lauantai, 23. syyskuu 2017

Caretero istuin

Tässäpä tämä meni taas muistutellessa että koitas ny kirjoittaa sinne blogiinkin, ja kuviakin sillä silmällä ottanut pitkin kuukautta että saisi meidän kuulumisia tänne päivittää. Vaan aina illat menneet vauhdilla, ja ei ole koneelle päässyt näissä merkeissä istahtamaan.

 

Saaga on nyt intervallissa, ja soittelinkin tuossa kuulumiset. Hyvin on mennyt, ja kuulemma tyttö on aivan erilainen tämänkin hoitajan mielestä, nimittäin tyytyväinen! Ollaan se jo täällä kotonakin pantu merkille, että tyttö on alkanut viihtyä perheen keskellä ollessaan ilman jatkuvaa täryyttämistäkin. Ihana tunne, kun tyttö ei jatkuvasti itke. Nyt on siis lääkkeet jokseenkin kutenkin niinkuin pitää, tällä hetkellä siis. Toki tiedostaen että ainahan nämä hyvät hetket on väliaikaisia, mutta nyt onneksi alkaa vaakakupissa olla enemmän hyviä hetkiä kuin huonoja. Olemme siis balanssissa sekä lääkkeissä, että hoidollisesti.

 

Odottelemme edelleen Saagan ihkaensimmäistä pyörätuolia. Mitään ei ole kuulunut, mutta toivotaan että se on hyvä merkki! Ehkä ensi kuun aikana päästään jo kruisailemaan.

 

Mutta, ollaan nyt hetken testailtu tuota Caretero Scope-istuinta! Otin muutaman kuvankin että missä meidän autossa se nököttää.

 

Eli, summarum,

+istuin on tilava

+istuma-asento on Saagalle, eli hyvin vetelälle tytölle hyvä.

+asennon vaihto/muutos onnistuu

+selkä menosuuntaan,

+pään tuki riittävä, muttei ahdas.

sitten miinukset:

- asentaminen vaikeaa

-vyökiinnitteisyyden takia jää jokseenkin "löysäksi", ja tuntuu ettei ole kunnolla kiinni, vaikka on ohjeen mukaan laitettu.

-heiluu ainakin keskipenkillä ollessaan.

-Reunapaikalle laitettaessa lapsen autoon asettaminen voi olla hankalaa, nimittäin turvavyön rintaremmi jää hullusti tuolin sivulle juuri siihen kohtaan mistä lapsi pitäisi istuimeen laittaa.

Kuvasta näkee hyvin miten vaikea Saaga olisi tuoliin asettaa mikäli tämä tuoli olisi reunapaikalla.

IMG_20170915_164606.jpgIMG_20170915_164648.jpg

Kuvassa on myös Britax dualfix - istuin.

Tämä oli meillä Saagalla käytössä siihen asti että vaihdettiin Scopeen ja voisin senkin tässä arvioida.

eli summarum:

+Jalustallaan pyörivä istuin, joten tuolin saa oveen päin käännettyä ja lapsen laitettua todella helposti paikalleen

+tilava, kuppimainen penkki- turvallisen tuntuinen

+isofixkiinnitys suoraan penkin runkoon- ei voi asentaa väärin

+ useampi asento, joten sai todella hyvään makuuasentoonkin tarvittaessa.

+selkä menosuuntaan/ kasvot menosuuntaan. meillä tätä käytettiin vain selkä menosuuntaan, ja nyt kun käytössä Miljalla, niin ei olla vieläkään käännetty kasvot menosuuntaan.

miinukset

-tuoli melko matala, joten jos korkealla ikkunat niin lapsi ei kovin äkkiä ulos näe

-Hiekkaa jos pääsee istuimen säätönapin alle(joka siis alustan jalan kohdalla, joten mikäli tuolia pidettäisiin kasvot menosuuntaan, voisi pienistä kengistä varista helposti hiekkaa napin alle) joka sitten jumittaa penkin kääntämisen täysin.

-saisi olla isompiin kilomääriin asti! tykkäsin tästä tuolina tosi paljon, ja harmitti kun Saaga kasvoi siitä jo nyt ulos.

-hintaakin on..

 

 

Ja ollaan nyt oltu tällä viikolla paljon ulkona, tekemässä tuota leikkimökkiä! Laitan siitä kuitenkin eri päivityksen. :)

Lisäksi, pesuhuoneremontti on vihdoin valmis! Saunaa ei siis talossa ole enää kuin sauna-autossa, mutta nyt on suihkutilat niin, että mahtuu kuningattaren pesemään. Laitan siitäkin kuvaa seuraavaan päivitykseen!

