sunnuntai, 17. kesäkuu 2018

Kesälomattaa

Vaan ainoat jotka lomailee, on muksut tällä hetkellä.  :D

Molemmat niin täystyöllistettyjä, että saappa nähä kerkiääkö tänä kesänä sen enempää lomailla. Onneksi mun ammatin hyviä puolia on se, että työpisteen saa aina myös ulos. Ja ulkonahan minä olen sitten ollut, ja nauttinut kun lapsilla on kesäloman parhaat hetket menossa. Mitään suurempia kesälomasuunnitelmia meillä ei siis ole. Seinäjoen hoplop käytiin koko perheen voimin katsastamassa, myös Saaga oli mukana! Voi sitä valojen ja äänien ihmettelyä. Saaga nautti aivan selkeästi olostaan. Pienet syvät päikkäritkin otti isän sylissä pehmoisella olosohvalla, joista isot pisteet hoplopille. Leposohvia oli todella runsaasti ympäri leikkialueita, joten niissä oli hyvä huilata Saagan kanssa. Muut mukulathan olivat ihan hurmiossaan paikasta, joten sielläpä meidät voi kesän aikana useamminkin bongata.

 

Meidän yöhoitaja on nyt vaihtunut, ja ensimmäinen viikko on takana uuden yöäidin kanssa. Saaga oli vieraskorea, ja nukkui normaalia paremmin melkein koko viikon. to-pe välisenä yönä tällä viikolla sitten oli hiukan itkuisempi, mutta ei aiheuttanut uudelle hoitajalle paniikkia kuitenkaan. :) Muutenkin tuntuu, että meillä kävi toistamiseen hyvä tuuri tämän hoitajan kanssa.Tuntuu, että Saaga on jälleen hyvissä käsissä. Ja Ensimmäinen Yöäiti on oman mammalomansa ansainnut, jännityksellä odotamme loppukesän vauvauutisia <3

Meillä on alkanu raksakin!

IMG_20180509_195909.jpg

Tässä puikoissa pieniSuuri kaivurimies Lucas. Hienosti osattiin siirrellä multaa isän vierestä opastaessa. Vähän ehkä oli rehevää pieni poika. ;) Tässä vielä maatyöt kesken..

IMG_20180617_192925.jpg

Ja tässä raksakuvaa tältä illalta. Tässä terassilla auringossa istun, ja kävin nappaamassa kuvan. Sisätäyttö, ja semmoset seuraavaksi edessä. :) Jännittävää miten äkkiä se alkaa hahmottua.

IMG_20180617_194042.jpg

Takapihan lammen ympärystä vaan koki vissiin talvella jotain. Kirsikkapuu, luumut, päärynät, sekä omenat, jotka jo useita talvia markilla ovat olleet, kuolivat. Päärynöissä ja luumuissa varttamisen alapuolelle on tullut vihreää lehteä, liekö sitten villiversoja joiden kanssa on turha taas jatkaa kasvattelua. Harmitti ihan vietävästi!!

IMG_20180617_193951.jpgIMG_20180617_193936.jpgIMG_20180617_193926.jpg

Muuten kasvihuoneessa näyttää.. öh, täydeltä :D ja sotkuiselta, koska koko ajan on projektit menossa. Vasemmalla tomaattien puoli, oikealla paprikat ja chilit. ja lemmikkikurkku, joka perhana meinasi tapattaa kaikki muutkin kasvit keräämällä itseensä vihannespunkin. Voitte kuvitella mikä työmaa oli suihkutella kaikki läpi myrkyillä. Onneksi nyt näyttää siltä että vaiva on kadonnut ja kurkku vaan näyttää kärsineeltä. Silti hän mulle lykkää koko ajan lisää satoa.

Kasvarissa on myös näitten perinteisten lajien lisäksi viiniköynnös, ananaskirsikkaa, vesimelonia, ja maissiakin on, toki se on niin kitukasvuista, että tuskin selviää satoikään ennen talvea. :D mutta tulipahan kokeiltua!

Herneet ja porkkanat ovat vielä keskilaatikoissa aivan vauvoja. Saa nähä kerkiääkö nekään. Mutta voinette kuvitella miten onnellinen voi viherpeukalo olla tästä kasvihuoneestaan. :) Olen tämän myötä innostunut myös bokashista.

viidakkotohtorin sivuilta tilasin paketin, ja olemme jo ensimmäiset lannoitesatsitkin saaneet nestemäisenä. Tätä herkkua saa nyt myös nämä hyötykasvit, sekä kaikki kasvit sisällä. Olen kuullut tästä maagisesta lannoitteesta hurjia huhuja, joten odotukset ovat kovat!! :D

IMG_20180525_175258.jpg

Oltiin jo ekan kerran mökilläkin tälle kesää. Miljakin uskalsi uimaan, ja kaikki muutkin! upeissa maisemissa sai hetken vetää henkeä, ja nauttia lämmöstä ilman mitään kiireitä.

