keskiviikko, 19. joulukuu 2018

Joulukuisia

Ja täällä taas!

Ensin, synttärit. Käsittämätöntä, niinkuin totesin, että Saaga täytti 4-vuotta. Se on todella paljon enemmän kuin oltiin haaveiltu. Ja nyt tyttö on tyytyväisempi kuin koskaan. Naurua, hörskötystä, omia juttuja. Ihan kuin tytöstä olisi nyt kuoriutumassa taas uusi puoli. Enemmän läsnä. Ollaan saatu enemmän kuin mitä on luvattu, ja ollaan näistä vuosista jo todella kiitollisia. Ja nyt tuntuu, että kaikki on hyvin kohdallaan. Tyttö on jo niin iso, että arkikin alkaa tuntua näiden apujen kanssa sellaiselta, ettei meillä ole hätää.

En ymmärrä mihin on synttärikuvat tuolta päivältä menneet, en muista yhtään kenen puhelimella siellä kuvailtiin :D Mutta laittelen niitä sitten myöhemmin.

Meillähän tosiaan laajennusprojekti on nyt valmis. :D Kyllähän sitä tehtiinkin. Onneksi se on nyt ohi. Tällainen siitä tuli.

1541270471782.jpgIMG_20181103_191816.jpg

Aulatilasta tuli riittävän tilava, ja siellä on nyt poikien pelitila. Pleikkarit ja nintendot pysyy hyvässä sovussa vähän muusta tuvasta sivussa, joten pienet karjumiset pelin lomasta eivät saa kaikkia pomppaamaan pystyyn. Tämä aula on lisäksi yökön käytössä niinä öinä, kun hän tänne tulee Saagan unta valvomaan.

Meillähän vaihtui nyt yökkö ensi vuodelle vielä ennen Lailan palaamista työhön. Harmittaa kovasti, koska tykkäsimme Sari-yököstä todella paljon, ja niin tykkäsi Saagakin. Viimeinen valvomisyö alkoikin sitten itkun kera, koska ainahan me näihin hoitajiin kiinnytään. Mutta näin tämä nyt meni, ja näillä mennään. Ollaan kuitenkin onnellisia siitä, että vielä löytyi yksi helmi jatkamaan kahden aikaisemman yökön jalanjäljissä. Odotamme yhteistyötä innolla.

 

IMG_20181108_131356.jpg

Tilitoimisto Kurhela sai uudet tilat laajennuksen päädystä. Tänne on oma sisäänkäynti ulkoa myös. Ihanan raikkaat sävyt, ja iiiiisot ikkunat ovat luksusta pienien tilojen jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa. Ensi vuonna Tilitoimisto kokee paljon muutoksia. Remmiin astuu pari tekijää, ja Tilitoimistosta tulee työnantaja.Jännittävää, ja silti niin oikeaa. Kiitollisena siis siitä että hyvä työ kantaa hedelmää, ja puskaradio puhuu puolestaan. Ja tästä karhuemosta tuntuu että tämä on juuri se polku mitä pitkin pitää nyt tallustaa.

 

Saagan huoneen te näittekin jo aikaisemmista päivityksistä. Vierashuoneesta ei nyt ole kuvaa, pitää napata siitäkin. Toki vierashuone tulee muuttumaan tilitoimiston käyttöön mitä ilmeisemmin jossain vaiheessa.

 

1542302582544.jpg1542302593272.jpg

Ja tapahtuihan täällä muuallakin! Lucas esikoinen sai ihan oman huoneen, kun työhuoneesta häippäsi Saaga ja äidin työjutut. :) Ja kyllähän poika sinne ylpeänä asettuikin. Huone sai värit Lucaksen toiveiden mukaan. Äidin vanha työpöytä sai jäädä paikalleen, siinä on hyvä tehdä legoilla. :)

Ja entäs Miljan ja Aksun huone? AIVAN. MILJAN ja Aksun. :D Uskokaa tai älkää, mutta meidän tissi-ihotakiainen Milja on muuttanut omaan huoneeseen isoveikan kanssa.. Meinasi äidillä mennä sormi suuhun. Essin, mumman ja minun duunauksen jälkeen huone koki melkoisen muutoksen vihreästä poikien huoneesta neutraaliksi huoneeksi. Ja edullisestikin vielä! Milja heti ensimmäisenä iltana meni kokeilemaan omaan sänkyyn unia, ja sinne se jäi. Ei takaisin millään. Isoksi tytöksi heti kertaheitolla. Äidillä taisi olla asiassa enemmän sulattelemista..