Nyt kello on noin, ja kaikki karhunpennut ovat olleet hyvän tovin jo unilla. Aika siis munkin mennä. :)

 

 

-karhuemon

 

 

 

 

torstai, 31. elokuu 2017

Pyörätuolin sovitusta!

Heipähei!

 

Me ollaan tänään taas kiiruhdeltu paikasta toiseen. Tärkeimpänä nyt kuitenkin reissu apuvälinekeskukseen!

 

IMG-20170831-WA0006.jpg

Voi että sitä riemunkiljahdusten määrää kun tyttö pääsi istumaan tuoliin! Kikateltiin, naurettiin ja toimiteltiin. Selkä suorassa, ja vaikka tämä kyseinen tuoli on vain kokeiluversio jonka mukaan Saagan oma tuoli tehdään, niin olihan se nyt ihan selkeää, että tätä istumamuotoa meidän tyttö on tarvinnut!! Ystävällinen edustaja mittaili yhdessä apuvälinekeskuksen tutun naisen kanssa Saagaa ja kertoi miten kaikilla tavoin voidaan tukea Saagan istumista omassa pyörätuolissa. Nyt ensi viikolla pyörä menee tilaukseen, ja siitä alkaakin piinalliset viikot odotella sitä omaa tuolia. Voi mennä parikin kuukautta! :/

Mutta, on se nyt kuitenkin jo lähempänä, kun se on tilattu! Pikkasen meinas tyttö protestoira ku piti siirtyä takaisisn vanhaan matkarattaaseen istumaan huonoon asentoon. No, pian on kunnon liikkumaväline täällä, maltamme tuskin odottaa! Ja sehän on tietysti punaisen sävyinen, eihän ny Saagalle ois vihriä kelvannu. ;)

 

IMG-20170831-WA0005.jpg

 

Saagalla ei oo nyt ollu kohtauksia, eli pieni keppran nosto oli paikallaan. Meille vaan näyttää rantautuneen lenssu, ja Saagalla nenä tukossa, ja kovin on limainen. Tämä tietenkin nostaa karhuemon niskavillat pystyyn.. Mutta lapsiperheessä ei kyllä tältä taudilta pysty vaan välttymään, ilman että lukkiudumme tänne sisätiloihin.

Saagalla oli muuten tässä välikorvan tulehduskin! Intervalliin olin viemässä Saagaa niin ihmettelin sinne hoitajalle miten Saagan korva oli aivan märkäänen ja valunukki korvasta ulos vaikkua, vaikka juuri edellisiltana olin ne putsannut. Lääkäri oli sitten tytön tarkastanut ja antibiootit määränny. Seitsemän päivää mutta annos melko maltillinen. Jännätty on munuaisia, mutta hyvin tässä näytti käyvän. Saagahan on ollut oikein tyytyväinen tyttö, että muusta ei tuota korvatulehdusta olisi niin vielä huomannutkaan. Ei oo kuumettakaan ollut.

 

Milja on kans tuossa räkäinen, mutta tämä tyttö ei kyllä ole elämänsä aikana paljoa sairastanutkaan, joten olemme olleet molemmat lähinnä hämmentyneitä tästä rään määrästä :D Toki hampaitakin pukkaa että osasyyllinen voipi olla sielläkin.

 

Meillä on jos jonkinlaista rojektia täällä menossa. Isäntä tehnyt sauna-autoa vanhan asuntoauton päälle, koska alkoi se pesuhuoneremppakin. Nyt alkaa olla vanhan saunan tilalla jo uutta pintaa, ja voiton puolella ollaan. Saunaa ei siis enää tässä talossa ole, mutta tilalle on nyt pian tulossa sitten kunnon tila missä pestä kasvavaa tyttöä turvallisesti. Se on pääasia ja millä on väliä. Ensi keväänä jos hyvin käy, niin pystytään aloittamaan laajennustyöt..

 

IMG_20170810_171555.jpgIMG_20170810_173140.jpg

Mä sain myös pihalle tälläsen! Meidän vanha leikkimökki, jonka mun oma isä on rakentanut tyyliin 24-25 vuotta sitten, kun olin pieni. Kovasti olin kuulemma apunakin ollut. Tämä leikkimökki nyt matkasi sitten meidän pihaan mummolasta komialla kyyrillä. Vanhus kaipaa pintaan vähän uutta maalia, ja sisärempankin olen tuossa jo tehnyt, mattoa vaille valmista. Ens kesänä siellä on monta leikkijää. Hirveän nostalginen fiilis on tästä leikkimökistä.

