En oo nyt moneen postaukseen laittanu ollenkaan kuvia, mutta nyt pistelen niitä tänne teidän iloksi :) Saaga on nyt ollut melko tyytyväinen tyllerö, joten hyvä vaihe on menossa. Oman jaksamisen seuraaminen on nyt ollut itelle tärkiää ja oon nyt osannut vaatia että isukki olisi vähän jeesimässä kun tartten lepohetken.

Olen myös saanut pyöriteltyä ajatusta miten tarttisin tänne apuja saagan hoidossa, tai että miten haluaisin saagaa hoidettavan. Ajatuksena että saisi viedä Eskooseen vaikka kahen viikon välein pariksi kolmeksi yöksi olisi jo helpottavaa sekin. Lisäksi jos saisi tänne edes muutamaksi päiväksi viikkoa hoitajan kotiin siksi aikaa kun olen täällä yksin. Loppukesästä tarvitsen hoitajaa ehkä enemmänkin tänne kotia...

Koska kädet mulla on täynnä työtä täällä ihan jo ilman saagankin kanniskelua, ja jos merkit paikkansa pitää niin joudun välttämään nostelua tässä kesän lähestyessä.. Ainakin näin on aiemmin käynyt. Ja tätä EHO asiaa pitääkin ajaa tässä nopeasti eteenpäin avun saamiseksi,nimittäin jos hyvin käy ja saamme pähkinän syliin asti, niin olemme täällä melko hulinassa...

Aivan, että sellainen ylläri. :)

Lapsilukumme ei sitten jonkin karman lain, tai kaikella-on-tarkoituksensa-metodin mukaan ollut täysi.

Saimme tietää yllärivauvasta jo ennen joulua. Mutta koska kävimme ultrassa tutkimassa kuinka näin oli voinut käydä ja kuinka pitkällä oltiin, niin saimme kuulla epäilyn raskauden olevan vain tuulimuna.

Tuntui tosi kurjalta se oma fiilis silloin, joka oli lähinnä helpottunut. ei surullinen vaan huojentunut.

ajatelkaa miten pelokkaaksi sitä olikaan muuttunut.

Mutta kaikki kääntyikin päälaelleen kun jouduin sinne hätäleikkaukseen ennen uutta vuotta. Minähän siis vitkastelin sairaalaan lähtöä sillä, että luulimme sen olevan vain tuulimunan keskenmeno.

Ajattelimme mieheni minua silittäessä vessan lattialla että näin sen olikin tarkoitus mennä. Saaga on niin pieni, ei me voida, miten sitä oliskaan jaksanut uutta vauvaa, ei me enää oltu sitä mieltä että lisää tehtäisiin..

Mutta koska keskenmeno ei alkanut vaan kivut vaan lisääntyivät ja toivat mukaaan myös sen pistävän tunteen hengittäessä, ei ollut vaihtoehtoa kuin lähteä. ennen leikkuriin menoa ultralaite näyttikin jotain, mikä saikin sitten jossain syvällä liikahtamaan sen vanhan tunteen..

sydänäänet, ja pienen pieni, ihmisen taimi.

Elävänä, taistelijana.

Ei siellä pitänyt olla mitään, ajattelin. Ja itkin. Onnesta. Itkimme epäuskoisina että näinkö se nyt oli.

Olin taas tulossa äidiksi, vielä kerran.

Se tunne valtasi mut taas ja vei mukanaan. :)

Ei tämän näin pitänyt mennä, mutta näin se nyt menee. Jokainen lapsi mahtuu meidän syliin. Tähän karhuperheeseen. Tämä pieni Pähkinä on jo nyt odotettu ja rakastettu.

Pähkinän LA on 23.8.2016.

Keskimmäinen poikamme Aksel täyttää 21.8. vuosia. Joten jännittäväksi menee kuinka lähelle tätä päivää Pähkinä päättää syntyä.

..

 

Mua pelottaa.

Aivan sairaasti.

Ensimmäiset viikot elin jonkinlaisessa ilon ja shokin välimaastossa. Isäksi jälleen tuleva oli hämillään. Kuinka me tästä selvitään. Miten tässä nyt näin kävi ja mitä jos..

Mitä jos kaikki menee taas pieleen.

Mitä jos tämäkään lapsi ei tule syliin asti.

sydämen pysähdys alkuraskaudessa, tuulimuna, Aino-enkeli. Saagan sairaudet ja Akselin vaikeudet.

Meitä ei ole siunattu runsaalla lapsikatraalla, saatika että kaikki olisivat terveitä.

Huonoa tuuriahan näissä kaikissa on vain ollut. Ei geenitekijä ongelmia.

Mutta turhan paljon on meidän lapsikatraaseen isketty. Toiset vain saa lapsia, ja vain päättävät tehdä niitä.

Ja saavat terveitä lapsia, ja mikä pahinta, eivät useimmiten edes tajua arvostaa sitä.

Itsestäänselvyys.

Se vaivaa useimpia vanhempia. Mäkin tunnen valitettavan monta sellaista. Heidän seurassaan tunnen oloni hiukan katkeraksi. Mitä tekisinkään jos lapseni olisivat terveitä. Jos Saagakin olisi terve yksi vuotias. Miten ihanaa mun elämä olisikaan. Kiireistä, kyllä. Raskasta, kyllä, omalla tavallaan. Mutta se ei olisi mitään, koska kaikki ruuhkavuosista ja lapsien uhmista alkaen olisivat vain ohimenevää ja muistoihin joskus haalistuvia. Niistä tulisi kultaakin kalliimpaa.

Terveys ei ole itsestäänselvyys.

Tämä Pähkinä ei ole meille itsestäänselvyys.

Pelkään kuollakseni että jotain sattuu.

