sunnuntai, 24. joulukuu 2017

Hyvää joulua!!

Pikaisesti oli pakko tulla tänne kirjoittamaan näin aattona.

Meillä ollaan oltu tosiaan kipiänä tässä ennen joulua, myös Saaga. Onneksi oli lääkärikäyntejä nyt kerta viikkoon, niin päästiin aina kuuntelemaan keuhkoja. Niistä myös ääntä kuului, joten voitte kuvitella miten jo alkoi vähän äitiä pelottamaan miten huonoksi tilanne voisikaan mennä.

Kauhea yskä ja rohina oli myös pikkuusimmalla, ja Miljalla todettiinkin sitten sekä korvatulehdus että keuhkoputkentulehdus. Tätä sitten odottelimme Saagallekin. Mutta antibiooteilla Miljallakin tuo ohi meni, ja kaikkien yllätykseksi myös Saagalla meni ohi tuo tauti ihan itsestään. Kuumekkaan ei noussut missään vaiheessa. Sitkeä on sissi. :)

 

Saaga oli tuossa jo intervallissa ennen joulua, ja saikin oikein olla pukin sylissä, paistella pipareita ja olla toimistoapulaisena. Niin ihanasti tuolla Eskoossa järjestetään joulua asukkaille, että tuli siitä niin hyvä mieli itellekkin. :)

 

Molempien yrittäjien arki on ollut tässä kovin kiiruista, mutta toisaalta hyvä niin että töitä on. Olemme onnekkaita siinä mielessä. Nautin tästä työstäni uskomattoman paljon, on koko ajan sellainen olo, että näin tämän piti mennäkin. Näin pystyn olla kotona paikalla oleva Äiti, ja silti luoda uraa. Vaikka ei tämä tietenkään mitään ruusuilla tanssimista vallan ole, mutta nautin joka hetkestä. Ihanaa, kun ensimmäistä kertaa työelämäni aikana tiedän tasan mitä olen, ja mihin olen menossa.

 

Vuosi 2017 on ollut Karhuperheessä Suurien Päätösten Vuosi.

On luotu tilitoimisto,aloitettu elämä kahden yrittäjän taloudessa. Miehen yritys on jo toki vanhempi. Loikattu surutta isompaan pyörään, luotu tavoitteita ja haaveita.

on päätetty laajennuksesta ja haettu sitä varten lainaa, ja saatu myös apuja ihanilta tutuilta ja tuntemattomilta hyväntekijöiltä projektin alkuun saattamiseksi. Kiitos teille jokaiselle <3

On tehty päätöksiä Saagan tulevaisuutta ajatellen, on tehty hoitolinjauksia. On päätetty, että Saagan elämä on koko mitaltaan oltava yhtä nautiskelua ja onnea, niin kauan kuin sitä kestää.

On päätetty kääntää kaikki kokemukset voimavaroiksi.

On päätetty näiden lisäksi paljon pienempiäkin asioita. Joten siksi, päätösten vuosi sopi hyvin tämän vuoden yhteenvedoksi.

 

Kiitollisena jälleen tästä, ja toivoen, että monta hyvää on tulossa.

Toivon sitä myös teille, ihanat, tunnollisesti sivuillani seikkailevat lukijat. Kanssaeläjät. On uskomatonta huomata, miten läsnä voikaan olla tuntemattomat ihmiset, ja kuinka teidän kommenteista saakaan voimaa moneen asiaan! Tämä on ollut myös hyvä kanava pitää tututkin perillä siitä, missä mennään meidän perheessä. Kiitos että olette mukana!

Olen myös tehnyt lupauksen, että ensi vuonna pyrin myös kommentteihin vastailemaan, luen ne ahmimalla kyllä heti kun niitä tulee, mutta puhelimella niihin vastaaminen ei oikein onnistu, ja koneella istun harvoin muissa asioissa kuin työ. :) Joten kiitos kärsivällisyydestä!