IMG_20170814_193525_1.jpg

Saagan tukkaa oli taas pikkuserkut laittamassa tässä yksi päivä.on sitten niin ihanaksi laitettu. :)

 

IMG_20170824_183000.jpgIMG_20170824_183018.jpg

Milja on myös kova tyttö auttamaan isosiskoa. Tässä Milja oli hakenut pilkullisen viltin ja asetteli sitä isosiskon jaloille. Kuvitelkaa. Meidän yks vee. Monasti hakee rättiä Saagan naaman viereen (naamalle) tai harjaa Saagan tukkaa. Kovasti on siis katsellut päivän puuhia Saagan kanssa, että osaa jo nyt myös siihen osallistua. Niinku kuvasta näkee, on ihan tytöillä omat jutut keskenään. :D

IMG_20170831_105425_1.jpg

Saaga kokeilemassa Miljan syöttöistuinta. Tässä on välillä kiva katsella ja istua kaffipöyrässä niinku muutki naiset. :)

IMG_20170824_183123.jpg

Tämä säkkituoli on myös paikka missä Saaga tykkää kuunnella kun näpytän tekstiä karhuemon blogiin tai teen kirjanpitoa. :D Minulla on siis useimmiten seuralainen iltaisin kanssani työhuoneessa. Mikäs siinä, eipähän tartte yksin höpistä :P

 

Mietin tässä että pitääköhän mun aloittaa toinen blogi, missä sitten näistä mun omista rojekteista(puinen karhutyö/puutarha/erilaiset istutusaltaat/leikkimökki/piha-kasvihuone ym)/muistakin asioista kirjoittaisin vai haittaisiko niiden kirjoittelu tässä samalla. Blogi kun alunperin on Saagan asioihin tarkoitettu, mutta kyllähän täällä perheessä tapahtuu vaikka ja mitä muutakin ja Saagan tilanne tällä hetkellä kuitenkin vakaampi ja tasainen. (ei oo tarttenu hetkeen tapella instanssien kanssa tai muuta mekkalaa pitää :DD) Paljon ois asiaa mistä kirjoitella mutta kanavaa lähinnä mietin.. Nooo laitetaan mietintämyssy päähän :D

 

 

nyt iltapalan hetki.

 

 

-Karhuemo

tiistai, 15. elokuu 2017

hoitoneuvottelu

No niin, se olis taas ohi joksikin aikaa.

Eipä toki neuvottelussa mitään uutta tullut ilmi, vähän jäi semmonen pliisu olo kokouksesta. Johtui varmaan osittain siitä että viimeksi olin hoitokokouksessa yksin, kaikkia vastaan ja tayssissa. nyt oli kuitenkin tutut kasvot ympärillä.

Eipä sieltä nyt mitään uutta tullut, samoja asioita käytiin läpi mitä kesän mittaan on puhuttukin. Saagan elinennuste on mitä on, tai sitä ei siis ole. Saaga voi elää 20-vuotiaaksi, mutta todennäköisesti ei. Lääkäritkin sanoivat Saagan olevan taistelija, ja näyttäneen monta kertaa ennakkoluulot vääriksi. Joten kukaan ei voi tietää.

Suurimmat vaaranpaikat ovat nyt nämä lisääntyneet epilepsiakohtaukset. yksi iso kohtalokas kohtaus voi sammuttaa elämän nopeasti, tai pitkittynyt kohtaus. Lääkkeitä nyt nostetaan iltaan enemmän, keppraa tällä kertaa. Hoidetaan oireita sitä mukaan kun niitä tulee. muuta ei voi tehdä. Tässä osassa päätimme yhdessä, että mikäli tilanne niin huonoksi menisi,että Saaga pitäisi nukuttaa ja laittaa hengityskoneeseen, niin sitä ei tehdä. Saaga ei jaksaisi enää siitä entiselleen toipua koska aivot ovat muutenkin niin vähäisellä toiminnalla menossa.

