perjantai, 10. toukokuu 2019

Hengissä

Ei hyvää päivää. :D En yksinkertaisesti ole kerennyt ajattelemaankaan blogiani, olen todella pahoillani siitä.

 

Kevät on ollut jäätävää aikaa töiden osalta, ympäripyöreitä päiviä, ja uusien haasteiden vastaanottamista ja hoitamista. Työntekijän sisälle opettaminen on ollut iso urakka, vaikka ammattilainen on ollutkin. Työtehtävien jakaminen ja ajankäyttö, ja blah blah. Jestas sentään. Tilinpäätöskausi alkaa onneksi olla nyt paketissa, ja arki tästä taas tasaantuu.

 

Karhuperhe lomaili ilman Saagaa viikon verran, Saaga sai nauttia olostaan metsätähdessä sen aikaa. Maaliskuu oli oikein mahtava kuukausi olla hetken hermolomalla tästä kaikesta hektisyydestä.

 

Saaga voi hyvin. Olemme edelleen onnekkaita, ja se välillä pelottaakin. Saagan ruokavaliota joudutaan jälleen kerran muuttamaan, koska jostain syystä nutrilon infratrini nostatti tytön urea-arvoja. Tämä siis munuaislääkärin mielipide. Emme halua kuluttaa yhteistä aikaamme yhtään nopeampaa kuin se väkisin kuluu, joten kokeilemme vaihtaa maitoa vielä, kokeiluun lähti nyt peptisorb. Saagan voinnissa ja labroissa ei muuten ole ollut moitittavaa, ja tyttö kasvaa maltillisesti myös.

Eskoon metsätähti koki muuton uusiin tiloihin juuri, ja tyttö pääsi sinne nyt viime viikonloppuna yökyläilemään. On ihana tunne viedä tyttö hoitoon sellaiseen paikkaan missä hänet otetaan yhä vastaan kuin kuninkaallinen.Saagahan toki on oman elämänsä prinsessa ;)

 

Meillä oli taas myös palaverit avuista ja hoidonkartoituksesta. Tällä kertaa oli hyvä mieli sanoa että meillä on nyt kaikki millä me pärjätään täällä kyllä, emme tarvitse mitään lisää. Meillä Essi- mamma jäi ansaitulle pesintälomalle huhtikuun alussa, ja matkaa jatkaa täällä Jenni. Lapset ovat ottaneet onneksi jo entuudestaan tutun Jennin hyvin vastaan ja jälleen perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä lisää. :) Essi onneksi ei meitä ole hylännyt, vaan yhä edelleen talomme on päivisin täynnä ihania ihmisiä ja kahvintuoksua ja puheensorinaa. Omat vanhempani muuttivat juuri pääsiäisenä tähän 300 metrin päähän meistä, joten voinette kuvitella millainen älämölö täällä välistä käy. haha. Ihanaa saada isovanhemmat lähelle lasten arkea.<3

 

Meidän perhe kasvaa muuten muutenkin! Ei, en ole raskaana (mielestäni) mutta karvaisella lapsella :D Olemme ottaneet sydämen avoimeksi ja päästäneet sinne pienen karvaisen sinisilmäisen tassuttelijan, saatte hänestä kuulla lisää kun hän saapuu kotiin.

 

 

Mitäs teille kaikille kuuluu?

 

 

karhuemo

 

 

 

lauantai, 16. helmikuu 2019

Kevät tule jo!

.Vuosi 2019 ei alkanut kovinkaan hyvin meidän perheen kohdalla..

 

Ensin tammikuun alussa Halla alkoi voida yhtenä päivänä huonosti ja tuloksena eräänä lauantaiyönä hätäleikkaus jossa poistettiin todella pahasti tulehtunut kohtu.Eläinlääkäri varoitteli että ei hyvältä näytä, mutta kokeillaan. Antibiootit, ja ruokaa lusikalla, päivä päivältä vanha Halla voi paremmin ja viikon jälkeen oltiin jo että huh, näin tästä vaan selvittiin.

Niin.

18.1.2019 sitten hyvästelimme lastemme suojelijan, varpaiden pesijän, sopraanon, hulluttelijan, vakaan ja uskollisen ystävämme.. Yhtäkkiä ja täysin varoittamatta hän kuoli syliin iltapäivällä kesken arjen puuhien. Itkusta ei ollut tulla loppua. Mitään ei ollut tehtävissä, sydänkohtaus oli lopullista.