Ja jottei jutut kasautuisi, koska niitähän riittäisi useamminkin kirjoitettavaksi, niin ajattelin että otan tavoitteeksi kirjoittaa kerta viikkoon. Katsotaan kuinka hyvin se toteutuu. :D

 

Meidän jouluperinteisiin kuuluu kotona oleminen, ja nyt lähdemme käymään ensin Ainon haudalla. Sitten saunaan, ja joulupöytä täyttyy rakkaista ja ruuista. Sen jälkeen pukki, ja leikin riemua koko perheen voimin yöhön asti.

 

Ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa teille jokaiselle <3

 

2017-12-23_13.08.30.jpg

 

 


 

maanantai, 4. joulukuu 2017

Saagan synttärit

Heips!

 

Nyt on pakko jo venyttää iltaa niin että saa tämän kirjoitettua. :D sen verran pahasti jääny päivittämättä Saagan synttäreistä että jo ittiäki häirittee.

Tuossa yli viikko sitten siis oli yhteissynttärit Isoimman veljen Lucaksen ja kuningatar Saagan. Saa kerralla sukulaissynttärit pidettyä, niin tämä on ollut tosi hyvä systeemi.

Saaga oli nättinä, niinku aina. Kuvia alla!

Saaga oli hyvin tyytyväinen koko päivän, ja tottahan kakku maistui myös tälle neidille. Olihan mautkin mietitty rinsessakakkuun mistä tyttö tykkäisi. Samana päivänä oli myös meidän arkiäitin(Saagan hoitajan) synttärit, joten siinäpä sitä oli kolmet bileet samaan aikaan. Tehokasta vai mitä?

Kakkuun tehtiin kaksi makua. Lucaksen Kuningas kakkuun mansikkabanaani, ja tyttöjen prinsessainen kakku sai vadelma-vaniljamousset. Oli syötävää ja eipä sitä hirveästi yli jäänyt. Ja pitihän sitä tehdä myös glögijuustokakku.

Vieraita riitti aamusta iltamyöhään. Kuningatar oli sunnuntaina sitä mieltä että bileet loppu liian myöhään, ja iloisesti valvotti ensin la-su yön ja sitten itkeä kituutti koko sunnuntain. No, kylläpä sitä hyvää kautta kestikin.

IMG-20171126-WA0000.jpg

Synttärisankarit ja äiti

IMG-20171126-WA0003.jpg

Äiti sai vähän jeesiä kynttilöiden puhaltamisessa. Mutta vain vähän.IMG_20171125_143850.jpgIMG_20171125_123044.jpgIMG_20171125_123019.jpg

Kuvia kakuista.

IMG_20171125_140758.jpgIMG_20171125_140756.jpgIMG_20171125_140605.jpg

Niin kaunis keijukainen <3 Saaga nauttii kyllä hempeistä vaatteista ja ihan kuin olisi tiennyt että nyt on juhlat joissa hän on päätähti. Niin nauravainen ja onnellisen oloinen tyttö oli :)

 

Saatiin myös palvelusuunnitelmien paperit vihdoin kotiin, ja mikään ei luojan kiitos muutu. Hoitaja jatkaa täällä päivisin Saagan hoitajana mun yrityselämän vuoksi, ja yökkö 8-10 yötä kuussa toistaiseksi. Lisäksi intervallit Eskoossa 6vrk kuussa. Nää on tosi hyvät, ja näistä pidetään kiinni. On jopa omaan elämään mahtunut työnteko, joka pitää ajatuksia hiukan muualla kuin niissä samoissa murheissa. Vielä kun saisi puristettua iltaisin yhden tunnin, jotta pääsisin aloittamaan hartaudella odotetun puuveistostyön autotallissa.... ;)

 

Mutta nyt, tässä pikana mitäs tänne, ja nyt nukkumaan! Aamulla hakemaan tyttöä kotiin eskoosta. :)

 

Joko muita jouluttaa??? :P

 

-karhuemo

tiistai, 21. marraskuu 2017

Aino ja Saaga 3v

Koko päivän oon pitänyt itteni kiireisenä.

