maanantai, 23. joulukuu 2019

Joulun taikaa ja isoja päätöksiä

Hei jälleen!

 

Sain paljon palautetta tästä hiljaisuudesta, ja nyt vihdoin päätin vaan keretä, näin aatonaattona :)

Kiitos ensinnäkin että olette yhä kiinnostuneita mitä Elämänsä Kuningattarelle kuuluu! Tuntuu uskomattomalta että Saagalla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillään, ja ympäri Suomea!

 

Saagahan täytti juuri 21.11 suuret 5 vuotta. Siis 5. voitteko kuvitella miltä se tuntuu? Kun ei meille luvattu sitä ensimmäistäkään. Nyt saimme suurena päivänä kihartaa pitkälle pyllyn yli ulottuvaa, paksua leijonanharjaa, pukea juhlijalle kaunein mekko päälle, sukkahousut jalkaan, ja kynsiin hiukan glitteriä. Ja kuulla se nauru ja kiljahtelu, kun Elämänsä Kuningatar Saaga nautiskelee siitä että saa olla nättinä ja huomion keskipisteenä.

Saagan kommunikointi on paljolti naureskelua, ja kiljahtelua. Siihen on jo tullut pidempiä äänenvaihteluita, ja välillä kuulostaa ihan siltä kun hän selittäisi jotain aivan oikeasti, omalla uniikilla kielellään.

Parasta Saagan mielestä on kuitenkin se, kun äiti hermostuu sisaruksille. Karjaisee vaikka tai komentaa. Tai kun sisarukset alkaa nahistella keskenään. Ai että, silloin Saaga päräyttää sellaisetkin vahingonilonaurut ilmoille ettei toista! :D Se tulee joka kerta, joten ei todellakaan ole reflekseistä kiinni, tämä porkkana se osaa ilmaista siis itseänsä! Kieroutunut huumorintaju taitaa olla periytyvää..

 

Muutenkin tuntuu hirveän hurjalta, että olemme nyt tässä. Miettimässä eskarijuttuja(KYLLÄ, suomessa on oppipakko myös vaikeasti vammaisilla..) ja kouluasioita. Lapselle, jonka ei pitänyt nähdä päivääkään.

Tänä vuonna otti todella kipeää käydä haudalla. Pitkästä aikaa otti. Paljonhan me Ainoa käydään katsomassa, mutta nyt se jotenkin musersi. Kaiken olisi pitänyt olla niin toisin. Elämä 5 vuotta ns. vastasyntyneen kanssa alkaa näkyä meissä kaikissa.

1.11. meillä kävi vammaispalvelun väki katsastamassa tilanteemme. (kyllä, myös tämä pitää joka vuosi todistaa että Saaga on yhä yhtä vammainen ja vaikeasti hoidettava) Ja me olimme myös valmistautuneet käymään yhden elämämme jälleen mullistavan keskustelun läpi. Koska Saaga muuttaisi Eskooseen.

Niin.

Tuntuu ihan kamalalta sanoa se edes ääneen. On kuin heittäisi hanskat tiskiin.

Hyi helvetti.

Minä vastustelin ajatusta kauan. Mutta olemme keskustelleet ammatti-ihmisten kanssa asiasta, sekä keskenämme, ja nyt musta tuntuu että perheemme alkaisi olla siihen päätökseen valmis. Ja Saaga. Kun kuvioihin tulee eskari, ja koulu, joka on niittyvillan koulu eskoossa kiinni, niin kaikki vain tuntuu loksahtavan kohdalleen. Ilman täyttä luottamusta eskoon metsätähteen ja Saagan omiin ihaniin hoitajiin en tätä edes harkitsisi. Tiedän kuitenkin, että Saagaa kohdellaan metsätähdessä kuin kuninkaallista konsanaan, ja hän siellä nauttii olla.

 

Joten me sanottiin se ääneen.