Karhuperheen sydämet ovat ihan palasina. 8-vuotta saatiin pitää maailman upein ja mahtavin koira. Once-in-a-lifetime koira, todellakin. Itku tulee tätä kirjoittaessakin. Meidän perheessä lemmikit ovat ihan yhtä tärkeitä perheenjäseniä.

 

20190118_180712.jpg20190114_133522.jpg

..............................................

En ymmärrä kun nämä kuvat jää aina poikittain enkä saa niitä millään käännettyä, argh! Mikähän bugi täs on.

 

20190115_142239.jpg20190115_142326.jpg20190115_142352.jpgSaagan kävelyharjoituksia! Niskatuen avulla pääkin pysyy vielä hienosti pystyssä! Ja innostunutta kiljumistahan tästä seurasi ja kävellä jaksaa talon käytävän päästä päähän. Tästä se lähtee, ja saapa nährä miten pitkälle vielä mennään!

 

20190123_183253.jpg

Ja tallillahan menee ainakin pari päivää viikosta, sekä Milja että äiti saa sielunhoitoa kaviollisten hoitamisella ja liikuttamisella. Tämän lisääminen arkeen oli paras ratkaisu pitkään aikaan.

 

20190204_170415.jpg20190204_170413.jpg

Ja kattokaa nyt tätä lumenmäärää! Voin sanoa että menee kunnon reenistä kun kahlasi haaruksiin asti lumessa tonne kasvarille pudottelemaan lumet katolta. Kolmannella kerralla kun kaatu turvalleen pääsi jo liuta kirosanoja :D

Mutta lapset on saanut nauttia isoista kinoksista ja lumimäistä mitä iskä on aurannu traktorilla pihaan. Ja pianhan tämäkin on ohi taas vuodeksi. Näin kesäihmisenä odottelee jo kovasti lisääntyvää aurinkoa, valoa ja lämpöä. Kasvariharrastus on jo taas alkanut siementen idätyksellä lamppujen alla, ja vauhti kiihtyy kevättä kohden. Karhuemo taas piristyy päivä päivältä kun saa enemmän valoa ja energiaa.

20190204_170430.jpg20190204_170426.jpg

Tällainen lumilinna meillä siis täällä länsisuomessa. :D

 

20190124_190320.jpg

Ja Miljan vekkulimaiset ilmeet tallihommien lomasta :D

 

Tilitoimistossa on vuoden vaihteessa alkanut kiireisin aikakausi. Työnantajan roolin omaksuminen, työtehtävien organisointi, ja delegointi työntekijöiden kesken on tuonut omat haasteensa arkeen. Olen kuitenkin onnellisempi työurassani kuin koskaan. Minulla on rautaiset naiset työkavereina, ja työtä riittää. Nyt pidetään pää kylmänä, ja nautitaan tästä että pystyn luomaan uraani tässä samassa kun olla kotona lapsia varten. Loput tulee itsestään. Töitä saa kyllä painaa paljon ennenkuin kevät on ohi.

 

----

 

 

 

 

Saaaga taasen  on alkanut jäykistellä, ja olihan Saaga tässä kipeänäkin taas vaihteeksi . Silmätulehdus on nyt tässä perheessä ollut ekaa kertaa ja sekin vain Saagalla. Lisäksi kuumeilua on ollut yhdellä sun toisella. Akselilla oli selkeästi influenssa, korkea 40 asteen kuume sahasi 5 päivän ajan, seurana valonarkuus, sekavuus ja todella kipeä pieni poika. Saatiin kuitenkin kotihoidolla poika paranemaan. Isoveikka Lucaskin kärsi saman taudin perään. Mutta onneksi Saaga ei tätä saanut. Mutta tää jäykistely on nyt vähän aiheuttanut mietintää sen suhteen pitäisikö baklofenia nostaa. Katsotaan mitä lääkäri tähän tuumaa.