Leivoin kääretortun, vaikka juhlat on Saagalla ja isoveli Lucaksella lauantaina sitten, yhtäaikaa.

Vipe tuli kylään. Tämä samainen elämäni tärkeimpiin kuuluva ihminen, joka kolme vuotta sitten ajoi Taysiin tuntitolkulla kun kuuli mitä oli tapahtunut. Ja oli mun kanssa ne ensimmäiset päivät. Ensimmäiset päivät uuden elämäni polulla, kuolleen lapsen äitinä. Olen edelleen niin kiitollinen siitä että hän kantoi minut niiden päivien yli.

Vaikka tämä päivä on Saagan syntymäpäivä, suuri ilon ja juhlan paikka, niin silti tämä päivä on täynnä tuskaa. Tämä on se päivä kun sain kuulla aamulla menettäneeni hartaudella odotetun tyttäreni. Tänään on Ainon kuoleman vuosipäivä.

Niin kipeää tuskaa, että kun talo lopulta tänään hiljeni ja oli aika lähteä hautausmaalle, mahaani istui tuska. Hartioilleni asettui suru ja kipu. Silmiä kirvelivät menetyksen kyyneleet ja hautakynttilää kädessä puristaen en näitä pystynyt pitämään poissa. Annoin sen vyöryä yli.

Jumalauta tämä on julmaa. Tämän kivun kanssa eläminen on ihan liian julmaa. Meillä pitäisi tänään olla kuvia naamakirja täynnä kahdesta ponihäntäisestä tytöstä, jotka 3 vuotiaan innolla ottavat maailman vastaan joka päivä. Mun pitäis saada tuskailla täällä sitä että kuinka kakku ny tehään, ku toinen haluaa elsan ja toinen annan kakun päälle. Pitäisi saada muistella alkuhetkiä haikeudella, rakkaudella. Ei niin että silmissä sumenee ja menetyksen tuska puristaa rintakehää. Ei niin, että tunnen hemmetinmoista katkeruutta niitä kohtaan, joilla onnellisesti on kaksi tyttöä, tai ylipäätään kaksoset.

Kello 19:09, 21.11.2014 näki päivänvalon kaksi täydellistä pientä lasta. Molemmista kätilö onnitteli, silmissä kyyneleitä. Kaksi pientä enkeliä, toinen jo siipensä ansainneena. Minä kuolin osittain siinä mukana, elämääni astui uusi varjo.

Luulin, että tänään olisi se päivä, kun avaan kuvat ja katson elämäni prinsessaa muualta kuin muistojen läpi. Mutta nyt tiedän etten ole valmis. Muistan Ainon jokaisen piirteen ilman kuvia. Huulten kaaret, silmien peittona olevat luomet, ja ne ripset. Hänen kasvonsa, ja hiljainen, painava kehonsa sylini suojassa. Niin luonnotonta, niin niin tuskallista. Niin raakaa, että toivoin sillä hetkellä vain kuolevani pois. Että suurempaa tuskaa ei vain enää maailmassa voi olla, ja että sydämen pirstaloitua näin, ei voi enää palata normaaliin. Kuiskailin pienelle ihmiselle että herää, ole kiltti ja herää. Anna minun herätä tästä unesta. Olen pahoillani, niin pahoillani..

Se paino tuntuu sylissäni tänäänkin. Olen ärtynyt ja tiuskin pienestä. En kestä yhtään mitään. Itku kuristaa vähän väliä kurkkua. Haluan vain nukkua tämän pois. En halua näitä muistoja, en halua tätä kipua.

Minä olen tänään yhtä hajalla kuin ennenkin, minulla on yhä kuollut lapsi, jota kaipaan joka ikinen päivä niinkuin ensimmäisenäkin päivänä. En ole ikänä enää ehjä, pala minusta haudattiin Ainon mukana.

 

Pienien tyttöjen taivaassa,

on pilvet vaaleanpunaista hattaraa.

siellä on kilttejä keijuja,

enkeleitä ja sateenkaaria.