Ja miten pahalta se tuntui! Itsekkäältä. Samaan aikaan mietin perheemme 3 muuta lasta, jotka ovat  väkisinkin joutuneet hiukan varjoon. Ainahan me on eletty Saagan ehdoilla. Nyt on näiden terveiden lasten vuoro. On meidän vuoro olla heidän kanssa, heidän ehdoilla. Parisuhde kaipaa kasvavien lasten tuomaa vapautta ja tilaa. 5 vuotta hoidat täysin kuin vastasyntynyttä, kyllä se vaikuttaa ihan kaikkeen.

Olen kuitenkin ylpeä meistä. äärettömän ylpeä. Olen ylpeä miehestäni, ja siitä että olemme selvinneet tästä kaikesta. Olemme vahvoja, olemme tiimi. Yhä edelleen.

Ja nyt on aika keskittyä elämässä niihin, jotka ovat olleet sivussa. Hekin ansaitsevat sen. Olla lapsia, normaalissa perhearjessa. Olen ylpeä lapsistani. He ovat sopeutuneet. Heistä on tulossa hienoja ihmisiä ilman ennakkoluuloja. He ovat avoimia ja rakastavia sisaruksia Saagalle ja ovat ansainneet kaiken onnen ja huomion.

Saagahan ei tule katoamaan meidän elämästä, vaan saa meistä parhaat palat. Saagan kanssa sovitaan kotilomat, ja arkemme muovautuu siten ihan uudelleen.

Mutta, päätös on tosiaan vasta tehty, ja siitä pienestä byrokratian epäkohdasta kirjoitan tammikuussa, kun kuulen päätöstaholta siitä lisää. Voi siis olla, että karhuemoa tarvitaan jälleen raivaamaan Saagan kanssa tietä.... ;)

 

Mutta tein tässä lupauksen. Blogi aktivioituu taas. Joten pysykäähän kuulolla!

 

Ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa Teille jokaiselle <3

 

Terveisin Karhuemo ja pesue.

 

 

perjantai, 23. elokuu 2019

Hektinen arki

Hiljaiselon jälkeen tuntuu niin kovin tahmealta tarttua jälleen ajatuksen luovaan kynään ja kirjoittaa tänne mitä meille kuuluu. Niin paljon olisi asioita mistä kirjoittaa, mutta aika taas niin rajallista. (Mitkä ruuhkavuodet??)

Sinällänsähän se on hyvä että on ollut hiljaista, se on merkki siitä että täällä on kaikki hyvin.

Saagan vointi on ollut suurimmaksi osaksi tasaista, muutamia arvojen romahduksia on kesän aikana ollut.

Todellisuus on kuitenkin tosi karua silloin kun ne notkahdukset sattuu. Kun kesällä kreatiniini, ja urea nousivat, ja happo-emästasapaino, sekä natriumit heittivät häränpyllyä, istui sairaalan odotushuoneessa vakava karhuemo. Ainoa mitä voidaan tehdä, on nesteyttää. Ei ole muuta lääkettä. Ei tähän ole enää mitään muuta apua.

Siinä kohtaa se jotenkin iski syvälle tajuntaan että niin. Tässäkö se nyt sitten on. Nytkö se hetki on, että alamme valmistella väistämätöntä. Se oli KAMALA tunne. Hirveän kuristava, ahdistava tunne että ei hevonhelv, ei käy, tehkää nyt joku jotain! Ja se avuttomuuden tunne. Hyi helvetti.

Ja Saagallehan on nyt kahdesti tehonnut tehonesteytys, joka on sitten laittanut laskuun kaikki arvot ja tasannut muut. En usko että lääkäritkään odotti niin hyviä vasteita pelkällä nesteytyksellä. Mulle on ihan sama millä tilanne korjaantuu joka kerta, mutta onneksi se on sitä tehnyt. Me ei olla nyt eikä koskaan valmiita siihen että päästettäisiin irti.

 

Saagan intervallit eskoossa jatkuu entisellään, ja meillä on sama väki täällä kuin keväälläkin. Arki rullaa nyt nelosluokkalaisen Lucaksen, Ekaluokkalaisen Akselin, Saagan, ja Kohta 3 veen Miljan mukaan, ja työelämän tietysti.