 

IMG_20180613_122458.jpg

Ja katsokaas millaisen kaunokaisen löysin <3 Hänet bongasin ihanasta pikkuputiikista Seinäjoelta. Kaunis sekavärinen kalla. Tämä pääsi heti paraatipaikalle erkkeriin. Niin upea! Juhlapalvelu Ekon tiloihin muutama näitä kaunokaisia ja monenlaisia muita jäi, joten pieni vinkki täälläpäin ajeleville! ;)

IMG_20180617_143558.jpg

Miljan kesänaamat tähän väliin, niin ihana Pikku Myy. <3

 

Ja sitten tärkeimmät. Saagan kuulumiset. :)

IMG_20180524_111336.jpg

Saagalla veriarvotkin on ollut nyt ok, joten selvittiin JÄLLEEN vaan säikähdyksellä niiden matalien suolojen kanssa. Ainoa mikä on nyt ahdistanut hiukan enemmän, on Saagan epikriisit, joissa lukee nyt vaikean munuaisten vajaatoiminnan tilalla munuaissairauden loppuvaihe. Mikä loppuvaihe? Milloin se on sellaseksi kääntynyt.

Se jotenkin puistattaa lukea. Arvot ovat kuitenkin hallinnassa olleet, vaikka kreat nousee hiljalleen koko ajan ylöspäin. Mutta urea on aina pysynyt maltillisena, ja muut yllättävän hyvinä.

Tässä kuvassa Saagaa jumppailee isoveikka Aksu ja Milja :D Tämä oli tärkeä hetki ja ylpeä isoveli näytti että kuinkas se perinteinen fyssarin jumppa menee. Meillä käy edelleen kaksi kertaa viikossa jumppari, ja sen ansiosta Saagalle ei ole kehittynyt minkään sortin jumeja tai asentovirheitä. Uudet lonkkakuvat pitäisi iän puolesta ottaa, mutta muuten ei ole mitään ongelmia ollut liikkuvuuden kanssa, päinvastoin. Saaga on alkanut nostamaan käsiään lattialla ollessaan niin, että kädet pääsevät ihan kohta koskettamaan kasvoja. Liike käsissä ulottuu kyynärtaipeeseen asti, joten isohkoja ja holtittomia liikkeet ovat, mutta jotenkin silti tuntuu, että Saaga tekee sen tietoisesti. Kyljelleenkin tyttö välillä heilahtaa. Katseeseen on tullut tietoisuutta, joka saa mahassa läikähtämään myös äidillä. Yllätysten nainen. :)

IMG_20180513_132506_1.jpg

Näin nättinä tyttönä tultiin eskoosta äitienpäivänä <3 Niin kaunis kuningatar.

IMG_20180522_164002.jpg

Ja tämä on kesän lempparipaikka. Oma kuninkaallinen keinu keskellä terassia. Tästä on hyvä katsella valtakuntaa ja kuunnella lasten ääniä.

Saaga on nyt tämän vklp ollut intervallissa, ja taas oli toinen korva märkinyt viikonlopun. Jos se on taas korvatulehdus niin mä en ala. Sekin aiheuttaa turhia säikähtelyjä täällä perheessä. Onneksi huomenna lääkäri katsoo ennen kotiutusta tytön.

IMG_20180617_173912.jpg

Käytiin myös toisen pienen ja rakkaan luona tänään. Katsokaa nyt noita hullaantuneita kesäkukkia. Vein sinne keväällä aiemmin kaksi kuunliljaa, ne on nyt raasut ihan jääneet tämän pinkin kukan varjoon. :D Tänään vein pienen sitkeän akileijan vauvan mukanani myös, kun oma akileijapuska on niitä vauvoja tehnyt tänä kesänä niin hurjasti, että pakko alkaa niitä siirtelemään muihin penkkeihin. Nyt yksi niistä saa kasvaa tässä <3

Niin kaunis, ja kamala asia samalla aikaa katsoa tätä nättiä hautaa. Aina se sattuu.

 

 

ja olen jälleen pahoillani tästä kirjottelun vähyydestä. Mä olen totaalisen saamaton, vaikka kuviakin napsin aina tätä blogia ajatellen että tän laitan sit sinne ja tän.. ja tostaki otan kuvan sinne. Kirjoittaminen vain aina meinaa sitten jäädä.

Kiitos teille että kyselette kuulumisia, se saa aina mut viimeistään liikkeelle. :)

 

Ihanaa sunnuntaita <3

-karhuemo

 

 

 

 

 

maanantai, 7. toukokuu 2018

Yöäidin kohtaaminen

No niin, olipas taas viikko. Jestas sentään.

