Kuinka paljon tarvitaan voimia jotta jaksaisi puolustaa pienintään?

Kuinka paljon tarvitaan uskallusta, kun täytyisi vastustaa auktoriteetteja että oikeus tapahtuisi?

Kuinka paljon tarvitaan ennakkoluulotonta asennetta, kun aloittaa elämän erityislapsen kanssa?

Kuinka paljon rakkautta tarvitaan, että lapset varmasti ymmärtäisivät olevansa karhuemolle tärkeintä maailmassa?

Kuinka paljon tarvitaan murhetta, ennenkuin muurit sortuvat?

Kuinka paljon tarvitaan määrätietoista ajatusta, että saisi lapselleen hyvän elämän?

 

Karhuemon suuria ajatuksia. Paljon kysymyksiä ja vain aika näyttämässä vastauksen.

On tulossa paljon muutoksia elämäämme, kun arkeemme saapui erityisen ihana tyttö, Päivän polku kulkee suurimmaksi osaksi tytön ehdoilla, ja me siinä mukana keikkuen.

Vanhemmat lapset ovat ottaneet siskonsa hyvin vastaan, ja ovat kamalan ymmärtäväisiä, auttavat ja muistavat ne pienetkin asiat, kuten käsienpesun ennen vauvaan koskemista.

Olen paljon miettinyt lausetta, että ihmiselle annetaan niin paljon kuin hän jaksaa kantaa.

En tiedä itkisinkö vai nauraisinko tuolle lauseelle. En kyllä usko että millään mittapuulla perheemme kohtaamat asiat olisivat kohtuullisia.

Eikö riittänyt se, että jouduimme esikoistamme odottamaan todella kauan ennenkuin saimme hänet syliimme?

EIkö riittänyt että pelkäsimme jo Akselin aikana menettävämme hänet infantilisspasmille, tai leikkauspöydälle?

Eikö riittänyt keskenmeno esikoisemme jälkeen, kun pienen ihmisenalun sydän pysähtyi ja jouduimme tyhjennykseen vain kahta päivää ennen häitämme?

Eikö riittänyt, että menetimme Ainon, ennenkuin edes saimme hänet syliimme?

Eikö riittänyt meille vanhemmille se tuska ja tietoisuus, kun tyttäremme joutuu kärsimään elämässään epäoikeudenmukaisuutta kehitysvammansa vuoksi?

Eikö riittänyt sekään kun lääkärien kanssa saanu takuta siitä kellä on oikeus elää ja kellä ei.

Eipä riittänyt. Saa nähä koska riittää. Mikä on se kohtuus sitten meidän osalta.

Aikapa näyttää senkin.

Olen kuitenkin onnellinen että olemme silti näistä selvinneet. En tiedä viisaampina, mutta ainakin vahvempina.

Valmiina taistelemaan jokaisesta asiasta, mikä sellaisen toimen vaatii. Valmiita puolustamaan perhettämme, olla yhtenä rintamana. Tuntuu että ollaan pariskuntana vahvemmat kuin koskaan.

 

 

-Karhuemo