PhotoCollage_20190808_205907195.jpg

Tässäpä ensimmäinen koulupäivä tänä vuonna! Ai että, karhuemo otti fiilistellen! :D No jos rehellisiä ollaan, niin itkuksihan se meni kun koulun ovet nielaisivat meidän karhunpojat.

PhotoCollage_20190725_084739393.jpg

Meidän toimistoapulainen on hiukan kasvanut tässä kevään aikana. Kuura on jo iso tyttö, ja rasittavassa uhmavaiheessa :D Onneksi talossa on paljon innokkaita lenkittäjiä, ja leikittäjiä!

IMG-20190605-WA0010.jpg

Tässäpä Saaga kehittelee sotasuunnitelmaa vesi-ilmapallon kanssa! Parasta ikinä heitellä veikkoja, varsinki ku ne ei saa heittää takasi, HAHAHAA!

 

IMG-20190717-WA0014.jpg

Ja taas kuva poikittain, enkä osaa sitä kääntää. No, Saaga kuitenkin toimistossa apulaisena mun kanssa tässä :) Parasta varmaan on toimistossa kuunnella musiikkia ja laulaa! Toimistolla harvoin on yksinäistä, Tilitoimistossa on nyt meitä kolme, ja meno on hurjaa :)

20190818_143044.jpg20190818_152948.jpg

20190818_151655.jpg20190818_143937.jpg

Miljan ja Aksun yhteissynttäreitä vietettiin juuri. Saaga tietysti shownaisena huolehti naurusta ja kiljahduksista :D


20190819_103104.jpg

Milja on jo melkoinen tättäräinen. Tietää mitä haluaa, ja muu ei sitten käykään. Tässä tärkeimpiä kyydissä, eli PISSATUSSU. Kyllä. Ja se tykätään sanoa usein ja kovaa, kaupassa varsinkin. On äititussu, isitussu, pissatussu ja jyritussu. Ole siinä sitten..20190818_140444.jpg

Äiti ja tytärkuvia otettiin synttärillä, mun aurinkoinen <3

20190807_134114.jpg

Meillä on taas tänä kesänä tuttuja lemmikkejä, nimittäin peuraemo kahden vasansa kanssa! Tämä peuraemo tuo oikeastaan joka vuosi kaksosensa näytille. Emme lakkaa ihmettelemästä sitä, että ensinnäkin tämä peura tekee joka vuosi ne kaksoset, ja sitten että meidän piha lampineen on yhä turvallinen paikka tulla aamulla juonnille ja syönnille. <3

20190707_143759.jpg20190707_143717.jpg

Milja ja Saaga serkkupojan juhlissa nättinä <3

20190623_145622.jpg

Milja on yhtä heppahullu kuin äitinsä, tallilla voisi viettää aika vaikka joka päivä!

20190617_120538.jpg

Mökilläkin on keretty käydä,siellä on ihan parasta, tuumii Saaga. Paitsi hyttyset, ne on anaalista. Onneksi oli uusi keksintö, joka vei verenimijät pois lähistöltä.20190616_184425.jpg

Kuura vahtii Miljan leikkejä mökillä.

 

IMG-20190820-WA0008.jpg

Ja tässä Saagan jumppatuokio tältä viikolta. Tyttö on siis paljon edistynyt ja kasvanut! Tässäpä hän huikkii toimintaohjeita muillekkin, ja vahvistelee niskaansa. Kohtahan me jo juhlitaan 5 vee juhlia! Meidän porkkana-vihannes, jonka ei pitänyt elää vuottakaan <3

 

nyt karhuemo jatkaa töitänsä, tällä kertaa toimistossa apuna Milja. <3

 

 

-Karhuemo-

 

perjantai, 10. toukokuu 2019

Hengissä

Ei hyvää päivää. :D En yksinkertaisesti ole kerennyt ajattelemaankaan blogiani, olen todella pahoillani siitä.

 

Kevät on ollut jäätävää aikaa töiden osalta, ympäripyöreitä päiviä, ja uusien haasteiden vastaanottamista ja hoitamista. Työntekijän sisälle opettaminen on ollut iso urakka, vaikka ammattilainen on ollutkin. Työtehtävien jakaminen ja ajankäyttö, ja blah blah. Jestas sentään. Tilinpäätöskausi alkaa onneksi olla nyt paketissa, ja arki tästä taas tasaantuu.