Maanantaina aloitettiin haastattelut, ja kaikki jotka oli kutsuttu, tuli paikalle. Ihania ihmisiä, omia persoonia kaikki. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Kukaan ei kysellyt tytöstä enempää, osa jopa vähän säikähti vastuuta, ja sitä mitä tämä työ pitää sisällään. Joten vähän jäin paniikinomaiseen fiilikseen että kumpa kohtaisin juuri Sen ihmisen sitten keskiviikkona.

No tietenkään kaikki ei mene niinku strömsössä. Ainakaan tässä osoitteessa.

Keskiviikkona aloitin työpäiväni, ja ajattelin että kerhoon kuskaamisen ja hakemisen ja haastattelujen alkuun asti(klo 13 alkoi) minulla on hyvin aikaa tehdä kirjanpitoja. 10:30 kuitenkin soi puhelin. On se kumma minkälaisen muljahduksen aiheuttaa mahassa kun näytössä lukee lastenosasto B21.

Hoitaja luurin toisessa päässä kertoi sitten että saadaan lähteä sairaalaan, Saagan natriumit oli maanantain labrois ollut 125(ala arvo taitaa olla 134)

Minä sitten että muttakun. Ois tässä kiirusta. haastattelut, kuskaamiset, josko iltapäivällä? Ei käynyt. heti oli lähdettävä.

Jaa. Pientä järkkäämistä sitten että kuinka selvitähän hakujen ja sairaalan ja haastattelujen kanssa. Asiat saatiin lopulta järjestymään, kotia jääville lapsille hoitajia, ja ajeltiin sairaalalle. uusintalabrat, ja osmosalia. Essi jäi Saagan kanssa sairaalalle odottamaan tuloksia kun mä ajelin sitten yhdeksi haastatteluihin Nurmoon.

Ja jos mä oisin jumaliste tiennyt millaisia aktiivimallin pakottamia ihmisiä oli hakenu töihin niin en ois vaivautunut! Siis anteeksi vaan kovasti, mutta kylläpä pojat vitutti kun tasan eka tuli sovitusti klo 13, ja sitten me odoteltiinkin. Ja odoteltiin. Eka jäi yksi tulematta, sitten toinen, ja kolmas.. neljäs.. olikohan viideskin. tais olla. päivän viimeinen tuli, ja tämä nuori säikähti kyllä toimenkuvaa niin ettei siinä ollut kahta sanaa, viis min ja ulos.

Mutta sen mä sanon että jos teettä hakemuksen työpaikasta, ja saatte viestin että teidät on valittu haastatteluun, niin kyllä siihen jumalauta sitten vastataan jos ei päästä paikalle tai et ole tulossa! Mä olisin niin paljon mieluummin ollut Saagan tukena sairaalassa, kun istumassa toimistolla odottamassa turhaan. Kyllä niin nyki silmäkulmaa että teki mieli soittaa näille jotka jätti tulematta.. ja ihan vaan tiedoksi näille vatuloiville, että työkkäriinhän ilmoitus niistä menee ettei tullut paikalle, eikä vaivautunut edes perumaan... :/ Minä ymmärrän jos on jotain pakottavaa tullut eteen, mutta fiksut aikuiset ilmoittaa sitten siitä. Tämän työpaikan antajapuolellakin oli kaksi ihmistä jotka tuhlasivat aikaansa turhaan odottamiseen. ARGH!!!

No, ei onneksi tarttettu kuin se yksi. Päivän eka tapaaminen, ja heti kolahti. Löysimme meille Korvaavan Yöäidin. Hän saa aloittaa nyt kesäkuusta, ja käydä täällä Oman Yöäidin perehdyttämänä jo aiemmin. Kovasti jännittää, miten meidän käy, ja jaksaako uusi Yöäiti tätä arkea, mutta toivon mukaan yhteinen sävel löytyy ja saamme perheeseen uuden jäsenen. :) Oma Yöäiti saa sitten turvallisin mielin jäädä ansaitulle mammalomalle <3

 

No sitten, ne Saagan labrat. Saaga pääsi kotiin, koska sanoin lääkärille että meillä on yökkö täällä vahtimassa. To aamulla sitten uusintalabroihin, ja arvot oli nyt 132. Vielä toinen osmosal kuuri päälle, ja päästiin kotiin. Keskiviikkona nyt mennään uudestaan labroille ja myös munuaislääkärin vastaanotolle. Taidettiin siis taas päästä säikähdyksellä. Jos totta puhutaan, en kerennyt edes huolestua. Viimeksihän Saagalla putos arvot 121, ennenkuin huomattiin. Saaga on ollut kyllä itkuinen ja jäykistelevä, mutta ei sitä tajunnut tähän yhdistää. Nyt viime yö oli pitkästä aika rauhallinen, joten alkaakohan arvot olla pikkuhiljaa kohdallaan...