Siellä nukkuu äitien kalleimmat aarteet,

isien pienet prinsessat.

Siellä jokainen tyttö saa siivet selkään,

siellä kaikki unet on kauniita.

Sellainen on tyttöjen taivas,

salainen Mikä-Mikä-Maa.

-Maria vakkuri-

 

Tämän luin Ainolle tänään haudalla. Sain tämän ihanalta omahoitajalta, kun hän lähetti onnitteluviestin Saagalle. Kiitos tästä tekstistä <3

IMG_20171121_183526.jpg

Ainon haudalle mentiin koko porukka.

IMG_20171121_192004.jpgIMG_20171121_192039.jpg

Niin tuskainen 3vuotiaiden kuva.

 

Sinun, minä olen sinun

mee sun luojalles kertomaan

Minun, sinä olet minun

vaikka pois nyt sua kannetaan.

 

Ja varmista että hän käsittää

mitä hän varasti taas

Palasen kauneinta elämää

tuli näin tuhoamaan.

 

-lauri tähkä-

 

Aino pieni, äidillä on sua juuri tänään niin kova ikävä, että maailma tuntuu kovin mustalta. Mietin sitä miltä näyttäisit. Miltä kuulostaisit. Niiden miettiminen saa kyyneleet valumaan. Niin pahoillani olen ettet saanut tulla kotiin. Meiltä ei kysytty lupaa, sinut varastettiin. Vain kauneimmat viedään enkeleiksi, se ei nyt lohduta. Minä olisin tarvinnut sinua täällä, ME olisimme tarvinneet. Sinun olisi ollut täällä hyvä olla. Kaikella on tarkoitus-se ei tee kuin kipeää. Ei tähän löydy sanoja jotka lohduttaisi, muuta kuin lapsenmielinen toivo että Sinulla ei ole mitään tuskaa, eikä murheita. Että olet vapaa kaikesta siitä, miten me täällä kärsimme kun sinua ikävöimme. Minä haluan ajatella että saan sinut vielä syliini joku päivä ja että tiedät miten paljon sinua rakastetaan. Anna anteeksi tämä tuska ja ikävä, mutta niin pahalta se tuntuu ettet ole täällä. Tänään se tuntuu niin raskaalta.

 

 

-Karhuemo

 

torstai, 9. marraskuu 2017

Palsu!

Meillä oli täällä tänään tällänen ylläri, eli palvelusuunnitelma palaveri.

Saatiin tämä melko lyhyellä varotusajalla tietää, enkä sitten hokannut siitä kirjoitellakkaan. No, paree etten kirjoitellutkaan, koska voitte hyvin kuvitella miten lämpöset ajatukset mulla koko hemmetin asiasta on.

Jokseenkin mulla koko ajan vaan pyöri mieles että mitä ihmettä ne ihmiset täällä luulee näkevänsä? Miten neliraajahalvaantuneen lapsen päivät pystyy edes muuttumaan, muuta kuin huonompaan suuntaan palveluntarvetta lisäävästi? Koska eihän ne palveluntarjoajat tänne tule palveluja tyrkyttämään, kyllä se on paskaa. Tänne ne tulee kattomaan, josko jostain voitais vähän säästää, jos vaan millään voisi palveluja vähentää.

Voitte siis kuvitella, miten täällä on kääritty hihoja koko viikon. puhistujupistumutistu. Toimiteltu Essin, sekä yökön kanssa, omahoitaja pyydetty paikalle. Mietitty miten saadaan heti kättelyssä taottua paikalle tulevien päähän se, että tilanne on edelleen sama kuin vuosi sitten. yhä halvaantunut, yhä vammainen, YHÄ hoidettava. Toki tilanne on vuoden takaisesta muuttunut kuitenkin niin, ettei äiti ole enää hermoraunio. Tämä äiti saa nukkua 8-10 yötä kuukaudessa(Siis Saagan puolesta, meillä on täällä kolme muuta lasta jotka aivan yhtä iloisesti saattaa yöllä karjua pahoja unia, tai nuorin vaatia maitoa..) kun yökkö on täällä, sekä 6 yötä lisää intervallin muodossa. Eli kuukaudesta 14-16 yötä on mahdollista levätä. Se on mun mielestä ihan hyvin.

