Huonosti nukutut yöt ja sumussa menevät päivät, siinäpä tämä väliaika kiteytettynä ollut. Tyttö on nukkunut kotona todella huonosti. Tilanne alkoi olla koko perheelle jo melko raskasta! Mutta kaikkien yllätykseksi avunhuutoon vastattiin vihdoin edes osittain. Saatiin Eskooseen yöhoitoa. Nyt kaksi yötä viikolle. Lisäksi intervallit.

En toki tiedä miten tämä vähentää laitostumista, mitä Suomessa on pyritty aktiivisesti vähentämään. Kaikkein mukavin se olisi Saagalle ollut tietysti saada hoitaja tänne kotiin muutamana yönä, mutta kai kallis laitoshoito on se järkevin sitten kunnan mielestä.

Mutta nyt en valittanut. Otin sen mitä tarjottiin koska olo alko olla melko heikko jatkuvasta valvomisesta. Migreenikin palasi, onneksi vielä lääkkeillä sain sen pyörrettyä.

Saaga oli nyt kaksi yötä siis intervallissa. Juuri kävin hakemassa hänet kotiin toistamiseen. Ja mitä kuulenkaan? Tyttö on nukkunut molemmat yöt hyvin. ei mtn ongelmia. Joten syy täytyy olla sit mussa/meissä. Herääkö tyttö meidän yöllisiin kääntymisiin/kuorsaukseen/tms? Tytöllä on oma huone eskoossaolon ajan, joten hän saa rauhassa nukkua ilman suurempia häiriötekijöitä.Vesikin on yöllä laitettu koneella, suuremman määrän kuin mit minä olen ruiskulla yöllä laittanut kotona, eikä mitään ongelmia.

Joten nyt katseet omaan napaan ja siihen miten tytön yörauhan saisi täällä kotonakin taattua. Arvatkaa onko helppo tehtävä kun meillä on kaikki 3 makkaria? pojat jakavat yhden, yksi on meidän ja saagan ja tulevan vauvan, ja yksi on pieni, vain 10m2 työhuone, jossa tietokone, kaapisto ja vierassänky. eli työhuone/vierashuoneena toiminut. Ahdas ja täynnä jo tavaraa, kuten Saagan kaikki apuvälineet.. ja tarvitsen tuota huonetta töitteni tekemiseen..

En millään käsitä miten tässä muuttuisi ylimääräisiksi neliöiksi tytölle. Ei vaan ole talossa sellaista paikkaa mistä voisi makkariksi muuttua. Täytyisi rakentaa lisäsiipi, ja sellaisiin siirtoihin ei ole varoja yhden tienaavan perheessä. Kuinka kateeksi käykään noita amerikkalaisia hömppäohjelmia missä joku Tyron Hurjien remonttien muodossa tekee tarvitseville perheille uudet kodit!! Nyt olisi täälläkin sellaiselle hyväntekeväisyydelle tarvetta, parin makkarin verran vain! Että kun pitikin olla silloin aikanaan nuuka, ja pihistää makkareista kun taloa suunniteltiin. Mitähän ne amerikanmaalla tuumais jos hakis ohjelmaan, ihan vaan pikkasen välimatkan päässä olisi kohde.. :D

Mutta, sellasia murheita siis täällä.

--

kävin mahani kanssa neuvolassa, jossa sijaistäti sai aikaan taas panikoinnin. Vatsan päältä tunnustellessa Pähkinä on jo niin kovin alhaalla ja kiinnittynyt, ja viikkoja vain 34+1. Aivan kuulemma lähtökuopissa. Ja tuntui tädin kädelle niin pieneltä ja sirpakalta. Voi voi ja oivoi. Kysyi pystyisinko lepäämään kotona. Teki mieli nauraa oikein paskasta naurua päälle. Joo sehän tosiaan onnistuuki se lepääminen. Ei edelleenkään olla saatu hoitajaa tänne nostelemaan eikä tulla saamaankaan.Olen jo lakannut yrittämästä.