 

Semmonen viikko täällä siis viimeisin. Tämä viikko meneekin töitä vielä puristaessa. JA! Sain vanhemmiltani ihanan 30vuotislahjan, 12m2 kasvihuoneen <3 Tämä ihanuus on jo osittain koottu, ja kokoaminen jatkuu yhteistuumin vielä keskiviikkona. Siis niin ihanaa. Erkkerihän pursuaa erilaisia tomaatteja, chilejä, paprikoita, ananaskirsikoita, vesimelonia.. ja lemmikkikurkku! Tästä kerron lisää ens kirjotuksessa, nyt meen maate :D

 

Ihanaa, aurinkoista viikkoa <3 -karhuemo

 

 

sunnuntai, 29. huhtikuu 2018

Kevättää

Tuntui hassulta taas havahtua siihen miten lähellä kesäkuukin on. Kirjoitin meidän keittiön liitutaululle toukokuun päivät esille, ja viimeiselle riville tuli pari kesäkuunkin päivää. Siis kuukausi enää ja meidän Lucaskin pääsee kesälaitumille, ja Akselin viimeiset kerhopäivät tulevat päätökseen.. Syksyllä onkin talossa kolmasluakkalaanen ja eskarilainen <3

Saaga on nyt ollut intervallissa tämän viikonlopun.IMG_20180406_150811.jpg

Miljasta on tullut tällainen vekkuli toimistohiiri. Semmoinen pärinä alkaa kun pääsee mun kans samalle tuolille istumaan, sivupöydälle omat paperit ja kynät, maitua vähän hörppämukiin ja eiku hommiin. Milja molottaa,laulaa,kikattelee ja höpöttää, siirtelee papereita, piirtelee paperiin, pöytään, naamaan, käsiin, muhun ja taas paperiin. Hörppää välillä maitoa äänekkäästi lopuksi maiskuttaen ja taas jatkaa hommia.(ei, mä en ryystä kahvia sillä lailla, mielestäni :D) Sitten tämä toimistotäti vähän liimailee posti it merkkejä paperin reunaan, mun paitaan ja omaan paitaan. Mulle esitellään paperilla olevia tuotoksia ja molotetaan äänekkäästi. Vaaditaan mun puhelinta, jolle kailotetaan omat ja muitten asiat. Sitten kun tyttö on valmis tauolle, ilmoittaa hän reippaasti NONNIIIN, kiitos! Ja saan nostaa kikattelevan tytön pois työpöytänsä äärestä :D Voitte kuvitella siis millaista tällaisen ihanan elohiiren kanssa on tehdä välillä töitä, mutta kyllä se niin piristää. Mun pieni Pikku Myy. <3

Päivittäin pitää vähintään annos syliä hakea, säännöllisesti pitkin päivää. Silloin ei puhuta, pienet jalat töpsöttää työhuoneeseen, ja pää laitetaan lepuuttamaan mun reidelle.Silloin pitää nostaa syliin, ja ollaan siinä masut vastakkain hiljaa ja hymistään hengityksen tahdissa niin kauan että syliakku on tankattu täyteen. Vähän suukkoja ja sitten taas jaksaa leikkiä tärkeitä touhuja <3

 

IMG_20180408_185049.jpgIMG_20180408_185053.jpg

Tässä Miljalla on menossa tärkeät työt. Äidin kynsien viilaus. Oli päässyt kamalan pitkäksi, ja M näki kun niitä pikkaisen huollatin. No tottahan nyt toimistohiiri taipuu myös kynsiteknikoksi! Tarkkaa työtä, mutta kyllä siinä kerkiää juorutkin vaihtamaan. ;)

Mä oon tykästynyt Miljalle ostamaani Roo:n tunikaan. Siis niin ihana ja hyvänlaatuinen vaate. Kuoseista toki vasta tämä on sellainen mikä sopii äidin silmään. Myös Noshilla on ihania tunikoita, joita olen jo Saagalle ostanut. Pitääpä laittaa tytöstä välillä sellainen kuva missä olisi ne vaatteet päällä. Hintakaan ei päätä huimaa!

 

Sitten Saagan kuulumiset, meillä on huomenna jännittävä päivä.

Saagalla on labrat, joista katsotaan nyt myös kilpparit taas. Että onko niissä heittoa. Toisaalta toivois että se olisi syy pienen tosi kylmiin jalkoihin ja väsyneisyyteen. Vastaukset tulee yleensä viikon sisällä.