Onneksi pääsimme heti ääneen palsun alkaessa. Täällä oli Seinäjoen vammaispalvelusta edustaja, varhaiskasvatuksen aluejohtajan edustaja, Essin esimies, Sosiaalityöntekijä, omahoitaja Eskoosta (Jonka tuloon Saaga reagoi välittömästi. Hoitaja tuli ovesta sisään, ja Saaga kitisi Essille lattialla. Hoitaja huikkasi terveiset ja samantien tyttö jähmettyi ja hiljeni. Silmät kirkastui ja itku loppui. Hoitaja pääsi viereen ja päästi heidän keskinäisen salaisen äänen ja voi rakkaus sitä hymyn määrää. Saaga naurahteli ja ihan selkeästi tunnisti oman hoitajansa. Voitte kuvitella että karhuemolla kirveli silmiä, kun näki miten selvästi tämä hoitaja on Saagalle tärkeä. Hän on tehnyt työnsä paremmin kuin loistavasti. <3)

Niin ja siis hoitajan lisäksi siis paikalla minä, Essi ja yökkö. Eli aika setti taas. Puhuimme hoitajien kanssa muille paljon siitä, miten hyvä tilanne on nyt, kun KAIKKI elämän osa-alueet ovat balanssissa. On lääkehoito, ravitsemus, kuntoutus, intervallit, JA hoitajat, Essi päivällä ja yökkö osan kuukautta.. Koko perhe voi nyt hyvin ja on tasapainossa. Mulla riittää aikaa olla äiti myös kolmelle muulle lapselle JA mulla on tilaa olla myös yrittäjä. Tehdä sitä missä mä olen hyvä, ja saan olla jotain muutakin kuin kotiäiti, vaikka se työ mulle ykkösenä tuleekin. Ja siis rakastan olla äiti. Mä olen onnekas, että saan tehdä kotitoimistossa töitä, vaikkakin se tarkoittaa sitä että päivät ovat pitkiä, koska joudun milloin mistäkin syystä lopettamaan kirjanpidon tekemisen. Hoidan kuitenkin perheen muut asiat ja lapset niinkuin ennenkin.

Ilman päivähoitoa en voisi tehdä töitä. Kyllä yhden ihmisen kädet täyttyy kuningattaren hoidosta aivan täysin. Ja miten hyvin Saaga on voinut kun on saanut sylihoitoa ja aktivointia ihan joka päivä. Kyllä sen näkee.

Aluksi meinasi tulla pommi, kun varhaiskasvatus oli kuitenkin sitä mieltä että hoitotunteja pitäisi kahdella laskea. Onneksi tässä oli kuitenkin ollut pointtina se, että jos en mene töihin. No, olenhan minä, ja vielä enemmän kun yrittäjänä toimin. Joten se ei muuttune tässä ensi vuodelle.

Muutenkin olin ehkä hiukan yllättynyt siitä, miten paljon vähemmän meidän piti asioista jankata. Tuntui, että kerrankin asiat ymmärrettiin melkein heti, ja oltiin samalla sivulla. Kuitenkin vahvasti tilannettamme puolustaen mentiin koko palaveri läpitte. Olen kuitenkin melko varma, että Saagan kaltaisen vaikeasti vammaisen lapsen hoitaminen laitoksessa olisi kaupungille moninkerroin kalliimpaa kuin tämä palveluasumisen kotiin järjestäminen. Ja nyt, kun tilanne on vihdoin se,että voimme tuntea olomme välillä jopa aivan normaaliksi perheeksi, niin voitte uskoa että siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain. :)

 

