Pääsiäinenkin oli ja meni, ja se mentiin onneksi vallan mallikkaasti Saagan osalta.

Saaga oleili intervallissa pääsiäislomalla ma-to, ja olivat käyneet oikein ehtoollisellakin siunattavana. Meidän iso tyttö <3

Viimeksi kirjoitin kun alkoi yöt mennä päin persettä, niin baklofen lääkettä tosiaan sitten nostettiin yötä vasten. Ekat kaks yötä meni huonosti intervallissa, mutta sitten alkoi homma taas pyöriä. To-ma asti nukuttiin nätisti sitten täällä kotona joka yö. Helpotus oli suuri kun ei tietenkään pääsiäisenä meillä täällä yökköä ollut.

Sit taas tultiin perslaskua tähän viikkoon, kun tyttö taas alko valvoa. eli heti kun yökkö taas oli täällä, niin valvottiin ja itkettiin. nyt molempina öinä ollut tosi huono uni pienellä. Eipä siinä, niin oli jo eilinen päiväkin. Kipuja selkeästi, mutta Saagan tapauksessa onkin tosi kiva lähteä arpomaan mistä ja millanen kipu kyseessä. Panadolit kehissä ja toki suolen toimintaakin tässä on odoteltu. Kun nyt vaan ei mitään isompaa olisi.

Saagan labrat eivät mitään hyvää olleet, tuli epikriisikin vihdoin kotia. Kreat ja ureat molemmat nousussa. Krea menee kohta yli 500 arvon. se on huima määrä. ureakin oli taas vaihteeks lähellä 25. Olen alkanut nähdä painajaisia maailmanlopusta ja kaikenlaisesta pahasta, joten tälläset labrauutiset ei todellakaan tee oloa luottavaiseksi.

Onneksi oksentelua ei nyt kuitenkaan suuremmin ole, itkuisempi vain. Taas ootellaan ja katsellaan milloin on se tilanne ettei täällä kotona pärjätä vaan pitää lähteä hakemaan jeesiä osaston puolelta. On tää oikiasti yhtä riivatun arpomista joka päivä jos jotain poikkeavaa on. Koskaan ei voi tietää romahtaako munuaiset kun arvot nyt on mitä on, tai romahtaako tila muuten. Mistään ei voi olla koskaan varma ja hyvään tilaan ei voi tuudittautua. Aina tulee jotain jos niin tekee.

Huoh.

--

 

Akselin osalta lääkärikäynnit on nyt paketissa sitten eskari-ikään asti. Pojalle aloitetaan jo aiemminkin sanottu puheterapia,ja kuvat otetaan arjessa avuksi ja ymmärtämisen tueksi. Muuten poika on hyvin ikäisensä tasolla. Lääkärin kanssa kertasimmekin tilannetta, että mikä se voisi olla ja näin "vähällä" päästiin. Kyllä alkuaikojen tekstejä lukiessa ei voisi uskoa että meillä on täällä näin terve, kohtaukseton poika, joka kehittyy ja kasvaa ikäistensä tasolla. Jos ny vähän K-hukassa, ja ohjeet pitää pilkkoa tällä hetkellä pienemmiksi niin aivan sama. TIlanne on parempi kuin kukaan olisi voinu uskoa. Ja tosiaan, tilannetta arvioidaan uudestaan sitten vuoden päästä. Hyvä niin.

--

 

Kevät tulee ja käsittämätön viherkaipuu sen mukana. :) Onneksi on jo päässyt jokin aika sitten kylvämään tomaatit, ja nyt vihdoin omat kesäkukat esikasvamaan sisällä. Tämä on itselle uusi juttu, jännittävää nähdä miten onnistuu. Kovasti haaveilen omasta kasvihuoneesta, jossa saisi kasvattaa ne omat hyötykasvit. vähän isommalla mittakaavalla kuin sisällä kasvatettuna tällä hetkellä. Josko jonain päivänä.. :)

 

Sitten vähän kuvia:)

Saagan pulikoinnin intervallissa. Saaga pääsee siis melkein joka intervallijakso pulikoimaan terapiaporeisiin, mistä tyttö on nauttinut aivan suunnattomasti. Polskuttelee kuin pieni hylje. Tällä kerralla rentoutui niin että nukahti :D Wishistä löytämäni kauluri on ollut ihan mieletön jeesi tytölle,sitä käytetään kyllä sitten Miljankin uinneissa tuomaan helpotusta kanniskeluun ennenkuin oppii uimaan. :)

Säihkyripsi pääsiäisjuhlan tunnelmissa. <3

 

-karhuemo