 

Meillähän on tosiaan nyt vaihtumassa myös päivähoitaja Essin jäädessä ansaitulla mammalomalle tässä hyvin piakkoin. Onneksemme remmiin astuu tuttu kasvo, meidän karhuperheen iskän siskon pojan tyttöystävä, jolla sattuu olemaan tuore alan koulutuskin. Saadaan ihana nuoripari lähelle meitä, lapset palvovat näitä molempia. :) Toki meidän perhe on jatkossa vain yhtä suurempi muttei yhtään pienempi, ei Essi meidän elämästä niin helpolla pääse! :P

 

Tällaista siis tänne, ja jos joku osaa auttaa näiden riivatun kuvien kääntämisessä niin saa kertoa miten se onnistuu :D

 

 

Lumisia terveisiä Karhuemolta ja perheeltä <3

 

 

 

 

 

 

keskiviikko, 19. joulukuu 2018

Joulukuisia

Ja täällä taas!

Ensin, synttärit. Käsittämätöntä, niinkuin totesin, että Saaga täytti 4-vuotta. Se on todella paljon enemmän kuin oltiin haaveiltu. Ja nyt tyttö on tyytyväisempi kuin koskaan. Naurua, hörskötystä, omia juttuja. Ihan kuin tytöstä olisi nyt kuoriutumassa taas uusi puoli. Enemmän läsnä. Ollaan saatu enemmän kuin mitä on luvattu, ja ollaan näistä vuosista jo todella kiitollisia. Ja nyt tuntuu, että kaikki on hyvin kohdallaan. Tyttö on jo niin iso, että arkikin alkaa tuntua näiden apujen kanssa sellaiselta, ettei meillä ole hätää.

En ymmärrä mihin on synttärikuvat tuolta päivältä menneet, en muista yhtään kenen puhelimella siellä kuvailtiin :D Mutta laittelen niitä sitten myöhemmin.

Meillähän tosiaan laajennusprojekti on nyt valmis. :D Kyllähän sitä tehtiinkin. Onneksi se on nyt ohi. Tällainen siitä tuli.

1541270471782.jpgIMG_20181103_191816.jpg

Aulatilasta tuli riittävän tilava, ja siellä on nyt poikien pelitila. Pleikkarit ja nintendot pysyy hyvässä sovussa vähän muusta tuvasta sivussa, joten pienet karjumiset pelin lomasta eivät saa kaikkia pomppaamaan pystyyn. Tämä aula on lisäksi yökön käytössä niinä öinä, kun hän tänne tulee Saagan unta valvomaan.

Meillähän vaihtui nyt yökkö ensi vuodelle vielä ennen Lailan palaamista työhön. Harmittaa kovasti, koska tykkäsimme Sari-yököstä todella paljon, ja niin tykkäsi Saagakin. Viimeinen valvomisyö alkoikin sitten itkun kera, koska ainahan me näihin hoitajiin kiinnytään. Mutta näin tämä nyt meni, ja näillä mennään. Ollaan kuitenkin onnellisia siitä, että vielä löytyi yksi helmi jatkamaan kahden aikaisemman yökön jalanjäljissä. Odotamme yhteistyötä innolla.

 

IMG_20181108_131356.jpg

Tilitoimisto Kurhela sai uudet tilat laajennuksen päädystä. Tänne on oma sisäänkäynti ulkoa myös. Ihanan raikkaat sävyt, ja iiiiisot ikkunat ovat luksusta pienien tilojen jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa. Ensi vuonna Tilitoimisto kokee paljon muutoksia. Remmiin astuu pari tekijää, ja Tilitoimistosta tulee työnantaja.Jännittävää, ja silti niin oikeaa. Kiitollisena siis siitä että hyvä työ kantaa hedelmää, ja puskaradio puhuu puolestaan. Ja tästä karhuemosta tuntuu että tämä on juuri se polku mitä pitkin pitää nyt tallustaa.

 

Saagan huoneen te näittekin jo aikaisemmista päivityksistä. Vierashuoneesta ei nyt ole kuvaa, pitää napata siitäkin. Toki vierashuone tulee muuttumaan tilitoimiston käyttöön mitä ilmeisemmin jossain vaiheessa.

