torstai, 9. marraskuu 2017

Palsu!

Meillä oli täällä tänään tällänen ylläri, eli palvelusuunnitelma palaveri.

Saatiin tämä melko lyhyellä varotusajalla tietää, enkä sitten hokannut siitä kirjoitellakkaan. No, paree etten kirjoitellutkaan, koska voitte hyvin kuvitella miten lämpöset ajatukset mulla koko hemmetin asiasta on.

Jokseenkin mulla koko ajan vaan pyöri mieles että mitä ihmettä ne ihmiset täällä luulee näkevänsä? Miten neliraajahalvaantuneen lapsen päivät pystyy edes muuttumaan, muuta kuin huonompaan suuntaan palveluntarvetta lisäävästi? Koska eihän ne palveluntarjoajat tänne tule palveluja tyrkyttämään, kyllä se on paskaa. Tänne ne tulee kattomaan, josko jostain voitais vähän säästää, jos vaan millään voisi palveluja vähentää.

Voitte siis kuvitella, miten täällä on kääritty hihoja koko viikon. puhistujupistumutistu. Toimiteltu Essin, sekä yökön kanssa, omahoitaja pyydetty paikalle. Mietitty miten saadaan heti kättelyssä taottua paikalle tulevien päähän se, että tilanne on edelleen sama kuin vuosi sitten. yhä halvaantunut, yhä vammainen, YHÄ hoidettava. Toki tilanne on vuoden takaisesta muuttunut kuitenkin niin, ettei äiti ole enää hermoraunio. Tämä äiti saa nukkua 8-10 yötä kuukaudessa(Siis Saagan puolesta, meillä on täällä kolme muuta lasta jotka aivan yhtä iloisesti saattaa yöllä karjua pahoja unia, tai nuorin vaatia maitoa..) kun yökkö on täällä, sekä 6 yötä lisää intervallin muodossa. Eli kuukaudesta 14-16 yötä on mahdollista levätä. Se on mun mielestä ihan hyvin.

Onneksi pääsimme heti ääneen palsun alkaessa. Täällä oli Seinäjoen vammaispalvelusta edustaja, varhaiskasvatuksen aluejohtajan edustaja, Essin esimies, Sosiaalityöntekijä, omahoitaja Eskoosta (Jonka tuloon Saaga reagoi välittömästi. Hoitaja tuli ovesta sisään, ja Saaga kitisi Essille lattialla. Hoitaja huikkasi terveiset ja samantien tyttö jähmettyi ja hiljeni. Silmät kirkastui ja itku loppui. Hoitaja pääsi viereen ja päästi heidän keskinäisen salaisen äänen ja voi rakkaus sitä hymyn määrää. Saaga naurahteli ja ihan selkeästi tunnisti oman hoitajansa. Voitte kuvitella että karhuemolla kirveli silmiä, kun näki miten selvästi tämä hoitaja on Saagalle tärkeä. Hän on tehnyt työnsä paremmin kuin loistavasti. <3)

Niin ja siis hoitajan lisäksi siis paikalla minä, Essi ja yökkö. Eli aika setti taas. Puhuimme hoitajien kanssa muille paljon siitä, miten hyvä tilanne on nyt, kun KAIKKI elämän osa-alueet ovat balanssissa. On lääkehoito, ravitsemus, kuntoutus, intervallit, JA hoitajat, Essi päivällä ja yökkö osan kuukautta.. Koko perhe voi nyt hyvin ja on tasapainossa. Mulla riittää aikaa olla äiti myös kolmelle muulle lapselle JA mulla on tilaa olla myös yrittäjä. Tehdä sitä missä mä olen hyvä, ja saan olla jotain muutakin kuin kotiäiti, vaikka se työ mulle ykkösenä tuleekin. Ja siis rakastan olla äiti. Mä olen onnekas, että saan tehdä kotitoimistossa töitä, vaikkakin se tarkoittaa sitä että päivät ovat pitkiä, koska joudun milloin mistäkin syystä lopettamaan kirjanpidon tekemisen. Hoidan kuitenkin perheen muut asiat ja lapset niinkuin ennenkin.