Mutta, sitähän ei koskaan tiedä mitä virallisissa papereissa sitten seisoo. Kuitenkin pyysin ja painotin että eikö ammattilaiset voisi nyt keskenään sitten sopia, mitkä hoitotunnit tulee mistäkin, ettei mun tartte niitä kysellä pitkin kyliä. Palveluntarve kun ei kuitenkaan ole vähentynyt eikä lisääntynyt, samoilla mennään. Jännityksellä siis odotamme virallisia kirjoja. Kiitos kuitenkin hoitajille paikallaolemisesta, yhdessä mentiin taas hienosti tämä läpi <3 Ollaan me ihan mahtava tiimi <3

 

 

Sitten kuvasaastetta:

IMG_20171106_165819.jpgIMG_20171106_165839.jpg

Karhunpesään tuli muuten taas joulu! Kyllä pojat sitä piti pirätellä, mä olisin varmaan jo lokakuus tunkenu kaikki täyteen joulua, mutta.. nyt ne on! Pojatkin kiljuivat tullessaan kerhosta ja koulusta kotiin, koska tästä alkaa aina virallisesti meidän joulunodotus :D Erkkeri sai omatekeletontut ja tikkaat pääsivät taas paikalleen, ja erilaiset pienet jouluiset yksityiskohdat löysivät tiensä pöytiin ja seiniin. <3

IMG_20171106_165918.jpgIMG_20171106_170017.jpgIMG_20171106_170112%20%E2%80%93%20kopio.

Ja kynttilöitä <3 ihanaa. kaikkia ihania pieniä yksityiskohtia. Olen myös väkertänyt tonttuovea, saa nähä saanko sen pian valmiiksi <3

 

IMG_20171106_191849.jpgIMG_20171106_191919.jpg

Tilannekuvia..Joskus sylissä pukkaa oleman ruuhkaa. Milja osaa olla myös mustasukkainen, joten kun Saaga saa äidin huomiota, sitä aivan varmasti tulee samaan aikaan vaatimaan hänkin. Siinäpä sitten ollaan kaikki yhdessä pienessä kasassa. :P

IMG_20171107_113911.jpgIMG_20171107_113854.jpg

Saagan kävelyjumppahetki. Kävelytuolilla harjoittelu on nyt onneksi paljon mukavaa kun refluksikivut ovat poissa. Milja kovasti ottaa kädestä ja heiluttaa Saagan puolesta. Ja meinasivat tytöt olla sitä mieltä että kyllä se piisaa jos Milja työntää Saagaa noilla kärryillä ja Saaga vaan olla möllöttää....

 

 

Nyt jatkuu perheaika, palaillaan <3

 

 

karhuemo

 

maanantai, 23. lokakuu 2017

Pyörätuoli,Duudsoni park,DIY.

Viime viikon torstaina oli sitten SE kauan odotettu hetki. :)

Päästiin apuvälinekeskuksesta hakemaan sinne saapunut, Saagalle kustomoitu pyörätuoli. Voin sanoa että karhuemon silmiä alko kirvellä aivan hemmetisti sillä hetkellä. Nyt se oli täällä, Saagasta tulisi kertaheitolla iso tyttö!

Ja voi miten Saaga tykkää uudesta pärrästään! Niin tyytyväisenä sieltä kattelee, ja oikiasti vielä näkeekin ihan eri tavalla ympärilleen isosta korkeasta tuolistaan. Nyt enää kovat tuunaukset kehiin, että pinnoista saadaan oikein prinsessaiset <3

IMG_20171019_145319.jpgApuvälinekeskuksessa piti ottaa heti kuva ensi istumisesta omassa ferrarissaan <3

IMG_20171019_154240.jpg

Kotona olikin tilanne sitten tämä. Kovasti kävelemään opetteleva pikkusisko tahtoi olla koko ajan työntämässä isosiskoa! Vielä ei vauhtia aivan hallitse, joten se tiesi sitä että piti myös hoitaja Essin olla kärryä lisäksi työntämässä... :D

Mutta se on niin kaunis pyörä! Aivan kertakaikkiaan täydellinen. Ja, se kasvaa Saagan mukana, joten ei aivan heti olla uutta tarttemassa. Tämä on ihan loistojuttu.

