2vkon välein, ja yöhoitoa tarvittaessa. Edelleen haaveina se hoitaja kotiin..

No nyt Saaga on sylissä sitä mieltä että kirjoittelu piisaa, ja nyt pitää mennä jo tekemään jotain muuta, kuten esim harjaamaan tytön hiuksia. :D se on mieluinen juttu myös. :P

 

-karhuemon