 

1542302582544.jpg1542302593272.jpg

Ja tapahtuihan täällä muuallakin! Lucas esikoinen sai ihan oman huoneen, kun työhuoneesta häippäsi Saaga ja äidin työjutut. :) Ja kyllähän poika sinne ylpeänä asettuikin. Huone sai värit Lucaksen toiveiden mukaan. Äidin vanha työpöytä sai jäädä paikalleen, siinä on hyvä tehdä legoilla. :)

Ja entäs Miljan ja Aksun huone? AIVAN. MILJAN ja Aksun. :D Uskokaa tai älkää, mutta meidän tissi-ihotakiainen Milja on muuttanut omaan huoneeseen isoveikan kanssa.. Meinasi äidillä mennä sormi suuhun. Essin, mumman ja minun duunauksen jälkeen huone koki melkoisen muutoksen vihreästä poikien huoneesta neutraaliksi huoneeksi. Ja edullisestikin vielä! Milja heti ensimmäisenä iltana meni kokeilemaan omaan sänkyyn unia, ja sinne se jäi. Ei takaisin millään. Isoksi tytöksi heti kertaheitolla. Äidillä taisi olla asiassa enemmän sulattelemista..

 

Sitten pari väärinpäin olevaa kuvaa koska en saa näitä nyt millään tottelemaan :D

20181216_164128.jpg20181216_164133.jpg

Näin onnellinen tyttö meillä siis täällä on kun päästään tallille. Saaga tunnistaa jo talliin mentäessä että missä ollaan ja mitä tapahtuu seuraavaksi :D Tällä kertaa oltiin ponitallilla. Meidän onneksi saatiin ottaa määrättömäksi ajalle vuokralle ihana Enska-pappa, jonka kanssa höntsäilyratsastus on ollut oikein loistavaa vastapainoa kiireiselle arjelle. IMG_20181125_174817.jpg

Miljan tyylinäyte. Tytössä alkaa olla oivaa potentiaalia!20181216_164138.jpg

Ja tallillahan viihtyy koko sakki, myös iskä urheasti kulkee mukana käsiparina jos kaikki muksutkin on mukana :) Aksulla alkaa olla jo taitoakin, joten olemme alkaneet harjoitella tosissaan erilaisia harjoituksia. Tiedä mitä tästä pojasta vielä tuleekaan.. Äitikin nauttii, vaikka ihan tästä shettiksestä ei mulle ratsastuskaveria ole. Pahimpaan heppakuumeeseen auttaa toki tämän ihanan pienen ponin turvan suukottelu ja harjailu. <3 Niin, ja kyllähän meillä lapset putsaa myös karsinat ;)

 

1542302593467.jpg

Ja joulukin tulee! Apua, ihanaa. <3 Koti sai jo marraskuussa tämän kuosin, ja erilaisia pieniä esineitä on ripoteltu ympäriinsä. Joulu on juuri sitä ihanaa aikaa, kun talossa on erilaisia valoja, ja lämpöä värien muodossa joka paikassa. Lasten riemu, kun enää nyt on 4 yötä jouluun.. Se on melkoinen! Tarttuuhan se väkisin aikuisiinkin.

Meidän perhe ei tänäkään vuonna muista ketään korteilla, eikä oikein lahjoillakaan kuin omaa väkeä. Olemme sen sijaan mukana jouluapua- sivuston kautta antamassa vähävaraisille perheille jouluruokaa pöytään. Tänä vuonna saa useampi perhe ovensa taakse karhuemon tonttuapureineen, jotka laittavat pöydän koreaksi. Tilitoimisto Kurhela on myös jättänyt asiakkaiden muistamiset sen suuremmin, ja osallistui myös näihin talkoisiin, sekä lisäksi oli mukana lastenosasto B21 kerätyissä lahjakorteissa. Tänä vuonna tuntui vahvasti siltä, että on meidän vuoro antaa. <3

 

Ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa juuri SULLE <3 Toivottavasti saat sen viettää juuri niiden ihmisten ympäröimänä, jotka sinulle tärkeimpiä on.

 

 

karhuemo

 

 

 

 

keskiviikko, 21. marraskuu 2018

Kontrollit

Päästiin Saagan kanssa sunnuntaina kotiin, ja eilen oli sitten kontrollilabrat. Odotetusti kaikki arvot ovat palautumassa takaisin ennalleen.

Kalium oli sellainen arvo, joka oli pompsahtanut ylöspäin, joten vähän lääkkeitä fiksattiin. Muuten CRP ja leukkarit olivat jo onneksi laskeneet huimasti.