 

Karhuperhe lomaili ilman Saagaa viikon verran, Saaga sai nauttia olostaan metsätähdessä sen aikaa. Maaliskuu oli oikein mahtava kuukausi olla hetken hermolomalla tästä kaikesta hektisyydestä.

 

Saaga voi hyvin. Olemme edelleen onnekkaita, ja se välillä pelottaakin. Saagan ruokavaliota joudutaan jälleen kerran muuttamaan, koska jostain syystä nutrilon infratrini nostatti tytön urea-arvoja. Tämä siis munuaislääkärin mielipide. Emme halua kuluttaa yhteistä aikaamme yhtään nopeampaa kuin se väkisin kuluu, joten kokeilemme vaihtaa maitoa vielä, kokeiluun lähti nyt peptisorb. Saagan voinnissa ja labroissa ei muuten ole ollut moitittavaa, ja tyttö kasvaa maltillisesti myös.

Eskoon metsätähti koki muuton uusiin tiloihin juuri, ja tyttö pääsi sinne nyt viime viikonloppuna yökyläilemään. On ihana tunne viedä tyttö hoitoon sellaiseen paikkaan missä hänet otetaan yhä vastaan kuin kuninkaallinen.Saagahan toki on oman elämänsä prinsessa ;)

 

Meillä oli taas myös palaverit avuista ja hoidonkartoituksesta. Tällä kertaa oli hyvä mieli sanoa että meillä on nyt kaikki millä me pärjätään täällä kyllä, emme tarvitse mitään lisää. Meillä Essi- mamma jäi ansaitulle pesintälomalle huhtikuun alussa, ja matkaa jatkaa täällä Jenni. Lapset ovat ottaneet onneksi jo entuudestaan tutun Jennin hyvin vastaan ja jälleen perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä lisää. :) Essi onneksi ei meitä ole hylännyt, vaan yhä edelleen talomme on päivisin täynnä ihania ihmisiä ja kahvintuoksua ja puheensorinaa. Omat vanhempani muuttivat juuri pääsiäisenä tähän 300 metrin päähän meistä, joten voinette kuvitella millainen älämölö täällä välistä käy. haha. Ihanaa saada isovanhemmat lähelle lasten arkea.<3

 

Meidän perhe kasvaa muuten muutenkin! Ei, en ole raskaana (mielestäni) mutta karvaisella lapsella :D Olemme ottaneet sydämen avoimeksi ja päästäneet sinne pienen karvaisen sinisilmäisen tassuttelijan, saatte hänestä kuulla lisää kun hän saapuu kotiin.

 

 

Mitäs teille kaikille kuuluu?

 

 

karhuemo

 

 

 

lauantai, 16. helmikuu 2019

Kevät tule jo!

.Vuosi 2019 ei alkanut kovinkaan hyvin meidän perheen kohdalla..

 

Ensin tammikuun alussa Halla alkoi voida yhtenä päivänä huonosti ja tuloksena eräänä lauantaiyönä hätäleikkaus jossa poistettiin todella pahasti tulehtunut kohtu.Eläinlääkäri varoitteli että ei hyvältä näytä, mutta kokeillaan. Antibiootit, ja ruokaa lusikalla, päivä päivältä vanha Halla voi paremmin ja viikon jälkeen oltiin jo että huh, näin tästä vaan selvittiin.

Niin.

18.1.2019 sitten hyvästelimme lastemme suojelijan, varpaiden pesijän, sopraanon, hulluttelijan, vakaan ja uskollisen ystävämme.. Yhtäkkiä ja täysin varoittamatta hän kuoli syliin iltapäivällä kesken arjen puuhien. Itkusta ei ollut tulla loppua. Mitään ei ollut tehtävissä, sydänkohtaus oli lopullista.

Karhuperheen sydämet ovat ihan palasina. 8-vuotta saatiin pitää maailman upein ja mahtavin koira. Once-in-a-lifetime koira, todellakin. Itku tulee tätä kirjoittaessakin. Meidän perheessä lemmikit ovat ihan yhtä tärkeitä perheenjäseniä.