Mutta, mikä on vielä jännittävämpää on se, että meillä on huomenna ensimmäinen erä haastatteluja! Meidän yöÄiti jää pian mammalomalle (Niin ihana uutinen että heille on tulossa perheenlisäystä, vaikka se tiesi meille tuskaista luopumista mammaloman ajaksi<3) joten olemme nyt pitäneet rekryhaun kotihoidon toimesta. Hakijoita oli yli 10! Toivon todella, ettei yksikään heistä tullut aktiivimallin pakottamina, viime haussahan yksi sellainen mätämuna oli, joka vielä suoraan sanoi ettei oikeasti halua töihin. :( Toinen haastattelupäivä on sitten keskiviikkona. Kukapa tietää, voisikohan siellä olla joku blogini lukijakin hakijoiden joukossa! :D

Huomenna siis voi olla että tapaan mahdollisesti jo tulevan Uuden Yöäidin. Se, mitä toivon, on yhtä mutkatonta ihmistä kuin mitä meidän nykyinen yöÄiti on <3 siis meillähän on käynyt uskomaton tuuri ylipäätään että nämä meidän ArkiÄiti ja YöÄiti ovat olleet heti kerrasta oikeita henkilöitä hommaan, ihania, vahvoja ja uskomattomia Naisia ja Äitejä Saagalle.. Olen hyvin tietoinen monesta muusta perheestä, joissa ei meinaa millään kemiat kohdata, eikä löytää Sitä Oikeaa. Minä toivon, että meidän perheellä kävisi jälleen tuuri, ja joku Helmi olisi hakenut tätä työtä ja olisi valmis tulemaan osaksi karhuperheen arkea. Työ on kuitenkin äärettömän luottamuksen alaista työtä, olla yöt meidän kotona, meidän perheen nukkuessa. Siihen hommaan pitää olla ihan omanlaisensa henkilö. Joku, joka sietää myös neljänkin tunnin huutoitkukonsertteja hermojansa menettämättä, jaksaa kääntää tyttöä yöllä, muttei liian usein! Huolehtii vedensaannista, valmiiksi vedettyjen lääkkeiden antamisesta illalla ja aamuyöllä, muistaa seurata sykkeitä sormeen laitettavan anturin avulla, vaihtaa vaippaa tarvittaessa, antaa syliä jos ei mikään muu tepsi, sekä tarvittaessa pitää pään kylmänä, mikäli tytöllä tulee epilepsiakohtaus/sydän lyö liian harvoin/loppuu kokonaan/tyttö oksentaa pitkin seiniä.. Osaa elvyttää.

Ei siis mikään helppo homma. :P Mutta vastapainona saa toisen perheen, meidät. Ja saa kunniakseen kutsua itseänsä pienen Suuren Erityisen Rakkaan YöÄidiksi. <3

 

Peukut ylös siis huomisen suhteen, tulen päivittämään tänne ne kuulumiset!!

 

 

-Karhuemo

 

 

 

 

torstai, 19. huhtikuu 2018

Huhtikuu

Hei täältä märän kevään keskeltä (ja koirankarvojen, kuravaatteiden, loskan ja mudan.. :D)

Täällä on ollut ihan järkyttävän kiirettä. Siis arjessa. Päivät on menneet aamusta iltaan juostessa niin että illalla kun on saanut itsensä pysäytettyä, niin ainoa ajatus on ollut laittaa läskit silmille ja nukkua, pahoitteluni.

Nämä taitavat olla niitä ruuhkavuosia. Niitä joista on kuullut kammottavia huhuja! Onneksi asenne on täällä tiimissä sellainen että päivä kerrallaan.

 

Saagan vointi on ollut hyvä, ja onneksi, siis vielä, ei ole meille rantautunut yksikään liikkeellä olevista taudeista. Ainoa oli se keikka sairaalassa tuossa alkuvuodesta. En ymmärrä miten tämä kevät meni näin kivuttomasti, vai onko ne vasta tulossa tänne?

Jotenkin ajatus näistä liikkeellä olevista, influenssat, keuhkokuumeet ja oksennustaudeista pelottaa ihan sairaasti. Ei täällä huushollissa kuitenkaan pumpulissa pysty elämään, vaikka joskus tekisi niin mieli järjestää. Koululainen ja kerholainen tuovat osansa pöpöistä ja täällä kuitenkin ravaa kaikenlaista väkeä joka päivä.

Saaga on kasvanut tosi paljon. Niin paljon että nyt jo piti käydä säädättämässä pyörätuolikin isommaksi. :D yläkroppa kasvaa, jalat maltillisemmin, Yhä edelleen Saagan lihakset ovat kaikki hyvin normaalin oloisia, ei siis surkastumisia missään, vaikka niitä ei sillai tyttö käytäkkään. Ja nyt on taas pyörätuolikin paremman oloinen ja tytön hyvä siinä istua, onneksi tällaisia säätömahkuja siinä on!