Toinen vaaranpaikka ovat infektiot. Saaga pulauttelee ja oksentelee paljonkin välillä, niin riski että hän vetäisee sitä oksennusta keuhkoihinsa, on aina läsnä. Siitä kehkeytynyt keuhkokuume, tai muu infektio voisi olla se mikä sitten elämänlangan katkaisee. Tämän kohdalla haluamme kaiken tehtävän tytön eteen, mutta jälleen, hengityskonehoitoon emme tyttöä halua. Muuten kaikki tehdään että tyttö tokenee.

Nämä nyt oli meillä jo entuudestaan tiedossa. Paljon kyselin, ja hain niitä arvioita siitä miten he Saagan elämän näkevät tästä jatkuvan. iso epilepsiakohtaus tai niiden lisääntyminen taannuttaa muutenkin, ja Saagan tilanteessa se voisi olla dramaattinen muutoskin huonompaan.. Sitä minäkin pelkään. että jonkun kohtauksen jälkeen Saaga ei enää olisi oma itsensä vaan katoaisi johonkin. Se olisi tuskaista.. Mutta vastaukset tietysti olivat melko ympäripyöreitä, kun ei kellään sitä kristallipalloa ole.

Ja ei, me ei saatu sitä saturaatiomittaria. :(

Lääkärit eivät sitä kieltäneet, mutta eivät sitä suositelleet, koska virheilmoitukset ovat niin suuret sillä mittarilla. En sitten saanut siinä selitettyä tarpeeksi että menee mulla yöunet silti kun murehdin että toinen saattaa kouristella ja kuolla ilman että me huomataan. Olihan meillä se mittari ku Saaga oli pieni ja meni mulla silloinkin siihen hermo ja otin sen pois käytöstä kun se piippaili miten sattuu. Mutta luulin että nyt kun tyttö on isompi, niin kone olisi sillai helpompi käyttää..

No, se nyt meni näin.

Hoidon puolesta jatketaan näin, munuaisarvot otetaan ainaki kerran kuussa, ja neurologi tavataan myös säännöllisesti. kohtauksien aikana aina yhteys sairaalaan. Elämme päivän kerrallaan, kiitollisena jo vietetyistä päivistä, ja onnellisia jokaisesta uudesta päivästä kuningattaren vanhempina ja läheisinä. Ei anneta pelon vallata mieltä, käsitellään se sitten kun on sen aika.

Saaga on ollut kovasti puheliaalla tuulella, paljon on asioita ja tyytyväinenkin on. itellä on niinku tyhjä ilmapallo olo tän päivän jälkeen, on muutenkin ollut niin kamalan hektistä tässä tämä arki.

Toivotaan myös että pian palaisi apuvälinekeskuksen tyypit lomalta, ja alkaisi todenteolla Saagan pyörätuolin metsästys. :)

Nyt pennuille iltapalaa, ja maata, huomenna taas kiireinen päivä tulossa karhunpesään. :)

 

Karhuemon

 

maanantai, 14. elokuu 2017

silloin luulin et.. tää on the end, muttei ollut sun aika..

Tää biisi on sitten soinut päässä viime yöstä asti.

Taas paskaa sataa niskaan niin että tekisi mieli vain karjua.

Puhelin soi, kello on 2.15 .

Tajuan nanosekunnissa puhelimen värinästä että soittaja ei ole häirikkö englannista vaan puhelu tulee eskoosta. Sieltä, missä Saaga on intervallissa juuri sillä hetkellä.

Vatsanpohjaan putoaa möykky, paniikki iskee kun räppään linjan auki ja kompuroin pois makuuhuoneesta.

Mieleni ehti jo niinä sekunnin murto-osissa ajatella että nyt minä saan SEN puhelinsoiton, mitä olen pelännyt. NYT se sanoo että meidän tytöstä on tullu enkeli.

No ei ollu kaukana. Saaga oli saanut puoli tuntia aikaisemmin ison epilepsiakohtauksen. niin ison, että sykkeet olivat pudonneet alle 50. oli sitten annettu stesolid ja soitettu sairaalaan. Ohjeiksi annettiin ettei tartte ambulanssia vielä, jos stesolla rauhoittuu. mikäli kohtaus uusii tai sykkeet laskevat uusiksi niin sitten lanssilla mäelle.

Sykkeet olivat lähteneet laskuun jo ennen kohtausta, tai heitelleet omituisesti. Oli maiskutellut ja silmät nykineet. nykiminen on toki Saagalle ominaista muutenkin, on sitä huumoriaki viljelty että saaga kattelee välillä nurkan taakse. :)

Oli kyllä niinkuin isku palleaan. olo tyhjeni niin nopeasti ku ilmapallosta ilimat. Joojottelin vaan ja mietin että mitähän helvettiä täällä taas tapahtuu ja mitä tämä tarkoittaa.