 

20190118_180712.jpg20190114_133522.jpg

..............................................

En ymmärrä kun nämä kuvat jää aina poikittain enkä saa niitä millään käännettyä, argh! Mikähän bugi täs on.

 

20190115_142239.jpg20190115_142326.jpg20190115_142352.jpgSaagan kävelyharjoituksia! Niskatuen avulla pääkin pysyy vielä hienosti pystyssä! Ja innostunutta kiljumistahan tästä seurasi ja kävellä jaksaa talon käytävän päästä päähän. Tästä se lähtee, ja saapa nährä miten pitkälle vielä mennään!

 

20190123_183253.jpg

Ja tallillahan menee ainakin pari päivää viikosta, sekä Milja että äiti saa sielunhoitoa kaviollisten hoitamisella ja liikuttamisella. Tämän lisääminen arkeen oli paras ratkaisu pitkään aikaan.

 

20190204_170415.jpg20190204_170413.jpg

Ja kattokaa nyt tätä lumenmäärää! Voin sanoa että menee kunnon reenistä kun kahlasi haaruksiin asti lumessa tonne kasvarille pudottelemaan lumet katolta. Kolmannella kerralla kun kaatu turvalleen pääsi jo liuta kirosanoja :D

Mutta lapset on saanut nauttia isoista kinoksista ja lumimäistä mitä iskä on aurannu traktorilla pihaan. Ja pianhan tämäkin on ohi taas vuodeksi. Näin kesäihmisenä odottelee jo kovasti lisääntyvää aurinkoa, valoa ja lämpöä. Kasvariharrastus on jo taas alkanut siementen idätyksellä lamppujen alla, ja vauhti kiihtyy kevättä kohden. Karhuemo taas piristyy päivä päivältä kun saa enemmän valoa ja energiaa.

20190204_170430.jpg20190204_170426.jpg

Tällainen lumilinna meillä siis täällä länsisuomessa. :D

 

20190124_190320.jpg

Ja Miljan vekkulimaiset ilmeet tallihommien lomasta :D

 

Tilitoimistossa on vuoden vaihteessa alkanut kiireisin aikakausi. Työnantajan roolin omaksuminen, työtehtävien organisointi, ja delegointi työntekijöiden kesken on tuonut omat haasteensa arkeen. Olen kuitenkin onnellisempi työurassani kuin koskaan. Minulla on rautaiset naiset työkavereina, ja työtä riittää. Nyt pidetään pää kylmänä, ja nautitaan tästä että pystyn luomaan uraani tässä samassa kun olla kotona lapsia varten. Loput tulee itsestään. Töitä saa kyllä painaa paljon ennenkuin kevät on ohi.

 

----

 

 

 

 

Saaaga taasen  on alkanut jäykistellä, ja olihan Saaga tässä kipeänäkin taas vaihteeksi . Silmätulehdus on nyt tässä perheessä ollut ekaa kertaa ja sekin vain Saagalla. Lisäksi kuumeilua on ollut yhdellä sun toisella. Akselilla oli selkeästi influenssa, korkea 40 asteen kuume sahasi 5 päivän ajan, seurana valonarkuus, sekavuus ja todella kipeä pieni poika. Saatiin kuitenkin kotihoidolla poika paranemaan. Isoveikka Lucaskin kärsi saman taudin perään. Mutta onneksi Saaga ei tätä saanut. Mutta tää jäykistely on nyt vähän aiheuttanut mietintää sen suhteen pitäisikö baklofenia nostaa. Katsotaan mitä lääkäri tähän tuumaa.

 

Meillähän on tosiaan nyt vaihtumassa myös päivähoitaja Essin jäädessä ansaitulla mammalomalle tässä hyvin piakkoin. Onneksemme remmiin astuu tuttu kasvo, meidän karhuperheen iskän siskon pojan tyttöystävä, jolla sattuu olemaan tuore alan koulutuskin. Saadaan ihana nuoripari lähelle meitä, lapset palvovat näitä molempia. :) Toki meidän perhe on jatkossa vain yhtä suurempi muttei yhtään pienempi, ei Essi meidän elämästä niin helpolla pääse! :P

 

Tällaista siis tänne, ja jos joku osaa auttaa näiden riivatun kuvien kääntämisessä niin saa kertoa miten se onnistuu :D

 

 

Lumisia terveisiä Karhuemolta ja perheeltä <3

 

 

 

 

 

 

keskiviikko, 19. joulukuu 2018

Joulukuisia

Ja täällä taas!