Ilman päivähoitoa en voisi tehdä töitä. Kyllä yhden ihmisen kädet täyttyy kuningattaren hoidosta aivan täysin. Ja miten hyvin Saaga on voinut kun on saanut sylihoitoa ja aktivointia ihan joka päivä. Kyllä sen näkee.

Aluksi meinasi tulla pommi, kun varhaiskasvatus oli kuitenkin sitä mieltä että hoitotunteja pitäisi kahdella laskea. Onneksi tässä oli kuitenkin ollut pointtina se, että jos en mene töihin. No, olenhan minä, ja vielä enemmän kun yrittäjänä toimin. Joten se ei muuttune tässä ensi vuodelle.

Muutenkin olin ehkä hiukan yllättynyt siitä, miten paljon vähemmän meidän piti asioista jankata. Tuntui, että kerrankin asiat ymmärrettiin melkein heti, ja oltiin samalla sivulla. Kuitenkin vahvasti tilannettamme puolustaen mentiin koko palaveri läpitte. Olen kuitenkin melko varma, että Saagan kaltaisen vaikeasti vammaisen lapsen hoitaminen laitoksessa olisi kaupungille moninkerroin kalliimpaa kuin tämä palveluasumisen kotiin järjestäminen. Ja nyt, kun tilanne on vihdoin se,että voimme tuntea olomme välillä jopa aivan normaaliksi perheeksi, niin voitte uskoa että siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain. :)

 

Mutta, sitähän ei koskaan tiedä mitä virallisissa papereissa sitten seisoo. Kuitenkin pyysin ja painotin että eikö ammattilaiset voisi nyt keskenään sitten sopia, mitkä hoitotunnit tulee mistäkin, ettei mun tartte niitä kysellä pitkin kyliä. Palveluntarve kun ei kuitenkaan ole vähentynyt eikä lisääntynyt, samoilla mennään. Jännityksellä siis odotamme virallisia kirjoja. Kiitos kuitenkin hoitajille paikallaolemisesta, yhdessä mentiin taas hienosti tämä läpi <3 Ollaan me ihan mahtava tiimi <3

 

 

Sitten kuvasaastetta:

IMG_20171106_165819.jpgIMG_20171106_165839.jpg

Karhunpesään tuli muuten taas joulu! Kyllä pojat sitä piti pirätellä, mä olisin varmaan jo lokakuus tunkenu kaikki täyteen joulua, mutta.. nyt ne on! Pojatkin kiljuivat tullessaan kerhosta ja koulusta kotiin, koska tästä alkaa aina virallisesti meidän joulunodotus :D Erkkeri sai omatekeletontut ja tikkaat pääsivät taas paikalleen, ja erilaiset pienet jouluiset yksityiskohdat löysivät tiensä pöytiin ja seiniin. <3

IMG_20171106_165918.jpgIMG_20171106_170017.jpgIMG_20171106_170112%20%E2%80%93%20kopio.

Ja kynttilöitä <3 ihanaa. kaikkia ihania pieniä yksityiskohtia. Olen myös väkertänyt tonttuovea, saa nähä saanko sen pian valmiiksi <3

 

IMG_20171106_191849.jpgIMG_20171106_191919.jpg

Tilannekuvia..Joskus sylissä pukkaa oleman ruuhkaa. Milja osaa olla myös mustasukkainen, joten kun Saaga saa äidin huomiota, sitä aivan varmasti tulee samaan aikaan vaatimaan hänkin. Siinäpä sitten ollaan kaikki yhdessä pienessä kasassa. :P

IMG_20171107_113911.jpgIMG_20171107_113854.jpg

Saagan kävelyjumppahetki. Kävelytuolilla harjoittelu on nyt onneksi paljon mukavaa kun refluksikivut ovat poissa. Milja kovasti ottaa kädestä ja heiluttaa Saagan puolesta. Ja meinasivat tytöt olla sitä mieltä että kyllä se piisaa jos Milja työntää Saagaa noilla kärryillä ja Saaga vaan olla möllöttää....