 

Sitten pari väärinpäin olevaa kuvaa koska en saa näitä nyt millään tottelemaan :D

20181216_164128.jpg20181216_164133.jpg

Näin onnellinen tyttö meillä siis täällä on kun päästään tallille. Saaga tunnistaa jo talliin mentäessä että missä ollaan ja mitä tapahtuu seuraavaksi :D Tällä kertaa oltiin ponitallilla. Meidän onneksi saatiin ottaa määrättömäksi ajalle vuokralle ihana Enska-pappa, jonka kanssa höntsäilyratsastus on ollut oikein loistavaa vastapainoa kiireiselle arjelle. IMG_20181125_174817.jpg

Miljan tyylinäyte. Tytössä alkaa olla oivaa potentiaalia!20181216_164138.jpg

Ja tallillahan viihtyy koko sakki, myös iskä urheasti kulkee mukana käsiparina jos kaikki muksutkin on mukana :) Aksulla alkaa olla jo taitoakin, joten olemme alkaneet harjoitella tosissaan erilaisia harjoituksia. Tiedä mitä tästä pojasta vielä tuleekaan.. Äitikin nauttii, vaikka ihan tästä shettiksestä ei mulle ratsastuskaveria ole. Pahimpaan heppakuumeeseen auttaa toki tämän ihanan pienen ponin turvan suukottelu ja harjailu. <3 Niin, ja kyllähän meillä lapset putsaa myös karsinat ;)

 

1542302593467.jpg

Ja joulukin tulee! Apua, ihanaa. <3 Koti sai jo marraskuussa tämän kuosin, ja erilaisia pieniä esineitä on ripoteltu ympäriinsä. Joulu on juuri sitä ihanaa aikaa, kun talossa on erilaisia valoja, ja lämpöä värien muodossa joka paikassa. Lasten riemu, kun enää nyt on 4 yötä jouluun.. Se on melkoinen! Tarttuuhan se väkisin aikuisiinkin.

Meidän perhe ei tänäkään vuonna muista ketään korteilla, eikä oikein lahjoillakaan kuin omaa väkeä. Olemme sen sijaan mukana jouluapua- sivuston kautta antamassa vähävaraisille perheille jouluruokaa pöytään. Tänä vuonna saa useampi perhe ovensa taakse karhuemon tonttuapureineen, jotka laittavat pöydän koreaksi. Tilitoimisto Kurhela on myös jättänyt asiakkaiden muistamiset sen suuremmin, ja osallistui myös näihin talkoisiin, sekä lisäksi oli mukana lastenosasto B21 kerätyissä lahjakorteissa. Tänä vuonna tuntui vahvasti siltä, että on meidän vuoro antaa. <3

 

Ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa juuri SULLE <3 Toivottavasti saat sen viettää juuri niiden ihmisten ympäröimänä, jotka sinulle tärkeimpiä on.

 

 

karhuemo

 

 

 

 

keskiviikko, 21. marraskuu 2018

Kontrollit

Päästiin Saagan kanssa sunnuntaina kotiin, ja eilen oli sitten kontrollilabrat. Odotetusti kaikki arvot ovat palautumassa takaisin ennalleen.

Kalium oli sellainen arvo, joka oli pompsahtanut ylöspäin, joten vähän lääkkeitä fiksattiin. Muuten CRP ja leukkarit olivat jo onneksi laskeneet huimasti.

Saaga saa yhä ventolinea, ja antibioottia perjantaihin asti. Täytyy sanoa että melkoinen sissi on, kun keuhkokuumeesta selviää 3vrk sairaalajaksolla, ja suunkautta annettavilla antibiooteilla. Räkäisyys on toki nyt kotiintullessa palannut, joten saa nähä tuliko takapakkia.

 

Muutenkin tyttö on ollut kovin reipas. Kattokaas muuten tätä Saagan uutta prinsessahuonetta <3

IMG_20181103_170058.jpgIMG_20181103_170152.jpg

Tapetti on ihan Prismasta, olin todella yllättynyt valikoimasta! <3

IMG_20181109_081727.jpg

Sairaalasänky ei enää ole niin kolkon näköinen. Eteen vielä röyhelöpitsihelmat, niin peittyy lopunkin. Saaga rakastaa tätä verhoa, ja mumma ompeli sen sisälle kiinni valot. Niitä tyttö ihastellen katselee ja juttelee niille ennen nukahtamista. Tuntuu ihan kuin Saaga todella nauttisi uudesta sängystään, väreistä ja valoista huoneessaan. <3

 

Ja hei,arvatkaas mikä päivä tänään on <3

 

Oho, huomasitteko. Laitoin tuon äskeisen lauseen ilolla..