Saaga saa yhä ventolinea, ja antibioottia perjantaihin asti. Täytyy sanoa että melkoinen sissi on, kun keuhkokuumeesta selviää 3vrk sairaalajaksolla, ja suunkautta annettavilla antibiooteilla. Räkäisyys on toki nyt kotiintullessa palannut, joten saa nähä tuliko takapakkia.

 

Muutenkin tyttö on ollut kovin reipas. Kattokaas muuten tätä Saagan uutta prinsessahuonetta <3

IMG_20181103_170058.jpgIMG_20181103_170152.jpg

Tapetti on ihan Prismasta, olin todella yllättynyt valikoimasta! <3

IMG_20181109_081727.jpg

Sairaalasänky ei enää ole niin kolkon näköinen. Eteen vielä röyhelöpitsihelmat, niin peittyy lopunkin. Saaga rakastaa tätä verhoa, ja mumma ompeli sen sisälle kiinni valot. Niitä tyttö ihastellen katselee ja juttelee niille ennen nukahtamista. Tuntuu ihan kuin Saaga todella nauttisi uudesta sängystään, väreistä ja valoista huoneessaan. <3

 

Ja hei,arvatkaas mikä päivä tänään on <3

 

Oho, huomasitteko. Laitoin tuon äskeisen lauseen ilolla..

 

..

Hämmennyin siitä nyt itsekin.

 

Ajattelin ekana tästä päivästä iloa, meidän Saaga on 4 vuotta tänään klo 19:09. Meidän sisukas sissi, kuningatar, taistelija. Oman elämänsä valtiatar.

sitten vasta riviä lukiessani tajusin että tänään on myös Ainon syntymäpäivä. Haudalla käydään sytyttämässä kynttilät, ja lahjaksi Ainolle olen ostanut kauniin enkelipatsaan (taas. :) )

Saagan juhlat pidetään 1.12. yhdessä isoveli Lucaksen(30.11.09) kanssa. Siitä juttua sitten myöhemmin.

 

Mutta olipa jännä. Kirjoitin ilmeisesti ekaa kertaa tästä asiasta ilo ensin, ja suru vasta sitten.

Yksi askel eteen.

 

Ikävä sinua Aino <3

 

 

-karhuemo

 

perjantai, 16. marraskuu 2018

iso, paha, keuhkokuume

No niin. Nyt se tilanne on täällä.

 

Se mitä ollaan nämä kaikki vuodet pelätty.

 

Ahdistaa, pelottaa, vituttaa. Keuhkokuume. Se hevonperkele.

 

Saaga on jo jonkin aikaa ollut rohiseva, hengitys on aika ajoin ollut tiukempaa ja yskii lohkeavasti. Kuumetta oli viimeksi muutama viikko sitten, ja se meni kolmen päivän odotuksella ja panadol auttoi. Silloin ei tarvinnut lähteä osastolle.

 

Mutta nyt, toissailtana jo se kuume nousi hiukan. Saagan normilämpö on 36,2-36,4. Torstai päivä oli itkuinen, ja rätyinen. Aamusta jo lämpö näytti 37. Siitä se nousi ja nousi. ja nousi.

Panadolikaan ei auttanut juurikaan. Lämmön mennessä jo yli 38 soitettiin sitten osastolta ohjeita. Meille oli ohjelmoitu poliklinikkakäynti kontrolli perjantaille jo muutenkin, niin sitä lähinnä siinä mietin, että uskaltaako sinne asti odottaa, vai pitääkö jo lähteä. Panadol ei auttanut, sillä saatiin ehkä maks 0,5astetta pois. Saatiin lupa lähtiä, mutta saatiin myös lupa jäädä. Mutta kun en mä tienny milloin pitäisi sit lähteä? tulisko semmonen THE tunne, että no nyt, nyt me mennään. Sittenkö kun toinen lakkaa hengittämästä? vointi romahtaa niin ettei reagoi? Mistä mä tiedän koska on oikea hetki. Todella ahdistava tunne.

 

Jäimme yöksi kotiin. Onneksi meillä oli täällä tällä viikolla yökkö. joten tiesin että joku valvoo Saagan unta.

Ja hyvä että valvoi, koska aamuyöllä lämpö lähti nousuun panadolista huolimatta. viideltä tultiin jo mut herättämään, koska kuume oli noussut 39,2. Tyttö väristeli ihan horkassa ja oli todella kipeän oloinen.