 

 

Nyt jatkuu perheaika, palaillaan <3

 

 

karhuemo

 

maanantai, 23. lokakuu 2017

Pyörätuoli,Duudsoni park,DIY.

Viime viikon torstaina oli sitten SE kauan odotettu hetki. :)

Päästiin apuvälinekeskuksesta hakemaan sinne saapunut, Saagalle kustomoitu pyörätuoli. Voin sanoa että karhuemon silmiä alko kirvellä aivan hemmetisti sillä hetkellä. Nyt se oli täällä, Saagasta tulisi kertaheitolla iso tyttö!

Ja voi miten Saaga tykkää uudesta pärrästään! Niin tyytyväisenä sieltä kattelee, ja oikiasti vielä näkeekin ihan eri tavalla ympärilleen isosta korkeasta tuolistaan. Nyt enää kovat tuunaukset kehiin, että pinnoista saadaan oikein prinsessaiset <3

IMG_20171019_145319.jpgApuvälinekeskuksessa piti ottaa heti kuva ensi istumisesta omassa ferrarissaan <3

IMG_20171019_154240.jpg

Kotona olikin tilanne sitten tämä. Kovasti kävelemään opetteleva pikkusisko tahtoi olla koko ajan työntämässä isosiskoa! Vielä ei vauhtia aivan hallitse, joten se tiesi sitä että piti myös hoitaja Essin olla kärryä lisäksi työntämässä... :D

Mutta se on niin kaunis pyörä! Aivan kertakaikkiaan täydellinen. Ja, se kasvaa Saagan mukana, joten ei aivan heti olla uutta tarttemassa. Tämä on ihan loistojuttu.

 

Viikonloppu menikin sitten kotona, ja Saaga pääsi heti uudella ferrarillaan Eskooseen. Olivat olleet uimassa, ja Saagasta oli myös laulaja kuoriutunut! Nyt vaan Eskoon omaan bändiin solistiksi, koska tämä tyttö oli säestettynä lauleskellut oikein urakalla <3

 

Täällä pieni DIY vessanhylly tuli väkerrettyä. :D Kiitos vaan Essille ideasta, joka piti toteuttaa heti. IMG_20171017_142152.jpgIMG_20171017_142359.jpgKuvat ennen ja jälkeen.

IMG_20171017_142319.jpg

Miellän kyllä olevan äärettömän nuuka DIY projekteissa. Tässä nyt maltoin jopa ostaa prismasta nuo söpöt lasipurkit, 2,95€ kappale. Loput onkin sitten jämiä omasta takaa. :D Leppäkertut taattua wish-laatua. Mutta nyt on hiano.

 

Oltiin tänään sitten syysloman jälkeisessä huumassa Duudsoniparkissa. Haettiin eka Saaga intervallista ja suoraa kyytiä pelipaikalle. Ollaan saatu siis sairaalalta alkuvuonna liput sinne, mutta vasta nyt saatiin aikaiseksi mennä. mentii sitte koko sakilla. Saaga kyllä tykkäs kattella värejä,muotoja ja valoja. vaikka eihän tuo sinällään kovin liikuntarajoitteisen paikka ole. Saagan päivähoitaja Essi (arkiäiti:)) oli kuitenkin sitä mieltä että Saagahan teköö kans, ja niinhän ne sitten meniki tukka putkella. :D

IMG_20171023_131406.jpgIMG_20171023_131719.jpgPallomeressä oli paljon palloja, ja niitä oli jännittävä käpälöidä myös Miljan mielestä.