Tänään hain sitten kotia pienen väsyneen kuningattaren. Mun rakkaan, erityisen rakkaan. Niin oli väsynyt lääkkeestä että onpa tässä nukkunut siitä asti.. Ja mua pelottaa.

Pelottaa ihan helvetisti että jotain tapahtuu. Mä en näe enkä kuule Saagan sykettä mistään monitorista, en pysty muuta kuin silmämääräisesti seuraamaan arvokkaimpani vointia. Mistä mä tiedän jos sykkeet laskee, ennenkuin tyttö muuttuu harmaaksi tai menee elottomaksi?

Mä olen jo aamulla soittanut polille, ja neurolle ja pyydelly saturaatiomittaria. Saatiin sellainen silloin lainalle kun Saaga pääsi pienenä tyttönä kotia. Nyt on sellaisen tarve kyllä todella. ilman sitä en enää uskalla nukkua. Onneksi täksi yöksi on tulossa yökkö lomalta takaisin, että joku muu valvoo pikkuiseni unta.

Huomenna tapaamme hoitoneuvottelussa munuaislääkärin,neurologin ja hoitajan. Käsittelemme varmasti myös viimeöisen ja mitä se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta. Mitä täällä tapahtuu ja miksi. Olemmeko nyt menossa huonompaan?

Mua puristi yöllä kurkusta niin pahasti puhelun jälkeen. Uni ei enää tullut, ja mietin vaan että koska soi puhelin uudestaan. Koska mä ajan henkisesti päin betonimuuria, mun hädintuskin ehjäksiliimatulla lasikopperolla. Ei yksinkertaisesti sydän kestä enempää. Mä mietin yöllä että voiko suruun kuolla. Aivan oikiasti. Koska sitä vaan on liikaa surua ettei sydän kestä.

tämä on ihan paskaa. välillä niin totaalisen paskaa.

--

Mun muruseni tuossa tekstinkirjoituksen lomassa heräsikin, ja vielä täristelee välillä lääkkeen takia. Pitelin sylissä ja toimittelin. Kyselin viikonlopun kuulumisia. Saaga siitä havahtui ja mikä jutun porina sieltä alkoikaan :) voi sitä jutun määrää. jokaiseen kysymykseen vastaili omalla vauvajokelluksellaan, iloisesti ja silmät kirkkaina. Itkuhan siinä tuli, mun pieni tarinankertoja. Hän on onneksi ihan oma ittensä. mun pieni sankaritar <3

 

Huomenna taas saa nähdä mitä juttua sieltä tulee. Kuulemisiin siihen asti.

 

 

-karhuemo

lauantai, 5. elokuu 2017

Sairaalassa pyärähdetty

Kyllähän on taas ollut hulinaa.Lähinnä töiden puolesta, niin ei ole kerennyt päivitellä!

 

Saaga sai viime keskiviikkona kohtauksen taas, ja aiheutti siis vähän taas säikähdystä. Joudutaan vissiin lääkkeitä taas nostaan..Päiväunilta heräsi ja siinä sitten taas sinisenä ensin, ja sen jälkeen kaksi sarjaa nykinän kera. Oltiin justiin isännän kans laittamassa stesolidia, kun tilanne olikin jo ohi. Soitin osastolta ohjeita, ensin sovittiin että otetaan perjantaina kontrollilabroissa myös valproaatti, että nähdään mikä epilepsialääkityksen arvo siis on.

Ehdittiin hyvä kun huokaista, niin perjantaina kontrollilabroissa sitten olikin natriumarvot hälyttävällä mallilla. Eli suola-arvot. Lääkäri soitti mulle iltapäivällä, että nyt pitäis sitten tulla pikapikaa sairaalaan, natriumit oli 125. toivottiin että arvo olisi virhe mutta että pitäisi silti ottaa uusiksi ne, kun on viikonloppukin tulossa.. No, minä sitten lähdin tytön kanssa käymään sairaalalla uusiksi. Aamulla ei labratädit olleet saaneet näytettä otettua käsitaipeesta, joten kaikki näytteet otettiin sormenpäästä, sen takia lääkäri epäilikin tulkintavirhettä. Otettiin näytteet ja sit ooteltiin. Lääkäri otti vastaan ja totesi että nyt on sitten kiirus. Natriumit oli 122, eli edelleen laskussa. Jotain isompaa nyt on vialla. Näin matalilla arvoilla pitäisi jo kouristaa ja olla hengenlähtö lähellä. Jestas kun säikähti. Ei Saagasta ollu huomannu mitään, mitä nyt koko viikon oli oksennellut ja pulautellut, mutta juuri to iltana alkoi tilanne olla hyvä, joten en siitäkään osannut huolestua. Se nyt kuitenkin kuuluu välillä meidän arkeen tuo pulauttelukin.