 

Viikonloppu menikin sitten kotona, ja Saaga pääsi heti uudella ferrarillaan Eskooseen. Olivat olleet uimassa, ja Saagasta oli myös laulaja kuoriutunut! Nyt vaan Eskoon omaan bändiin solistiksi, koska tämä tyttö oli säestettynä lauleskellut oikein urakalla <3

 

Täällä pieni DIY vessanhylly tuli väkerrettyä. :D Kiitos vaan Essille ideasta, joka piti toteuttaa heti. IMG_20171017_142152.jpgIMG_20171017_142359.jpgKuvat ennen ja jälkeen.

IMG_20171017_142319.jpg

Miellän kyllä olevan äärettömän nuuka DIY projekteissa. Tässä nyt maltoin jopa ostaa prismasta nuo söpöt lasipurkit, 2,95€ kappale. Loput onkin sitten jämiä omasta takaa. :D Leppäkertut taattua wish-laatua. Mutta nyt on hiano.

 

Oltiin tänään sitten syysloman jälkeisessä huumassa Duudsoniparkissa. Haettiin eka Saaga intervallista ja suoraa kyytiä pelipaikalle. Ollaan saatu siis sairaalalta alkuvuonna liput sinne, mutta vasta nyt saatiin aikaiseksi mennä. mentii sitte koko sakilla. Saaga kyllä tykkäs kattella värejä,muotoja ja valoja. vaikka eihän tuo sinällään kovin liikuntarajoitteisen paikka ole. Saagan päivähoitaja Essi (arkiäiti:)) oli kuitenkin sitä mieltä että Saagahan teköö kans, ja niinhän ne sitten meniki tukka putkella. :D

IMG_20171023_131406.jpgIMG_20171023_131719.jpgPallomeressä oli paljon palloja, ja niitä oli jännittävä käpälöidä myös Miljan mielestä.

 

 

 

 

 

IMG_20171023_134641.jpg

Ja pitihän sitä liukumäkeenkin päästä! ja isoimpaan! Saagan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen ekalla kertaa, leuka tiukalla suu auki, aivan kuin jännityksestä. Seuraavalla kerralla irtosikin jo hymyä :D

 

IMG_20171023_142232.jpgIMG_20171023_142245.jpgSaagan kuljettana toimi kukas muukaan kuin.. Milja. :DIMG_20171023_144231.jpg

Tramppa oli sitten ihan huikee. Isoveikka Lucas vähän pomputti vieressä ja Saaga nauraa kikatteli menemään. Taisi ottaa mukavasti vattanpohjasta!! :D

 

Miljan kanssa myös käytiin liukumäessä, mutta siitä ei nyt satu olemaan kuvaa. Kyllä siellä taas muutama tunti saatiin kulutettua, ennenkuin pojat sai nälän varjolla lähtemään kotia kohti. Onhan tuo Duudsoni park samassa kaupungissa ku me, mutta silti siellä on tullut käytyä todella vähän.

 

Tällästä siis tänne kuuluu tällä kertaa. :)

Kerkesimpäs muuten peitellä ruusut ennen ekoja oikeita pakkasia ja lunta! Ähäkutti! Nyt vaan sormet kyynärpäitä myöden ristiin että tuo mun DIY tekele kestää talven tappamatta mun ruusuja.

 

-karhuemo

 

 

  • Who am I?

    Blogin pitäjänä Nurmolainen äitihahmo, joka on saanut lempinimen karhuemo.

    Setsemän odotettua lasta.
    kuusi raskautta,
    Lapsista neljä saatu syliin asti,kultaakin kalliimmat &lt;3

    Blogin tarkoitus on olla ajatusten purkukanava, muokkailematta tai miettimättä sen tarkemmin sisältöä.