 

 

 

 

 

IMG_20171023_134641.jpg

Ja pitihän sitä liukumäkeenkin päästä! ja isoimpaan! Saagan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen ekalla kertaa, leuka tiukalla suu auki, aivan kuin jännityksestä. Seuraavalla kerralla irtosikin jo hymyä :D

 

IMG_20171023_142232.jpgIMG_20171023_142245.jpgSaagan kuljettana toimi kukas muukaan kuin.. Milja. :DIMG_20171023_144231.jpg

Tramppa oli sitten ihan huikee. Isoveikka Lucas vähän pomputti vieressä ja Saaga nauraa kikatteli menemään. Taisi ottaa mukavasti vattanpohjasta!! :D

 

Miljan kanssa myös käytiin liukumäessä, mutta siitä ei nyt satu olemaan kuvaa. Kyllä siellä taas muutama tunti saatiin kulutettua, ennenkuin pojat sai nälän varjolla lähtemään kotia kohti. Onhan tuo Duudsoni park samassa kaupungissa ku me, mutta silti siellä on tullut käytyä todella vähän.

 

Tällästä siis tänne kuuluu tällä kertaa. :)

Kerkesimpäs muuten peitellä ruusut ennen ekoja oikeita pakkasia ja lunta! Ähäkutti! Nyt vaan sormet kyynärpäitä myöden ristiin että tuo mun DIY tekele kestää talven tappamatta mun ruusuja.

 

-karhuemo

 

 

maanantai, 16. lokakuu 2017

paniikkihäiriö?

Milja on nyt ollut yhtäkkiä tänään räkäinen. Oikiastaa jo edellisyönä vähäsen tuntui olevan tukossa, mutta mietin sen menevän ohi. No ei, ihan taitaa olla lenssu tytöllä. Räkä valuu, mutta kuumetta ei ole. Siis ihan perusjuttua, lapset sairastelee, se on ihan normaalia, näin sanoisi joku.

Minä taasen, vien Miljan hyvillä mielin nukkumaan, annan vielä apteekin suolaliuosta nenään suihkaukset ja menen nukuttamaan pienen niinkuin joka ilta. Nostan sängynpäätyä hiukan että on helpompi hengitellä. Siinä unisia, lenssuisia silmiä ja kasvoja kattellessa se iskee.

Kurkkua alkaa kuristaa, syke nousee. Tunnen kuinka paniikki alkaa viedä mukanaan. Ihan kamala tunne. Ahdistaa, alkaa itkettää. Järkyttävä pelontunne iskee. Siis ihan suora HÄTÄ.

Milja juo maitoa pullosta eikä mitään hätää ole. Väsynyt, niinkuin kuuluukin. Mutta äidillä on hätä.

Mitä jos Milja nyt kuolee tähän? Jos sillä onkin vaikka streptokokki bakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus jylläämässä kehossa ja pian se menehtyy. Yöllä. Kun mä en huomaa. Tai sydämessa infektio, ja sydän tekee kaikkensa muttei kestä. ja tässä mä laitan lasta nukkumaan, apua jos se kuolee nyt yöllä. Mitä jos sillä on jotain vakavampaa ja mä vaan en näe? Älä nukahda hyvä lapsi, jos me ei enää nähäkkään. voi luoja enhän mä voi valvottaa lasta sen takia. Pakkohan tytön on nukkua.

Kelaan mielessäni kaikki opettelemani taudit ja niiden oirekuvat mielessäni kun tunnen kuinka kädet hikoaa ja siis vaivun johonkin ihan omituiseen paniikinomaiseen tilaan. Tunnen sen tunteen, kun lääkäri sanoi että Aino on menehtynyt. Nyt mä tunnen sen. Sen saman aallon, kuin joku nyrkki ottaisi sisuskaluni sisäänsä ja puristaisi. Puristaisi niin perkeleesti.