Siinä sitten lääkäri pohtii että miten tilannetta korjataan niin, ettei suolat nouse liian äkkiä ja turvota Saagan aivot, jolloin taas ollaan kuoleman kanssa nenäkkäin. Saaga naureskelee kärryissään, ja mä ihmettelen että mitähän vittua täällä nyt tapahtuu.

ei käsittänytkään tilanteen vakavuutta. Ei kotia missään nimessä. Äkkikuoleman riski muutenkin suuri, ja nyt se olisi vielä riskimpää lähteä kotia koittamaan suolojen nostoa. Eipä siinä auta, huoneeseen ja osmosal+suolalisät hiljalleen käyntiin.

iltakymmenen aikaan sit kotiuduin, mutta ei oikein vieläkään osannut olla huolissaan. Ei samalla lailla kuin ensimmäisten epilepsiakohtausten aikana. Nyt meni jotenki niin ohi että siis mitä ihmettä, suolatko nyt tässä Saagan tilan sit romauttaakin ja.. öö. mitä?

No, aamulla onneksi saatiin hyviä uutisia. Suolat oli nyt 129, mutta tilanne nyt hyvä ja vakaa. Tyttö voi hyvin ja saa kotiutua. Suolalisillä jatketaan ja maanantaina uudestaan labroille. Taidettiin siis taas selvitä säikähdyksellä. On tuo tyttö sellanen supernainen ettei toista! Ei voi ku ihmetellä.

--

 

Sitten turvaistuin asiaa. Ollaan nyt kokeiltu caretero Scope- istuinta. Se on nyt muutaman viikon ollut käytössä. Pitää laitella siitä kuvia kun Saaga siinä istuu.

Kirjoitan siitä ehkä sitten kuvien kera tarkemmin. Mutta istuimena siis ihan mieletön, iso mutta tukeva pään kohdalta. Kiinnitys-ihan paskaa. Heiluu ku heinämies tuossa keskipaikalla. En nyt vielä siis tiedä onko tuo siis kokonaisuudessaan hyvä vai ei.

 

--

 

Miljakin täyttää pian 1v! kuvitelkaa. Joko siitä on niin kauan. Juhlitaan tyttöä 2.9, ihan oikiana päivänäkin. Samalla toinen karhunpoika Aksel täyttää 5v (21.8 oikia päivä) joten järkevintä on pitää samalla kertaa molempien juhlat. Jännittävää. Milja on niin vauhdikas neiti. Ei täällä saa rauhaa kukkapurkit,tuhkaluukut eikä koiranruokakipot. Herkkä tyttö suutahtamaan kun komentaa! Mutta niin täynnä rakkautta, niin paljon hän tykkää antaa kuolaisia suukkoja, ja ihokkaaksi häntä myös täällä kutsutaan :D olisi siis aivan koko ajan mun ihos kiinni. Tai jonkun muun. Yleensä mun. Siis niin äitin tyttö. <3

Tukea vasten noustaan jo seisomaan, ja kävelyttää pitäisi koko ajan. On kuin tinasotilaan marssi kun Milja päästelee täällä menemään talutettuna. Kontataan vielä kuitenkin kun itse pitää liikkua. Tyttöhän oppi menemään nuo meidän eritasoportaat (yksi porras) jo muutama kuukausi sitten. Niin on kiirus liikkua. On ihana,niin omanlaisensa murunen tämä meidän Miljaliinanen, Bati, Batinen, Miltsu, Titi, rakkaalla on monta nimeä <3

 

 

-karhuemo

 

 

 

  • Who am I?

    Blogin pitäjänä Nurmolainen äitihahmo, joka on saanut lempinimen karhuemo.

    Setsemän odotettua lasta.
    kuusi raskautta,
    Lapsista neljä saatu syliin asti,kultaakin kalliimmat &lt;3

    Blogin tarkoitus on olla ajatusten purkukanava, muokkailematta tai miettimättä sen tarkemmin sisältöä.