 

..

Hämmennyin siitä nyt itsekin.

 

Ajattelin ekana tästä päivästä iloa, meidän Saaga on 4 vuotta tänään klo 19:09. Meidän sisukas sissi, kuningatar, taistelija. Oman elämänsä valtiatar.

sitten vasta riviä lukiessani tajusin että tänään on myös Ainon syntymäpäivä. Haudalla käydään sytyttämässä kynttilät, ja lahjaksi Ainolle olen ostanut kauniin enkelipatsaan (taas. :) )

Saagan juhlat pidetään 1.12. yhdessä isoveli Lucaksen(30.11.09) kanssa. Siitä juttua sitten myöhemmin.

 

Mutta olipa jännä. Kirjoitin ilmeisesti ekaa kertaa tästä asiasta ilo ensin, ja suru vasta sitten.

Yksi askel eteen.

 

Ikävä sinua Aino <3

 

 

-karhuemo

 

perjantai, 16. marraskuu 2018

iso, paha, keuhkokuume

No niin. Nyt se tilanne on täällä.

 

Se mitä ollaan nämä kaikki vuodet pelätty.

 

Ahdistaa, pelottaa, vituttaa. Keuhkokuume. Se hevonperkele.

 

Saaga on jo jonkin aikaa ollut rohiseva, hengitys on aika ajoin ollut tiukempaa ja yskii lohkeavasti. Kuumetta oli viimeksi muutama viikko sitten, ja se meni kolmen päivän odotuksella ja panadol auttoi. Silloin ei tarvinnut lähteä osastolle.

 

Mutta nyt, toissailtana jo se kuume nousi hiukan. Saagan normilämpö on 36,2-36,4. Torstai päivä oli itkuinen, ja rätyinen. Aamusta jo lämpö näytti 37. Siitä se nousi ja nousi. ja nousi.

Panadolikaan ei auttanut juurikaan. Lämmön mennessä jo yli 38 soitettiin sitten osastolta ohjeita. Meille oli ohjelmoitu poliklinikkakäynti kontrolli perjantaille jo muutenkin, niin sitä lähinnä siinä mietin, että uskaltaako sinne asti odottaa, vai pitääkö jo lähteä. Panadol ei auttanut, sillä saatiin ehkä maks 0,5astetta pois. Saatiin lupa lähtiä, mutta saatiin myös lupa jäädä. Mutta kun en mä tienny milloin pitäisi sit lähteä? tulisko semmonen THE tunne, että no nyt, nyt me mennään. Sittenkö kun toinen lakkaa hengittämästä? vointi romahtaa niin ettei reagoi? Mistä mä tiedän koska on oikea hetki. Todella ahdistava tunne.

 

Jäimme yöksi kotiin. Onneksi meillä oli täällä tällä viikolla yökkö. joten tiesin että joku valvoo Saagan unta.

Ja hyvä että valvoi, koska aamuyöllä lämpö lähti nousuun panadolista huolimatta. viideltä tultiin jo mut herättämään, koska kuume oli noussut 39,2. Tyttö väristeli ihan horkassa ja oli todella kipeän oloinen.

Soitto osastolle, mutta päädyttiin kuitenkin siihen että lähdemme ajamaan klo 10 tapaamiseen normaalisti, muutama tunti ei kuulemma tässä enää ole ratkaiseva tekijä.

 

Mumma lähti mun ja Saagan mukaan sairaalalle. jossa sitten perustutkimuksissa vasen keuhko kuulosti sellaiselta että oma lääkärimme ehdotti keuhkokuvaa. Oltiin varauduttu siihen että tällä reissulla sisään jäädään.

Korvat oli puhtaat ja kurkku hiukan punoitti. Muuten siis ihan perus. Mutta Saaga pieni oli niin kipeän oloinen. Ihan velttoinen, ja väsynyt. Silmiä hädin tuskin jaksoi pitää auki. Mumman sylissä oli sitten hyvä hakea unta kun äiti jutteli lääkärin kanssa ja teki väliajat töitä. (Niin, tässäpä tämä yrittäjyyden varjopuoli. Työt on tehtävä, oli tilanne mitä tahansa.)

Siirryimme torax kuvan jälkeen B21 hellään huomaan. Infektio puoli ja asettautua taloksi. Labrat otettiin.

 

Sitten odoteltiin. Saagan kuume laski 38 asteen tasolle panadolilla. Sylissä oli hyvä, muuten huono.