Happi loppuu, vedän henkeä ja puristan pientä lujempaa. Apua herranjumala onko mulla paniikkikohtaus?

En pääse ajatuksestani irti. Apua, mitä jos Milja kuolee?Siis jumalauta normaaliin flunssaan. Miten mä nyt yhtäkkiä tällälailla hysterisoin. En saa siltikään olooni tolkkua, siksi tulin tämän tänne oksentamaan. Nyrkki puristaa sisuksissa edelleen, mutta syke ei enää oo 200. Mahassa pelko läikkyy, ja ahdistaa aivan älyttömästi. En saa ajatusta mielestäni millään. Miten tästä pääsee yli? Tästä pelosta että toinen menehtyy jokaikiseen naksahdukseen?

Miten musta tällänen tuli, että pelkkä flunssa aiheuttaa näin järkyttävän menettämisen pelon? En mä poikien kohdalla näin pelkää. Kai ..

Milja on niin vähän ollut kipeänä, siis todella vähän. Voi luoja tämä on ihan kamala tunne. Mitä jos mitä jos? Mitä kaikkea näin pienellä voikaan olla vaarallista, voi hitto kun tää tieto lisää tuskaa. Vai onko tämä intuitio? yrittääkö se varoittaa jostain? oonko missanu jonkun oireen? Ei, tyttö syö hyvin, on pirteä oma ittensä. Ehkä aamuselta oli vähän vaisumpi mutta ryskänny on kyllä. Ei kuumetta. Ei ripulia, ei oksennuksia. Vihreää räkää. Ihan normaalisti. Ei yski, tai no pari kertaa kyllä on yskiny. Onko se ollu merkki. ei kai. Vinkuuko hengitys, no ei vingu. eikä rohise. Äänikään ei ole menny, eikä ole käheä. Ihan on normaalisti toimitellut,nukkunu päikyt ja leikkinyt.

Äidinkään on turha mennä psykologin juttusille. Kyllä mä tiedän mitä se sanoo, ja kuinka elämään pitää luottaa että se kantaa. Mutta kun en mä pysty. Välillä toki nykyään pystyn mut sit nää pohjaromahdukset  vie taas niin syvälle pelkoon. En mä niille mitään voi enkä näe elämään luottamisessa mitään lohduttavaa. Miksei elämä voisi viedä multa toistakin lasta, tai vaikka kaikkia? Ei kukaan oo mulle luvannu että meidän perheeseen riittää tää menetys. Menetetään Saagakin jossain vaiheessa todennäköisesti. Voi helvetti näidenkö ajatusten kanssa mun pitää mennä nukkumaan...

 

 

pakkohan se on.

 

-karhuemo

 

Tämä on aivan paskaa..

 

 

lauantai, 14. lokakuu 2017

Haudalla

Taas huomaan että tähän aikaan vuodesta mulla on suurempi tarve käydä haudalla. Siis useammin. Jotenkin tuntuu että hätinä viikko ehtii kulua niin jo taas tuntuu siltä että nyt pitäis päästä sytyttämään kynttilää ja putsaamaan lehtiä pois.

Käytiin tuossa loppuviikosta kahtena päivänä etsimässä oikeanlaista riippuvaa lyhtyä haudalle maassa olevien valkoisten lyhtyjen tilalle. Lopulta sellaiset löytyikin. Jotain suurta,muttei liian suurta. Pari viikkoa takaperin kävin laittamassa syklaamien tilalle jo talvicallunat ja havut.

Ja tietty taas yhen enkelin lisää. Niitä alkaa olla jo monenmoista. vaan ei vieläkään tarpeeksi. Hakusessa olisi sellainen isompi enkeli ensi kesälle. siis oikeasti ISO. Sellaisen kun vielä löytäisi.. En tiedä miksi noiden pienten enkelipatsaiden ostaminen ja kerääminen haudalle tuntuu just nyt niin lohduttavalta. Kun ei Ainolle muuta voi oikein ostaa.