Olemme jo hyvässä vauhdissa tulevan laajennuksen, ja Saagan oman huoneen suunnittelun kanssa. Työt tällä tonkilla alkanevat kuukauden sisällä. Olen miettinyt monenlaisia aistikokemuksia sinne tytön huoneeseen, mutta jos sinä tiedät jonkun jännittävän tavan aktivoida aisteja huoneessa, niin kerro ihmeessä! Ainakin tähtivaloja, tuoksuja, musiikintoisto ja ehkä jokin sellainen siirrettävä osa/esine/asia, missä on erilaisia pintamateriaaleja? Iso ikkuna.

Saagan värihän on pinkki, joten sitä hyvällä maulla huone täyteen :D

IMG_20180415_142645.jpg

Ainon haudalla käytiin tässä juuri jälleen, mutta vielä on maa sen verran jäässä, että vain osa vanhoista talvi-istutuksista saatiin revittyä maasta. Mitähän sitä tänä keväänä istuttaisi? Siellähän on myös niitä monivuotisia keijunkukkia tms, joiden talvehtimisen onnistumista jännitän! Jotain hentoa kaunista kukkaa, ja sitten joku wau-efekti. Haudan pitää näyttää siltä, että sitä hoidetaan rakkaudella, mitään muuta ei ole enää mitä voisi toisen hyväksi tehdä. Tässä on nyt lähipiirissä saanut olla mukana kaksoisraskaudessa. On ollut henkisesti melkoinen koetus, vaikka onnellinen olen ollutkin tämän pariskunnan onnesta, he ovat perheenjäsenensä todellakin ansainneet. Tahtomattani se kipu vaan välillä viiltää, ja tuo esiin oman katkeruuden siitä, miten meilläkin pitäisi olla kaksi tyttöä.. Eihän kellekkään ole mitään luvattu, mutta se ei paljon lohduta kun kahden ponnaripäisen, vauhdikkaan tytön sijaan minä kuskaan toista pyörätuolilla hautausmaalle siskoaan katsomaan. Kyllä siinä väkisin puskee pintaan että mitähän vittua tälläkin oli tarkoitus kertoa.

Mietin myös monesti että onko meidän lapsiluku nyt sitten tässä. Jos ei, mitä jos meille tulisikin uudestaan kaksosraskaus? Riskihän on molemmilta puolilta suuri. Lähtiskö multa viimeinenkin järjenhiven? Sekoaisinko pelosta? Vai tulisiko sellainen second change-fiilis. Milja täyttää nyt kuitenkin 2 syyskuussa ja nyt kun itsekin täytin viime kuun lopussa 30, ja isäntäkin täyttää 35, alkaa varmasti olla ne hetket kun täytyy jo ajatella että onko tämä tässä, vai ei. Sitäkin pitää murehtia, että mitä jos raskaudessa tulisikin komplikaatioita ja meillä olisikin sitten kaksi vammaista täällä. Tiedän, melko pessimistisesti ajateltu, mutta onko ihmekkään näiden tapausten jälkeen että se väkisin mieleen tulee.

Sitten jotenkin toivoisi että asiat vaan järjestyisi itsestään, joku merkki tai tapahtuma, mistä tietäisi miten tässä kuuluisi toimia. Omia voimia on pitänyt ammentaa tähän tuttavan raskauteen etten jäisi liikaa tilannetta pähkimään omalta kantiltani, kun eihän tämä minulle kuulu millään tavalla. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki menisi hyvin, tätä kipua ei kenellekkään halua.

 

.IMG_20180412_193736.jpgIMG_20180412_193731.jpg

Saagan kanssa hörskötettiin ja otettiin selfieitä. Näitä on kymmeniä puhelimessa, missä Saaga selvästi hakee puhelinta katseellaan ja nauraa pärsköttää kun napsautan kuvanottopainiketta. :D Ihan niinkuin ymmärtäisi että nyt otetaan kuvia niinku muutkin pissisliisat. :D

 

2018-04-01_22.03.43.jpg

Ikeaan lähti vaan Milja, joka tykkäs kyllä kierrellä! Liian vähän meni vissiin rahojakaan koska isännän piti kysyä kolmasti ennen kassaa että miten nää voi olla tässä. :DIMG_20180408_110305.jpg

Poikien huoneeseen siis haettiin tämä. kallaxia meillä nyt on molempien huoneiden telkkaritasona, mutta leluhelvetin selvittämiseksi täytyi tehdä kestävämpiä ratkaisuja. Tässä se on, ja on kyllä hintansa väärti. Tarvittaessa lisää koreja, nyt mennään näillä. Laajennukseenhan tulee yksi huone, johon olisi tarkoitus Lucaksen sitten siirtyä, jos haluaa. Saisi oman huoneen isoin koululainen. Yhteensä laajennukseen tulee 3 huonetta, joista yksi on sitten mun työhuoneena omalla uloskäynnillä. Laitan ensi postaukseen kuvia laajennussuunnitelmasta.