Soitto osastolle, mutta päädyttiin kuitenkin siihen että lähdemme ajamaan klo 10 tapaamiseen normaalisti, muutama tunti ei kuulemma tässä enää ole ratkaiseva tekijä.

 

Mumma lähti mun ja Saagan mukaan sairaalalle. jossa sitten perustutkimuksissa vasen keuhko kuulosti sellaiselta että oma lääkärimme ehdotti keuhkokuvaa. Oltiin varauduttu siihen että tällä reissulla sisään jäädään.

Korvat oli puhtaat ja kurkku hiukan punoitti. Muuten siis ihan perus. Mutta Saaga pieni oli niin kipeän oloinen. Ihan velttoinen, ja väsynyt. Silmiä hädin tuskin jaksoi pitää auki. Mumman sylissä oli sitten hyvä hakea unta kun äiti jutteli lääkärin kanssa ja teki väliajat töitä. (Niin, tässäpä tämä yrittäjyyden varjopuoli. Työt on tehtävä, oli tilanne mitä tahansa.)

Siirryimme torax kuvan jälkeen B21 hellään huomaan. Infektio puoli ja asettautua taloksi. Labrat otettiin.

 

Sitten odoteltiin. Saagan kuume laski 38 asteen tasolle panadolilla. Sylissä oli hyvä, muuten huono.

 

Tilanne oli lastenosastolla ilmeisesti melko kaaoottinen, koska me käytännössä oltiin omissa oloissamme siellä koko ajan. Vähän tuli inhottava tunne siitä että nytkö täällä nähdään tämä resurssipula ihan noinniinku käytännössä. Hoitajia ei piisaa valvomaan kaikkia. Tähänkö tässä säästämisessä on menty? Toivon todella että yksi pieni vammainen tyttö ei jää ihan unohduksiin siinä hötäkässä. Pyynnöstäni laitettiin edes monitorit kiinni että näkymä on hoitajienkin huoneeseen. Saaga herkästi jää röhimään limaa, ja voi tukehtua. Häntä pitää öisin asentohoitaa ja lisätä vettä ja illalla on lääkkeet. Yöksi en itse voinut jäädä, meillä on täällä kolme muutakin lasta, ja perheen iskällä on kaiken lisäksi päivystys, joten hän ei voi jäädä lapsia tänne hoitamaan yksin työkeikkojen pelossa.

 

Lääkäriä emme lopulta kerenneet näkemään, vaikka sitä toivoimme, niin paljon päivystyksen kautta tuli porukkaa sisään. Sen verran hoitajalta sain puserrettua ulos, että keuhkokuumelöydöksiä röngtenlääkäri on kirjoittanut, jonka lisäksi vasemmassa keuhkossa on jotain massaa. Nestettä se ei ole, se olisi kuulemma lukenut tekstissä. Se mitä se on, jää huomisen asiaksi sitten koska lääkäri kerkeää meidän kanssa jutella.

Kuitenkin Saagaa alettiin hoitaa keuhkokuumelöydöksen mukaan, joten antibiootit aloitettiin heti. Kuume alkoi taas nousta iltaa kohden, mutta nyt se ei noussut yli 38.

Lähdettiin sitten kotiin, kun tyttö alkoi panadolista nuokkumaan ja hakemaan unta. Telkkari jätettiin mölyämään, koska Saaga on tottunut meteliin ja rentoutuu siinä paremmin. Huomenna aamulla kuulemme lisää.

 

Nyt lapsille iltapalaa ja yritän unta.

IMG_20181116_101439.jpg

Mummin sylissä oli parempi kuin sängyssä.

 

IMG-20181116-WA0007.jpg

Toki tämmöinenkin hetki oli, kun lääkkeet alkoi vaikuttaa. Jaksoi vähän naureskella tyhmille paksuposki-jutuille :P

 

 

-Karhuemo

 

  • Who am I?

    Blogin pitäjänä Nurmolainen äitihahmo, joka on saanut lempinimen karhuemo.

    Setsemän odotettua lasta.
    kuusi raskautta,
    Lapsista neljä saatu syliin asti,kultaakin kalliimmat &lt;3

    Blogin tarkoitus on olla ajatusten purkukanava, muokkailematta tai miettimättä sen tarkemmin sisältöä.