Konsultoimme toki lakimiestäkin ja saimme hänetkin sotkettua mukaan tähän. Mutta emme ole tehneet ratkaisevaa siirtoa mihkään suuntaan vielä. Paljon on kunta kohdallamme tehnyt virkavirheitä ja laiminlyöntejä, mutta vaikka prosessin laittaisikin käyntiin, emme tänne päiviksi apua saisi siltikään ajoissa.

Totesin siis tädille että tämän enempää en voi levätä mitä nyt teen. Lupasin seurata jo jokapäivisiä kipeitä supistuksia tarkemmin ja heti kääntymään synnärin puoleen tarkistettavaksi. Ensi viikolle sain sitten neuvolalääkärille ajan jotta hän katsoo minkä kokoinen Pähkinä on, ja kuinka paljon on kohdunkaulalla tapahtunut. Prenalle ku vielä joutuis loppuajaksi niin tää menis mielenkiintoiseksi kertakaikkiaan!!

--

Kävimme isännän kanssa katsomassa Provinssissa ah niin ihanaa Rammsteinia! Oli kyllä jokaisen euron arvoinen show kertakaikkiaan. Ihan mieletöntä. Ja mikä määrä olikaan ihmisiä ahtautunut samalle alueelle! Kyllä pressikuvia katsellessa sitä tunsi olonsa niin pieneksi. Eihän sieltä väkimäärästä erottanut ittiänsä, vaikka hyvin siellä väljemmällä reuna-alueella olikin. Ja jopa "lähellä" lavaa, vain sellasen sadan metrin päässä. :D Olihan jalat muusia sen illan jälkeen ,mutta onneksi tollasia reissuja ei ny aivan jatkuvasti ole.

--

Palataas takaisin tytön yöuniin. Jos tyttö nyt alkaakin sitten nukkua saatuaan oman huoneen jostain, niin sitten tietysti en näe tarvetta pelkälle yöhoidolle. Tämä oli vain väliaikaisratkaisu siihen, että saataisiin nukuttua myös intervallien välissä jonkun verran. Paniikki iski jo että milloin minä sitten nukun kun vauva syntyy ja molemmat valvottaa..

Onneksi kuitenkin tämän verran saatiin kunta tulemaan vastaan. Ja onneksi Eskoossa on ihana hoitaja tytöllä, jonka hoivaan on helppo tyttö jättää.

--

Sain muuten eilen tehtyä jotain mullistavaa. Yhdessä mumman kanssa kaivoimme tyttöjen pienet vauvavaatteet varastosta ja tullasimme ne läpi. Tullasimme myös poikien vauvavaatteet samalla. Niin kipeää, niin vapauttavaa.Välillä puristi rinnasta, ja välillä sisimmän valtasi lämmin tunne. Hyvin ristiriitaista. Osa vaatteista vain Ainolle tarkoitettuja, koskemattomia. Niiden hypistely tuntui niin tyhjältä, epätodelliselta. Päätimme laittaa suurimman osan kaikista vaatteista menemään sinne missä avuntarve on suuri. Orpokotiin lahden toiselle puolelle. Sinne ne matkaavat tuttujen kyydissä, ilman välikäsiä. Jotenkin vaikea luottaa täällä SPR:n toimintaan ja siihen että ne vaatteet menevät ilman hyödyn tavoittelua sellaiselle perheelle, joka oikeasti pieniä vauvanvaatteita tarvitsisi. Toki pussit ovat vielä täällä odottamassa, että jos joku tietää tahon missä Suomessa tavara menisi oikeasti sinne missä sitä tarvitaan niin saa vinkata. :)

Mutta käytettäviksi tulevat vaatteet ovat nyt nätisti pinoissa Saagan vaatteiden vieressä. Odottamassa käyttäjäänsä. Se tuntuu ensi kertaa ihan hyvältä, konkreettiselta. Että nyt uskaltaisin luottaa siihen että tämä vauva tulee meillä syliin asti.

--

 

karhuemo