IMG_20180402_203338.jpgIMG_20180402_203302.jpg

Löysin pompilta muuten yli-ihanan yötantun Saagalle <3 on niinkuin muutkin isot tytöt. Saaga ihan selvästi tietää kun on laitettu nättiä päälle, koska se hymyn määrä ja keikistely on jotain ihan ihmeellistä. Ja onhan hän niin nätti, kato ny sitä <3 :)

 

Nyt tulis ihan sairaasti tekstiä jos kaikki kuulumiset kertoisi, joten nyt mä lopetan tähän ja kirjoitan lähiaikoina(oikeasti) lisää. Nyt pakko jo palata työn ääreen! Ihanaa työviikkoa muillekin!

 

 

maanantai, 5. maaliskuu 2018

Helmikuu

Täällä taas!

 

Meillä oli helmikuussa pitkä pätkä kotijaksoa, kun Saagalla ei meidän lomajärjestelyjen takia ollut ollenkaan intervallia sitten. Onneksi kuitenkin meillä on tässä ollut yökkö kuitenkin kahtena viikkona arkiyöt auttamassa ja Essi tietysti päivisin. On tässä ihan hyvin jaksettu, Saagalla tuntuu nyt olevan joku univaihe menossa. Pitkiä yöunia enemmän kuin huonoja on nyt ollut täs kotona. Muutama megaitkupotkuraivari yö on yökön aikana tullu, mutta sanotaanko että muuten ihan ok. Aamulla ei toinen jaksaisi millään herätä, joskus menee jopa yli kymmeneen ennenku on pakko nykiä sängystä hereille. Toivon että tämä on vaan jotain "normaalia" eikä kehon väsymistä ylipäätään.

 

Helmikuun puolessa välissä Saagan hengitys vaikeentui niin että aamulla totesin päivän menevän sitten sairaalassa. Pakkasin tytön autoon ja päivystyksen kautta osastolle. Hengitys oli sellaista kiskomista, mutta ei kuitenkaan väriä muuttanut tai mitään totaalista romahtamista tapahtunut, että olisi ambulanssi pitäny kutsua. Huoletti kuitenkin tarpeeksi että päätin mennä käymään. Lämpökin nousi pahimmillaan asteen verran normaalista. B21 oli tuttuja hoitajia, jotka kävivätkin Saagan äänen kuullessaan jututtamassa, voi että siitä tuli hyvä mieli! Siis että he muistavat, vaikka siitä on jo jokunen tovi kun tyttö on viimeksi siellä osastolla oikein ollut.

Korvatulehdushan siellä oli, ja jälleen se vihattu antibiootti käyttöön. Aina saa pelätä sielu solmussa että kuinka tytön munuaiset kestää tän ja tän ja tän. Mutta minkäs teet. virusviljelystä jäi kiinni onneksi "vain" rhinovirus eli normaali flunssa. Influenssat oli nega.

IMG_20180215_100535_1.jpg

Väsynyt tyttö, päivystyksessä otettu kuva.

Kuuri näytti tehoavan ja seuraavalla viikolla tyttö olikin jo taas oma ittensä. Nyt kun on lukenut ja kuullut muiden erityisten rakkaiden pienten taisteluista influenssaa ja perusflunssiakin vastaan, pitää olla niin kiitollinen Saagan suht kovasta vastustuskyvystä. Meidän perhees ei onneksi tätä pahempaa ole ollutkaan, mutta voihan tää tarttua kaupastakin mukaan. Jokasesta rohinasta oon varpaillani. Tilasin jopa tänne nyt sen happisaturaatio laitteen sormenpäähän, millä saa otettua pulssin ja saturaation. Näppärää.

IMG_20180305_175214.jpg

Kävin Ainon haudalla yksin yksi aamu kun ajelin hammaslääkäriin. Tuli vaan yhtäkkiä sellainen tunne että nyt käyn, vaikka aikaa ei sinällään ollu ku parikytä minuuttia. Lunta oli ihan jäätävästi, ja siinä yhellä hanskalla minkä autosta satuin löytää, pyyhkäisin enimmät kinokset pois eestä. Vähän meinas itkuki tulla ku kaikki enkelit ihan siis kirkkaan jään peitossa, ja hauta näytti nyt ihan älyttömän rumalta kun kanervat on kuollu eikä ne penteleet irronnu ees repimällä...

Onneksi autossa on aina varalla kynttilöitä, nytkin sai ne sitten sytyttää. Mitähän ihanaa sitä tänä tulevana kesänä laittaisi haudalle kukkimaan...

 IMG_20180214_094134.jpg

Kesästä puheenollen. Minä tilasin vihdoin ja viimein kauan haaveilemani kasvihuoneen. Apua! Tässä osa kylvöistä, olisi koulimiset tässä tehtävä jo kovaa kyytiä. Ja juu, on melko pahasti väliaikainen härpäke alustana, mutta millainen olisi semmoinen ihana sisälle sopiva hyllykkö näille pikkutaimille? en vain ole löytänyt sellaista juuri omaa silmää miellyttävää minkä ostaisin/tekisin itse.