Ensin alkuraskauden keskenmeno.

Niskapoimu-ultrasta jos olisi löydetty jotain..

Nyt pelkään rakenneultraa.

olemme vasta niin alussa.

Mitä vain voi vielä tapahtua.

Ja minä tiedän jo niin monta tapaa millä kaikki voi mennä pieleen, ja miltä ne kaikki tuntuu.

Emme ole tästä vielä kertoneet edes sukulaisille, vain läheisimmät ovat olleet mukana ja tukena alusta asti.

Jotenkin tämän asian paljastamista on lykännyt, ja olisin varmaan lykännyt vielä kauemmankin, mutta kyllähän tämä alkaa jo näkyä, ja en vatsaani ole enää peitellyt. Ja jotenkin tuntunut siltä, että jos minä nyt tästä kerron, niin sitten tapahtuu jotain kamalaa.

vainoharhaista eikö totta? mutta luulen että mulla on siihen jo oikeuskin.

Tunsin eilen ensimmäistä kertaa Pähkinän potkut. Kesken emmerdale ohjelman, kun Saagan kanssa sitä katseltiin. Mietinkin että koska se tapahtuu ja olin muutamana päivänä kuulostellut mutta epäillyt sitä mitä tunsin.

Nyt tiesin heti. Pienet perhosen siivet.

Lämmin,pakahduttava tunne.

Minä niin toivon että kaikki menisi hyvin.

Tämän yhden kerran vielä. Saisimme pienen Pähkinän syliin asti. 

Terveenä.

.

"Täällä mä köllin.yllätyys!"

 

Saagalla oli labrat tällä viikolla, ja saimme hyviä uutisia. Kreat olivat lähteneet laskuun infektion nostettua ne viimeksi 448 asti. Nyt arvot olivat 349! Lääkärikin oli ihmeissään. Näin matalat arvot ovat olleet sitten viime kesänä vissiin viimeksi. Ureat oli maltilliset eikä missään muuallakaan ollut ongelmia. Saagan munuaisvaurio on selvä krean nousunkin vuoksi, mutta tytöllä ei ole sellaisia ongelmia kuitenkaan, mitä tälläisissä vaurioissa on yleisiä. Emästasapaino on aina pysynyt hyvänä, Kalium arvot ovat olleet jo kauan kohdillaan eikä lääkitystä ole tarttettu pitkiin aikoihin, sekä monta muuta sellaista arvoa missä pitäisi olla jotain vikaa, niin niissä ei vain ole vikaa. Ollaan siis ymmällään mutta iloisesti. Kukaan ei osaa sanoa miten nuo pienen ihmisen munuaiset toimii, mutta jotenkin ne sen tekevät. :) Toivottavasti tilanne pysyykin sellaisena, todella toivon niin.

Tyttö on nyt nukkunut ehkä hitusen paremmin öisin kun on tuo melatoniini aloitettu. Hän edelleen saattaa itkeä öisin, mutta parin tunnin huutomaratonit ovat harvinaisia enää. Toivon että tämä olisi pysyvää. Jaksan itekkin paremmin kun olen nukkunut. Alkuraskauden väsymys ja järjetön pahoinvointi meinasi viedä mut pehmustettuun huoneeseen kun sen lisäksi valvoin huutavan Saagan kanssa. Olin ihan finaalissa.

Mutta nyt taas voiton puolella. toivotaan että tämä tila kestäisi nyt.

Ensi viikolla on Saagan neurologin tapaaminen. Odotan sitä kovin paljon. Puhumme Saagan sabrilex- epilepsialääkityksestä ja sen mahdollisesta purusta ja vaihdosta. Kyseinen lääke on lähinnä infantilisspasmiin tarkoitettu ja pienille vauvoille nimenomaan. Saagalle kyseinen lääke laitettiin hillitsemään mahdollista hypsarytmiaa hillitsemään. (Hypsarytmia nyt näin maalaismaisesti selitettynä: Jatkuva aivovauriosta johtuva häiriötila aivosähkökäyrässä.)

Mutta jos lääkettä alettaisiin vaihtamaan, niin se olisi omasta mielestä hyvä juttu. Sabrilex pitkään käytettynä kun aiheuttaa näkökentän kaventumista, ja muita kehitysviiveitä. Ei ole niin turvallinen lääke kuin ajattelisi. Ja muutenkin viimeisimmän eeg:n tulokset on kiva kuulla. Mahdollisesta inva-parkki luvastakin jutellaan.

Saagan kanniskelu alkaa jo olla mielenkiintoista täällä kotona. Hän on nyt 9,8kg ja 75cm pitkä. Melko pötkäle siis.

Nyt kun maha alkaa jo kasvaa, niin sylissä pitäminen on välillä melko ikävän tuntuista. Joudun laskemaan tyttöä lattialle tai sitteriin vähän väliä kun kohtua alkaa jomottaa. Mutta näillä mennään kunnes EHO on tehty ja mahdollisesti saan lisäapua.

Lisäkäsipari ei olisi pahitteeksi. :D Harmi kun lastenhoitajia ei enää saa pelkällä ruokapalkalla. Olisihan tämä melko mielenkiintoinen työ, istua Saagaa sylittämässä 8h päivässä. Jumpaten ja seurustellen. :D

Onneksi mamma on ollut täällä apuna muunmuassa. Kiitos mamma :)

 

Että tällästä tänne tällä kertaa! Aika pommi!
Yritän kirjoittaa ahkerammin, alkuvuosi on mennyt tätä "salaisuutta" pohtiessa ja käsitellessä..

 

Ja nyt niitä kuvia. :)

Saaga tykkää kaikesta rapisevasta :D

Saaga tykkää seistä sohvanreunaa vasten ja tuijotella ulos. :)

Ruuhkatukka <3