Ensin, synttärit. Käsittämätöntä, niinkuin totesin, että Saaga täytti 4-vuotta. Se on todella paljon enemmän kuin oltiin haaveiltu. Ja nyt tyttö on tyytyväisempi kuin koskaan. Naurua, hörskötystä, omia juttuja. Ihan kuin tytöstä olisi nyt kuoriutumassa taas uusi puoli. Enemmän läsnä. Ollaan saatu enemmän kuin mitä on luvattu, ja ollaan näistä vuosista jo todella kiitollisia. Ja nyt tuntuu, että kaikki on hyvin kohdallaan. Tyttö on jo niin iso, että arkikin alkaa tuntua näiden apujen kanssa sellaiselta, ettei meillä ole hätää.

En ymmärrä mihin on synttärikuvat tuolta päivältä menneet, en muista yhtään kenen puhelimella siellä kuvailtiin :D Mutta laittelen niitä sitten myöhemmin.

Meillähän tosiaan laajennusprojekti on nyt valmis. :D Kyllähän sitä tehtiinkin. Onneksi se on nyt ohi. Tällainen siitä tuli.

1541270471782.jpgIMG_20181103_191816.jpg

Aulatilasta tuli riittävän tilava, ja siellä on nyt poikien pelitila. Pleikkarit ja nintendot pysyy hyvässä sovussa vähän muusta tuvasta sivussa, joten pienet karjumiset pelin lomasta eivät saa kaikkia pomppaamaan pystyyn. Tämä aula on lisäksi yökön käytössä niinä öinä, kun hän tänne tulee Saagan unta valvomaan.

Meillähän vaihtui nyt yökkö ensi vuodelle vielä ennen Lailan palaamista työhön. Harmittaa kovasti, koska tykkäsimme Sari-yököstä todella paljon, ja niin tykkäsi Saagakin. Viimeinen valvomisyö alkoikin sitten itkun kera, koska ainahan me näihin hoitajiin kiinnytään. Mutta näin tämä nyt meni, ja näillä mennään. Ollaan kuitenkin onnellisia siitä, että vielä löytyi yksi helmi jatkamaan kahden aikaisemman yökön jalanjäljissä. Odotamme yhteistyötä innolla.

 

IMG_20181108_131356.jpg

Tilitoimisto Kurhela sai uudet tilat laajennuksen päädystä. Tänne on oma sisäänkäynti ulkoa myös. Ihanan raikkaat sävyt, ja iiiiisot ikkunat ovat luksusta pienien tilojen jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa. Ensi vuonna Tilitoimisto kokee paljon muutoksia. Remmiin astuu pari tekijää, ja Tilitoimistosta tulee työnantaja.Jännittävää, ja silti niin oikeaa. Kiitollisena siis siitä että hyvä työ kantaa hedelmää, ja puskaradio puhuu puolestaan. Ja tästä karhuemosta tuntuu että tämä on juuri se polku mitä pitkin pitää nyt tallustaa.

 

Saagan huoneen te näittekin jo aikaisemmista päivityksistä. Vierashuoneesta ei nyt ole kuvaa, pitää napata siitäkin. Toki vierashuone tulee muuttumaan tilitoimiston käyttöön mitä ilmeisemmin jossain vaiheessa.

