Se taas yhtäkkiä vierähti tuo loppuviikko tuossa ettei huomannukkaan.

Joku kyseli, ollaanko vielä yhtenä palana, täällä edelleen, yhtä muhkeana kuin ennenkin :D

Pähkinä antoi jo hiukan varoitusta tuossa yhtenä päivänä, kun sain kaksi oikein napakkaa supistusta parinkymmenen minuutin sisään. En nyt kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi siitä lähteä näytille. Ja väärä hälytyshän se oli. on täs nyt kuitenkin vielä parisen viikkoa matkaa h-hetkeen, joten alan hyvin vakaasti uskoa että laskettuun aikaan mennään yhtenä palana. Ja ehkä jopa ylikin. Toki pää ei varmaan enää sit kestä kovin paljoa ylitystä, kun pelko menettämisestä on edelleen jokapäiväistä. Välillä mieli rentoutuu ja ajattelen että nyt annan kyllä luonnon hoitaa synnytyksen käynnistyksen itse, mutta sitten jo hetken päästä panikoin että mitä jos mä sitten omaa "tyhmyyttäni" menetän Pähkinän vaikka rv 42 kun en antanut käynnistää aiemmin? Tälläsiä mietteitä siis nykyään. Voihan kohtukuolema tulla koska vaan, joten..

Olimme tänään Ainon haudalla käymässä. Veimme pallokrysanteemeja orvokkien tilalle. Kauniisti kukat siinä kukkivat ja nyt on taas nättinä jotain uutta kukkaa. Enää haudalla käynti ei niin satuta, lähinnä kaiholla mielellä. Niin paljon haaveita mureni pienen enkelin mukana.

Saaga on nyt sellainenkin moottori lattialla ettei toista. Jalat vispaavat uskomatonta tahtia vuorotellen, yhtäaikaa, ja välillä ollaan niin mutkalla punnattuna että ittiä aivan särköö. Ja toinen vaan nauraa. :D Kädet vaan tuppaavat jäämään sivuille, tai nousevat liian laiskasti, niin ettei kääntyminen vatsalleen kuitenkaan meinaa onnistua. Mutta hyvin äänestä ja jokeltelusta päätellen tämäkin liikkuminen ja tyyli miellyttää tyttöä. Äänteet ovat monipuolistuneet, ollaan kuultu jo vaikka millaisia uusia juttuja tytön suusta. Kehitystä on siis tapahtunut!

--

Saimme ajan munuaisten uä:hän, se olisi ens kuussa tulossa! ai että kun jännittävää!! Saa nähä miten paljon ovat kasvaneet ja jos siinä olisi jotain selitystä sille ettei tyttö hirveästi mtn lääkkeitä tarvitse.

--

Ensi viikko onkin melko rytinää arkeen palatessa. Maanantaina palaa jumppari kesälomilta, joten jälleen jumpataan kahesti viikossa. Oma neuvola on maanantaina, ja äippäpolille Pähkinän kasvukontrolliin tiistaina. Se jännittää kans. Toivon todella että silloin Pähkinä lähenisi jo sitä 3kg, onhan silloin kasassa rv 38+0. Hui kun se kuulostaa paljolta. Niin vähän on enää matkaa. Tämä pitkä, lähes toivottoman pelottava matka alkaa olla kohta ohitse. Pian se palkitaan. Olen jo uskaltautunut pakkaamaan sairaalakassin, uuteen hienoon hoitolaukkuun jonka Pähkinälle ostin. Sänky on pedattu, ja pieniä nuttuja rutistellessani huomaan miettiväni, miltä pieni nyytti tuoksuukaan vastasyntyneenä, miltä hänen nenänsä näyttää, onko paljon tukkaa, ja miten pieneltä ja lämpöiseltä hänen pieni vartalonsa tuntuukaan rintaani vasten. Pienen hetken olen aivan huumassa itku kurkussa, ja innoissani. Maltan tuskin odottaa. yritän silloin tietoisesti jäädä siihen hyvänolontunteeseen, enkä antaa taka-alalta hiipivälle pelolle valtaa.

