Tulempa vielä päivittelemään näin ennen aattoa!

Saagan lonkkakuvista ei oo kuulunu, eikä verikokeiden tuloksista.

Mutta Ph-mittauksesta tuli epikriisi kotiin, jossa luki että Saagalla on useita lyhyitä refluksikohtauksia päivässä, ja mahan happamuustaso oli huomattava, ja huono. Eli selkeä refluksia tytöllä. Jatkamme näin ollen sitä nexium lääkettä, joka onkin selkeästi auttanut oksenteluun.

Voi tätä syyllisyyden määrää. :( Olen niin pahoillani Saagan vuoksi, etten minä äitinä tajunnu aiemmin, mistä pienen jatkuva ykäily ja oksentelu johtui. Miten ei lääkäritkään huomannut? nyt ahdistaa että miten paljon vahinkoa jatkuva ylösnousu on aiheuttanut tytön kurkkuun. Ainakaan vielä ei lääkäri puhunut tähystämisestä tms. Mutta haluaisin kuitenkin tietää miten pahoin kurkku on ottanu nokkiinsa. Tämä nyt menee ensi vuoden puolelle tokikin.

Nyt tyttö on taas nukkunu huonommin intervallista tultuaan, mutta saattaa olla ihan vaan taas sopeutumisjuttuja miksi reagoi näin. Mutta tottahan tämä mamma on sit ihan silmät ristis nämä joulunpyhät. :) Onneksi ei kuitenkaan tartte yksin kaikesta huolehtia!

Karhuperheen aatto valkenee rauhallisissa merkeissä. Kuuntelemme joulurauhanjulistuksen autossa, kun matkaamme katsomaan Ainoa, ja viemään haudalle jouluisen kynttilän. Ikävä raastaa välillä niin ettei henkeä saa. Olen taas itkenyt useampana iltana menetettyä aikaa, ja sitä miten lujaa pelkään menettäväni nämä lapset jotka meillä vielä on.

Suurin pelko on koko ajan Miljasta. En pysty nukahtamaan ilman että käteni on Miljan kädessä kiinni. Onneksi pinniksestä sai laidan pois ja koko pienen sängyn samalle tasolle meidän oman kanssa. Näin tytöllä on sellainen "jatkosänky", oma rauha, mutta silti ihan vieressä. Toki puolet yöstä Milja nukkuu tissi suussa mun vieressä, mutta en ole moisesta enää ressiä ottanut. Nukun itekkin paremmin kun tunnen pienen vartalon hengityksen iholla. En tiedä mitä pelkään, eniten ehkä sitä että tyttö lakkaa hengittämästä, ihan yhtäkkiä. Ainonkin kanssa tuntui siltä että kuolema voi tulla tosta noin vain. Naps ja elämänlanka katkeaa. Pelkään sitä etten tiedä. niinku etukäteen. tai jotain. Mun on tosi vaikea nukahtaa illalla koska pelko valtaa mielen. Kyllähän sitä järjellä sen osaa selittää itselleen, mutta minkäs sitä sille tunnepuolelle voi. Tiedän faktat esim. kätkytkuolemalle, mutta silti pelkään. Sanoinki miehelle, että oon tulossa vissiin hulluksi. Toivon että tää pelko laantuisi taas ajan kanssa.

Mutta olen nyt näinä päivinä nostanut sen ilon pelon ylitte. Rutistanu näitä pieniä karhunpentuja, jokaista. Kertonut miten paljon heitä rakastan, ja heistä olen ylpeä. Tämän kiireisen ja välillä raskaan arjenkin keskellä pitää pysäyttää itsensä tietoisesti ja muistuttaa että jokainen päivä on hyvä päivä sanoa kuinka paljon rakastaa. Ja että hetki on nyt, eikä sittenjoskus.

Aatoksi saamme tänne mun vanhemmat, veljeni, ja siskoni puolisonsa kanssa. Nautimme perhejoulusta, ensimmäisestä sellaisesta missä ei ole huolta. Jokaisena joulunaikana on ollut jotain huolta, nyt ei niin ole. Joulupäivänä suuntaamme toisten isovanhempien luo nauttimaan miehen sisarusten perheistä, ja heidän kanssa nauttia joulunajasta. Jouluhan on perhejuhla, ja meillä se perhe on todella suuri <3

 

AH, tulipa siirappista ihanata <3

tässä jouluinen tervehdys koko perheeltä:

ps. iltalehdessä saattaa näkyä tuttuja naamoja ;)

 

Karhuperhe toivottaa teille jokaiselle ihanaa,rauhaisaa ja lämmintä joulua <3