 

Tilanne oli lastenosastolla ilmeisesti melko kaaoottinen, koska me käytännössä oltiin omissa oloissamme siellä koko ajan. Vähän tuli inhottava tunne siitä että nytkö täällä nähdään tämä resurssipula ihan noinniinku käytännössä. Hoitajia ei piisaa valvomaan kaikkia. Tähänkö tässä säästämisessä on menty? Toivon todella että yksi pieni vammainen tyttö ei jää ihan unohduksiin siinä hötäkässä. Pyynnöstäni laitettiin edes monitorit kiinni että näkymä on hoitajienkin huoneeseen. Saaga herkästi jää röhimään limaa, ja voi tukehtua. Häntä pitää öisin asentohoitaa ja lisätä vettä ja illalla on lääkkeet. Yöksi en itse voinut jäädä, meillä on täällä kolme muutakin lasta, ja perheen iskällä on kaiken lisäksi päivystys, joten hän ei voi jäädä lapsia tänne hoitamaan yksin työkeikkojen pelossa.

 

Lääkäriä emme lopulta kerenneet näkemään, vaikka sitä toivoimme, niin paljon päivystyksen kautta tuli porukkaa sisään. Sen verran hoitajalta sain puserrettua ulos, että keuhkokuumelöydöksiä röngtenlääkäri on kirjoittanut, jonka lisäksi vasemmassa keuhkossa on jotain massaa. Nestettä se ei ole, se olisi kuulemma lukenut tekstissä. Se mitä se on, jää huomisen asiaksi sitten koska lääkäri kerkeää meidän kanssa jutella.

Kuitenkin Saagaa alettiin hoitaa keuhkokuumelöydöksen mukaan, joten antibiootit aloitettiin heti. Kuume alkoi taas nousta iltaa kohden, mutta nyt se ei noussut yli 38.

Lähdettiin sitten kotiin, kun tyttö alkoi panadolista nuokkumaan ja hakemaan unta. Telkkari jätettiin mölyämään, koska Saaga on tottunut meteliin ja rentoutuu siinä paremmin. Huomenna aamulla kuulemme lisää.

 

Nyt lapsille iltapalaa ja yritän unta.

IMG_20181116_101439.jpg

Mummin sylissä oli parempi kuin sängyssä.

 

IMG-20181116-WA0007.jpg

Toki tämmöinenkin hetki oli, kun lääkkeet alkoi vaikuttaa. Jaksoi vähän naureskella tyhmille paksuposki-jutuille :P

 

 

-Karhuemo

 

torstai, 25. lokakuu 2018

Saagan ratsastusterapia

Ja Saagahan on meillä oikein päässyt isojen ponien makuun.

Ollaan saatu siis kokeilukerroiksi ratsastusterapiaa ja siihen hommaan valittiin paljon kehuttu Hepouro. Valinta ei ollut väärä, vaan juuri sitä mitä etsittiinkin. Sari ohjaa ja jumppaa Saagaa niin tottuneella otteella että ei voi kuin ihailla.

Saagalla on tapahtunut päänhallinnassa parannusta jo niillä kerroilla mitä ratsastusta oli! Miten hurjasti sitä päätä nostellaan!

 

IMG_20180905_181431.jpg

Kiitellään Teppoa mukavasta ratsastuksesta :)

 

IMG_20180905_180319.jpg

Ja näin hienosti loppuverryttelyssä pääkin nousee! Myös ratsastaessa tuntui että Saaga löysi nopeasti keinuvan rytmin ja harjoitteli kovasti sitä pään nostamista :)

 

Ja tässä sitten reeniä mumman sylissä!

IMG_20180912_173346.jpgIMG_20180912_173348.jpg

Minä ihan itte! tuntuu tuumivan tyttö :D

IMG_20180912_173348_1.jpgIMG_20180912_173350.jpgIMG_20180912_173355.jpg

Näin hienosti! Kukaan ei voi siis väittää etteikö ratsastuksesta olisi hyötyä! :D Meillä siis melko moni on äidin perässä tulossa tätä ihanaa harrastusta jatkamaan, jokohan kohta jo se omakin poni pihasta löytyisi ;) Saisi Saaga treeniä ihan toisella tapaa! Ensi vuodelle haetaan uudestaan ratsastusterapiaa koska sen vaikutukset on ihan ilmeiset.