--

Ensi viikolla tapahtuu muutenkin. Meidän esikoinen Lucas aloittaa koulutaipaleensa ekaluakkalaisena! Keskiviikkona hänestä tulee koululainen. Miten hän onkaan iso poika! ja missä välissä hän oikeastaan edes kasvoi niin isoksi? Luopumisen tuska omalta osaltaan musertava, ja onneksi poika suostui äidin kuskattavaksi ekoina päivinä, vaikka tuttu onkin koulu jo eskarista. Koulureppu on pakattu kummitädin ostamilla tarvikkeilla, ja vaatteet mietittynä. Poikaa ei näytä jännittävän, äitiä kyllä. Kyllä poika pärjää, mutta pärjääkö äiti? Meidän pieni onkin yhtäkkiä iso. Keskiviikkona voi olla kirjoitusta siitä hetkestä kun koulutie alkaa.

--

Aksel 4v aloittaa sitten viikon päästä kerhon. kaksi kertaa viikossa seurakunnan järjestämänä. Sama kerho minkä isoveikkakin kävi, ja jonka myös karhuemo on aikanaan käynyt. Sekin on hirmujännää lapselle, joka on aina hoidettu kotona. Ensimmäiset ihan ekat kaverit, ihan omat sellaiset. Sekin on karhuemolle kova paikka. Onneksi kuitenkin sinne kuskaaminen tapahtuu omasta takaa, toivottavasti saan homman toimimaan vauvan ja Saagan kanssa!

Ongelmana on edelleen meidän auto, joka jää nyt pieneksi. ei vaan kuitenkaan meinaa mennä kaupaksi. Ennen kuin se on myyty, ei voi ostaa isompaa tilalle. Toivottavasti ny jollain ihmeen konstilla auto menisi kaupan mahd. pian! ei tarttisi säheltää istuinten kanssa ja koko porukan liikkuessa mennä kahella autolla...

Ja niin, onhan Akselin suuri päivä tulossa! 21.8 juhlitaan karhunpojan 4vee synttäreitä. Missä välissä hänestäkin tuli näin iso? :) juhlathan täytyy järjestää, olin sitten yhtenä tai kahtena palana. onneksi apukäsiä on jo tarjoutunut auttamaan järjestelyissä, mikäli olen huonossa hapessa.

--

Ensi viikolla on taas intervallikin. Jos olen hyvässä kunnossa, ajattelin vielä sienimetsään mennä. Toivottavasti pystyn! :)

karhuemo sai myös vihdoin aikaiseksi käyttää saamansa lahjakortin, ja hankki elämänsä ihan ensimmäiset geelikynnet. Kiitos Meri lahjasta, kynnet eivät koskaan ole olleet näin upeat! :)

Ja jotta Pähkinän sukupuoli pysyisi vielä hetken aikaa salassa, niin tässä kuva vain neutraaleista mukaan otettavista vaatteista, sekä äitiyspakkauksen pupu joka odottaa sängyllä rutistelijaansa. :) Pähkinällä on kyllä ylisuloiset vaatteet millä hänet sitten kotiin tuodaan <3

Myös muut tarvikkeet ovat löytäneet paikkansa, ja laukkukin tosiaan pakattuna. Mutta laukun väri paljastaisi taasen liikaa, joten enpä siitäkään kuvaa tänne vielä laita. :D

 

 

 

Ja Aino rakkaamme hauta tänään, niin kauniina kukkivat sinne istutetut kukat.

 

 

 

Tämä oli sitten Saagan ilme kun aloimme katsomaan yhdessä Emmerdalea... :D Meidän naurunaama <3

 

Ensi viikkoon! :) ja kerron kyllä heti, mikäli lähtö tulee. ehkä jopa muistaisin ottaa pallostani kuvan tänne ennen sitä..

 

-karhuemo