Intervalli alkoi jo melko huonosti, kun tyttö alkoi edellisenä yönä yskimään. lauantaina sitten intervallissa ylty yskiminen, ja nousi kuumekkin. Kuume nyt aina laski panadolilla, mutta nousi reippaasti lähelle 39 aina lääkkeen vaikutuksen lakattua. vointi huononi tasaisesti tiistaihin kun hoitajalle joka päivä soittelin, jolloin tiistai aamulla sit sain soiton hoitajalta että murunen voi siellä jo tosi huonosti. Sairaalaan oli tehty lähete, ja sinne sitten suoraan meno.

Kun haettiin Saagaa niin järkytys oli melkoinen kun ei pieni meinannut ees henkeä yskimiseltään saada. väri nyt oli vielä hyvä, mutta hengitys tosi pinnallista ja vaivalloista. Oma lääkäri Eskoossa oli jo epäillyt keuhkokuumetta tai rsvirusta.

Tuhatta ja sataa sairaalalle sitten ja tutulle osastolle. Tytön happisaturaatio pyöri siinä 80-88 välillä joten eipä se henki kovin hyvin kulkenut. Verikokeissa crp melkein 40, ja toinen lääkäri tutki tytön vielä kertaalleen. Keuhkoista kuului ääniä ja röntgenkuviin sitten vauhdilla.

Kuvien tuloksia en oo vielä kuullut, kun ehti jo mennä päivystysasiaksi eilinen sairaalareissu. Sille tielle tyttö sitten jäi, tietysti. Maski naamalla sai lisähappea, mikä selvästi helpotti tytön hengitystä ja oloa. Saturaatiotkin nousi sinne normaaliin 95 yläpuolelle. Lisäksi avaavia lääkkeitä ja antibiootit nyt aluksi pegin kautta kahdesti päivässä. Kyllä Saagasta näki että hän oli kipeä, ei jaksanut oikein itkeäkkään kunnolla, ja antoi maskin olla naamalla vaikka se ei varmasti kovin kivalta tunnukkaan.

Mun syliin nukahti murunen sitten iltapäivällä, ja taisi vetää pisimmät torkut sitten lauantain, kun ei kuulemma öisinkään nukkunut kuin tunnin pari pätkiä. ihme jos vähän väsyksissä. Yskä oli pitänyt hereillä sitten tiheästi intervallissa.

Olin mumman kans osastolla iltaseen mutta sitten oli jo pakko lähtiä hakemaan pojat veljen ja vaarin hoivista kotiin, kaupan kautta koska tottakai se jääkaappi on aina silloon tyhjä kun arki on muutenki kiirusta eikä sinne kerkiääsi. Onneksi sinne jäi hoitaja Saagaa seuraamaan, vaikka hän kyllä hyvin levollisesti nukkui lähtiessämme.

Munuaisarvot nyt ei onneksi oo hirveästi lähteneet nousuun, ja oksentelu on pysyny kohtuudessa. yskiminen tietysti sitä limaa nostattaa ja laittaa oksentamaan välillä. Sairaalassa eilen illalla oli kuume noussu jo 39,5 , mutta lääke oli sitten onneksi siihen vaikuttanut. Keuhkokuume edelleen vahva epäilys, mutta näen vasta tänään lääkärin niin asia selvinnee sitten. vaihtoehtoina on myös influenssa a tai b, rsvirus, tai vaikka joku kiva mixaus näistä. jokatapauksessa, oli mikä oli, niin en ole tyttöä näin huonossa kunnossa nähnyt sitten teho-osasto aikojen.

Sydämestä taas puristaa koska pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. hoitajalta kuulin että tämä on ollut melko sitkeää sorttia, joten pidempään toipumista pitää odotella luultavasti. Mä en muuta toivo ja rukoile kuin sitä, että tyttö tästä selviäisi. On nämä tämän kevään taudit ja kuumeet vieny sairaalan osastolle perusterveitäkin aikuisia ja lapsia. Mites sitten munuaisvaurioinen heikompi lapsi? Nyt tarvitaan taas sitä taistelijan luonnetta.

 

Pieni taistelija <3

 

karhuemo kirjoittelee taas kun selviää lisää. nyt lähtökuopissa osastolle. ->