Istuin haudalla lyhtyjen laiton jälkeen ja kerroin taas Ainolle, miten äidillä on ikävä. Että kyllä mä niin mielelläni ostelisin hänelle nyt kuravaatteita ja välikausikenkiä.. En mustaakin mustempia lyhtyjä, ja hautakynttilöitä hamstraisi joka kaupasta. Tämä on niin väärin. Äidillä on niin ikävä.. ja kuinka harmittaa ku jäi ne ostamat hautakynttilät kotia, yksi vaan autosta löytyi, pitää tulla käymään pian uudestaan..

Vieläkin samaan aikaan tyttöjen kanssa syntyneiden tyttölasten näkeminen satuttaa. Olen yrittänyt sellaisia jopa vältellä. Oma menetys siinä lentää ku märkä rätti naamalle, vaikka eihän se ole kenenkään syy. Mutta minkäs mä näille tunteilleni voin. Katkeruus? En mä tierä. Mä luulen että se on vaan tämä aika vuodesta, koska syntymä ja kuolinpäivä lähestyy. Nyt jotenkin sitä huomaa erityisesti pienet kolmevuotiaat tytöt. Kyllä mä mielestäni hyvin pysyn kasassa muina aikoina.

Sieltä se päivä kuitenkin lähestyy. Naamakirja muistuttaa tapahtumista kun vielä oli tytöt masussa hyvinvoivina ja elämä hymyili. Tsiisus kun sattuu.

 

IMG_20171012_132550.jpg

 

 

torstai, 12. lokakuu 2017

Joulukortit!

Muokkaan tätä valmista tekstiä jo, siis ihan uskomatonta, 24h tuntia siis facebookkiin tekemäni ilmoituksen jälkeen voin todeta että kaikki kortit on myyty. Ihan älytön kiitos teille kaikille, jotka korttipakan ostitte,tai muuten olitte myyntiapuna. Tyttö saa tilitysten tultua tuon todella tarpeellisen tyhjiötyynyn. Voi että miten onnelliseksi voi tällaisesta tulla. <3 Kiitos, kiitos kiitos!!

 

 

Heippa taas!

 

Nyt ois Saagalla iiiiiiso avuntarve teiltä lukijoilta!

Ollaan haaveilemassa Malikelta semmoista tyhjiötyynyä. Semmoista, missä meidän kuningattaren ois hyvä istua soffalla. Ny pitää umpata tyynyjä ympärille, ja silti tuppaa vähä lösähtää johki suuntaan koko tyttö.

Mutta, sen tyhjiötyynyn saadaksemme pitääs myyrä joulukortteja. PALJON.

yksi pakka maksaa sen 8€, pakassa on 8korttia. Korttien tuotto lähetetään lyhentämättömänä Malikelle. Malike sitten lähettää meille tyhjiötyynyn mikäli tavoite on täyttynyt.

Saagan tilinron saa kun laittaa mulle sähköpostia marjo.kurhela@hotmail.fi. Kerro minulle montako pakkaa haluat, ja mihin ne saa lähettää. Saa kertoa terveisiäkin. Saaga laittaa kiitokset postissa sitten tulemaan!

 

Mites on, täyttyykö tavoite? Onko joukossa voimaa?

Ny saa jeesiä meitä, Saaga kiittää <3

22365440_10213581281542700_222170325455822406030_10213581281782706_2385713041290

 

 

 

-karhuemo

 

  • Who am I?

    Blogin pitäjänä Nurmolainen äitihahmo, joka on saanut lempinimen karhuemo.

    Setsemän odotettua lasta.
    kuusi raskautta,
    Lapsista neljä saatu syliin asti,kultaakin kalliimmat &lt;3

    Blogin tarkoitus on olla ajatusten purkukanava, muokkailematta tai miettimättä sen tarkemmin sisältöä.