 

1542302582544.jpg1542302593272.jpg

Ja tapahtuihan täällä muuallakin! Lucas esikoinen sai ihan oman huoneen, kun työhuoneesta häippäsi Saaga ja äidin työjutut. :) Ja kyllähän poika sinne ylpeänä asettuikin. Huone sai värit Lucaksen toiveiden mukaan. Äidin vanha työpöytä sai jäädä paikalleen, siinä on hyvä tehdä legoilla. :)

Ja entäs Miljan ja Aksun huone? AIVAN. MILJAN ja Aksun. :D Uskokaa tai älkää, mutta meidän tissi-ihotakiainen Milja on muuttanut omaan huoneeseen isoveikan kanssa.. Meinasi äidillä mennä sormi suuhun. Essin, mumman ja minun duunauksen jälkeen huone koki melkoisen muutoksen vihreästä poikien huoneesta neutraaliksi huoneeksi. Ja edullisestikin vielä! Milja heti ensimmäisenä iltana meni kokeilemaan omaan sänkyyn unia, ja sinne se jäi. Ei takaisin millään. Isoksi tytöksi heti kertaheitolla. Äidillä taisi olla asiassa enemmän sulattelemista..

 

Sitten pari väärinpäin olevaa kuvaa koska en saa näitä nyt millään tottelemaan :D

20181216_164128.jpg20181216_164133.jpg

Näin onnellinen tyttö meillä siis täällä on kun päästään tallille. Saaga tunnistaa jo talliin mentäessä että missä ollaan ja mitä tapahtuu seuraavaksi :D Tällä kertaa oltiin ponitallilla. Meidän onneksi saatiin ottaa määrättömäksi ajalle vuokralle ihana Enska-pappa, jonka kanssa höntsäilyratsastus on ollut oikein loistavaa vastapainoa kiireiselle arjelle. IMG_20181125_174817.jpg

Miljan tyylinäyte. Tytössä alkaa olla oivaa potentiaalia!20181216_164138.jpg

Ja tallillahan viihtyy koko sakki, myös iskä urheasti kulkee mukana käsiparina jos kaikki muksutkin on mukana :) Aksulla alkaa olla jo taitoakin, joten olemme alkaneet harjoitella tosissaan erilaisia harjoituksia. Tiedä mitä tästä pojasta vielä tuleekaan.. Äitikin nauttii, vaikka ihan tästä shettiksestä ei mulle ratsastuskaveria ole. Pahimpaan heppakuumeeseen auttaa toki tämän ihanan pienen ponin turvan suukottelu ja harjailu. <3 Niin, ja kyllähän meillä lapset putsaa myös karsinat ;)

 

1542302593467.jpg

Ja joulukin tulee! Apua, ihanaa. <3 Koti sai jo marraskuussa tämän kuosin, ja erilaisia pieniä esineitä on ripoteltu ympäriinsä. Joulu on juuri sitä ihanaa aikaa, kun talossa on erilaisia valoja, ja lämpöä värien muodossa joka paikassa. Lasten riemu, kun enää nyt on 4 yötä jouluun.. Se on melkoinen! Tarttuuhan se väkisin aikuisiinkin.

Meidän perhe ei tänäkään vuonna muista ketään korteilla, eikä oikein lahjoillakaan kuin omaa väkeä. Olemme sen sijaan mukana jouluapua- sivuston kautta antamassa vähävaraisille perheille jouluruokaa pöytään. Tänä vuonna saa useampi perhe ovensa taakse karhuemon tonttuapureineen, jotka laittavat pöydän koreaksi. Tilitoimisto Kurhela on myös jättänyt asiakkaiden muistamiset sen suuremmin, ja osallistui myös näihin talkoisiin, sekä lisäksi oli mukana lastenosasto B21 kerätyissä lahjakorteissa. Tänä vuonna tuntui vahvasti siltä, että on meidän vuoro antaa. <3

 

Ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa juuri SULLE <3 Toivottavasti saat sen viettää juuri niiden ihmisten ympäröimänä, jotka sinulle tärkeimpiä on.

 

 

karhuemo

 

 

 

 

  • Who am I?

    Blogin pitäjänä Nurmolainen äitihahmo, joka on saanut lempinimen karhuemo.

    Setsemän odotettua lasta.
    kuusi raskautta,
    Lapsista neljä saatu syliin asti,kultaakin kalliimmat &lt;3

    Blogin tarkoitus on olla ajatusten purkukanava, muokkailematta tai miettimättä sen tarkemmin sisältöä.