 

Muita terapioita Saagalla on fysio ja allasterapia. Fysioa on yhä joka viikko, ja se pitää paikat sellaisina ettei jämähdä. Allasterapiaa on muutaman kerran tänä vuonna, tuo vaihtelua siihen liikerataan ja olemiseen. Saagahan nauttii vedestä, ja useimmiten saankin kuvia Eskoosta, kun Saaga on päässyt intervallissa poreisiin nauttimaan. <3

 

Saagalla oli tuossa kaksi viikkoa sitten kuumetta kolmisen päivää. Elettiin kyllä melkoisen panikoivia hetkiä, kun ei oikein tiennyt miten toimia ja koska toimia. Sairaalaan tietysti oltiin yhteydessä ja tiukat ohjeet saatiin miten toimia. Kuume ei vain noussut kertaakaan yli 38, kuumelääke tehosi niin että se pahimman piikin 37,8 pudotti 37 pintaan. Normilämpö Saagalla siis 36,2 tai 36,4. Mutta ohi se ilmeisesti meni, ei tullut räkäisyyttä. Yskä jäi ja siitä tuntuu nyt kertyneen keuhkoihin rohinaakin. Onneksi huomenna on taas intervalli, joten tyttö pääsee myös lääkärin käynnille samalla. On se uskomattoman sitkeä tyttö, kun miettii miten kuumekin voi olla se isoin riski ja romahduttaja.

 

tällaista siis tänne tällä kertaa, raksastakin olisi vino pino kuvia, kerkeäisiköhän sitä siitäkin kirjoittaa piakkoin perään. Alamme nimittäin olla ihan kohtsillää valmiita (AAAPUUUVA)

 

 

nyt nukkumaan, huomenna työpäivä!

 

 

-Karhuemo

torstai, 25. lokakuu 2018

Milja täytti 2-vuatta, Aksel 6-vuatta

Ja juhlat sen mukaiset :)

Päivämäärät 21.8 ja 2.9. ovat niin lähekkäin ja kutsuvieraatkin ovat vielä tässä iässä ihan samat, joten päästään sekä vieraiden että meidän järjestäjien kohdalla helpommalla kun vain pidetään ne yhdessä :)

IMG_20180821_151501.jpg

Oikeana Aksun syntymäpäivänä sai Aksu valita pienen herkun jo, ja se oli tietysti mutakakku ja KIRNUVAAHTOA. (meillä on kermavaahdolle paljon parempi nimi :D) Ja itse piti annostella. Tietysti, Ennemmin överit ku vajarit :DIMG_20180821_151956.jpg

Oikeana päivänä juhliemme kakkutarjoilusta vastasi tänä vuonna Lempikakku Ilmajoelta. Molemmilla oli tietysti tarkat toiveet kakun päällisistä, joten reiluuden nimissä kakku puolitettiin, ja näin Myy pääsi kuikuilemaan minecrafteja.

 Kiitos Lempikakulle! kakku maistui ja äidiltä hävisi yksi stressi tällä kertaa kakun muodossa, aika ei olisi millään riittänyt.IMG_20180826_124559.jpgIMG_20180821_192513.jpg2018-09-02_09.36.27.jpgIMG-20180901-WA0021.jpgIMG_20180826_140859.jpgIMG_20180826_130615.jpg

tässä synttäripöydän perusantimet. Coctailpiirakat, voileipäkakku itte tehty sekä erilaiset piiraat katoaa aina alle aikayksikön. Myös kinderpiirakkaa tuli tehtyä ekaa kertaa,ja kaks pellillistä piisasi justiin :D

 

 

Seuravaksi alkaakin Saagan ja Lucaksen synttärien järkkääminen...

 

 

Nämä muruset on kasvanut niin äkkiä! Ollaan ruvettu käymään tallilla yhdessä. Aksel on yllättänyt ponin selässä, miten hienosti ja maltilla hän jaksaa keskittyä Erjan antamiin ohjeisiin! Meillä on alkanut puheterapia ja juuri ohjeiden ymmärtämisen avuksi on tämä ratsastus tuonut yllättävän avun! Siinä kuin varkain joutuu keskittymään joka solullaan siihen mitä tekee. Ja Asku on vielä hyväkin siinä! Milja on myös aloittanut, toki jo viime syksynä käytiin kokeilemassa satulaa. Nyt on jo ihan eri meininki. Tyttö istuu siellä niinkuin ois aina istunut! :D

IMG_20180929_114251.jpg

ja eikä pois millään tietenkään :D

IMG_20180929_110117.jpgIMG_20180929_115213.jpg

Teppo poni on kivoin. :)

 

 

 

 

 

 

  • Who am I?

    Blogin pitäjänä Nurmolainen äitihahmo, joka on saanut lempinimen karhuemo.

    Setsemän odotettua lasta.
    kuusi raskautta,
    Lapsista neljä saatu syliin asti,kultaakin kalliimmat &lt;3

    Blogin tarkoitus on olla ajatusten purkukanava, muokkailematta tai miettimättä sen tarkemmin sisältöä.