Miten ihanaa saada vihdoin kokeilla kunnolla, miten paljon sitä saisi itse tuotettua kaikenmoisia herkkuja pöytään. Joka vuosi olen kasvattanut perus tomaatit,chilit ym, ja viime vuonna mä sain siihen mummalta oikein minikasvihuoneenkin. Nyt vain ei enää riitä pienet bilteman kasvurit, joten kohta pihalla komeilee 12m2 kaarikasvihuone. Lähiruokaa parhaimmillaan. <3

IMG_20180305_175519.jpg

Saaga on nyt ruvennut nauttimaan myös ulkoilusta. Omassa pulkassa on ollut mukava istua, eikä kitinää ole oikiastaan ollut enää hetkeen ulkona. Saaga oli jopa tuossa eräänä iltana mun kanssa autotallissa vähän kaiverrushommissa! Saaga toimi erinomaisena työnjohtajana kun minä naputtelin Karhuherra Paddingtonia.

 

IMG_20180226_182622.jpgIMG_20180226_182602.jpg

 

 

Ja meidän MiljaPiinanen on nykyään sellainen hoitaja ettei toista. Vauvaa hoidetaan aivan joka päivä, ja kolmea muuta nukkea. Saaga on myös hoitolistalla, ja erityisesti ruiskulla kun saa "laittaa" maitoa peg-letkuun. Olen hyvin hämmentynyt siitä että tytöllä on aivan selkeä käsitys siitä miten homma toimii! Kovasti ollaan jo opeteltu sanomaan vaikka ja mitä, paras hokema on kuitenkin NONIIIIIN. tämä on ihan joka asiaan/toimeen hyvä alkusana. Ihhahhaa on edelleen lemppari ohjelma.

Ja peilin edessä on kiva tanssia ja keikutella, varsinkin kun on mekko päällä. Mutta auta armias jos meinaan laittaa jotain sellaista päälle mitä hän EI halua. Sitä ei muuten sitten laiteta. Eikä sukkia. Ja jos Milja ei halua syödä, hän ei sitten syö. Ja kun se raivari tulee, pannaan mahalleen lattialle huutamaan. :D

Mutta, tämä pieni on kuitenkin sylissä vieläkin tosi paljon. Ihan hakemalla hakee ihoa, ja suukkoja ja rakkautta. Aivan eri tavoin kuin pojat. semmonen Äitin Tyttö. <3

IMG_20180224_103525.jpgIMG_20180224_103057.jpg

 

Pojilla olisi harrastusten keksiminen edessä. Viime kesänä oltiin yleisurheilussa, joista Lucakselle jäi into keihäänheittoon. Nyt vaan pitäisi keksiä missä sellaista täällä Seinäjoella voi harrastaa.. Aksulla yleisurheilu menee vielä 5,5vuotiaan innolla tänäkin kesänä ja ratsastusta siinä sivussa. Ja sitten onkin aika eskarin elokuussa.. uskomatonta miten aika menee äkkiä. pelottavaa. Niin pienen pitää yhtäkkiä ollakkin niin iso.Onneksi äidillä on tässä vielä aikaa sopeutua ajatukseen..... :D

Sellainen helmikuu siis täällä oli. Ja radiohiljaisuus johtuu ihan siitä että karhumammalla on ollut aivan JÄÄÄTÄVÄ kiire töiden puolesta. Tää on ihan huikeeta miten nopeasti yritys on lähtenyt lentoon ja nautin tästä duunista ihan valtavasti. Kiireen vain kun saisi koteloitua tuohon virka-aikaan, vielä se ei ole onnistunut vaikka iltaisin en enää töitä niin teekkään. Kotityöt kuitenkin sit imaisee lasten lisäksi ne loput tunnit vuorokaudesta. Pitääköhän kokeilla laittaa ihan kalenteriin erikseen bloginkirjoitus, josko sitten tää toimis säännöllisemmin? Kesää kohden tulee niin tapahtumia täällä markilla, kun se laajennusprokkiskin alkaa! Siitäki pitää postailla!

Mutta nyt, on Saagan sylihetki, ihanaa viikkoa sinne jokaiselle<3

 

 

-karhuemo

 

  • Who am I?

    Blogin pitäjänä Nurmolainen äitihahmo, joka on saanut lempinimen karhuemo.

    Setsemän odotettua lasta.
    kuusi raskautta,
    Lapsista neljä saatu syliin asti,kultaakin kalliimmat &lt;3

    Blogin tarkoitus on olla ajatusten purkukanava, muokkailematta tai miettimättä sen tarkemmin sisältöä.