Hei täältä märän kevään keskeltä (ja koirankarvojen, kuravaatteiden, loskan ja mudan.. :D)

Täällä on ollut ihan järkyttävän kiirettä. Siis arjessa. Päivät on menneet aamusta iltaan juostessa niin että illalla kun on saanut itsensä pysäytettyä, niin ainoa ajatus on ollut laittaa läskit silmille ja nukkua, pahoitteluni.

Nämä taitavat olla niitä ruuhkavuosia. Niitä joista on kuullut kammottavia huhuja! Onneksi asenne on täällä tiimissä sellainen että päivä kerrallaan.

 

Saagan vointi on ollut hyvä, ja onneksi, siis vielä, ei ole meille rantautunut yksikään liikkeellä olevista taudeista. Ainoa oli se keikka sairaalassa tuossa alkuvuodesta. En ymmärrä miten tämä kevät meni näin kivuttomasti, vai onko ne vasta tulossa tänne?

Jotenkin ajatus näistä liikkeellä olevista, influenssat, keuhkokuumeet ja oksennustaudeista pelottaa ihan sairaasti. Ei täällä huushollissa kuitenkaan pumpulissa pysty elämään, vaikka joskus tekisi niin mieli järjestää. Koululainen ja kerholainen tuovat osansa pöpöistä ja täällä kuitenkin ravaa kaikenlaista väkeä joka päivä.

Saaga on kasvanut tosi paljon. Niin paljon että nyt jo piti käydä säädättämässä pyörätuolikin isommaksi. :D yläkroppa kasvaa, jalat maltillisemmin, Yhä edelleen Saagan lihakset ovat kaikki hyvin normaalin oloisia, ei siis surkastumisia missään, vaikka niitä ei sillai tyttö käytäkkään. Ja nyt on taas pyörätuolikin paremman oloinen ja tytön hyvä siinä istua, onneksi tällaisia säätömahkuja siinä on!

Olemme jo hyvässä vauhdissa tulevan laajennuksen, ja Saagan oman huoneen suunnittelun kanssa. Työt tällä tonkilla alkanevat kuukauden sisällä. Olen miettinyt monenlaisia aistikokemuksia sinne tytön huoneeseen, mutta jos sinä tiedät jonkun jännittävän tavan aktivoida aisteja huoneessa, niin kerro ihmeessä! Ainakin tähtivaloja, tuoksuja, musiikintoisto ja ehkä jokin sellainen siirrettävä osa/esine/asia, missä on erilaisia pintamateriaaleja? Iso ikkuna.

Saagan värihän on pinkki, joten sitä hyvällä maulla huone täyteen :D

Ainon haudalla käytiin tässä juuri jälleen, mutta vielä on maa sen verran jäässä, että vain osa vanhoista talvi-istutuksista saatiin revittyä maasta. Mitähän sitä tänä keväänä istuttaisi? Siellähän on myös niitä monivuotisia keijunkukkia tms, joiden talvehtimisen onnistumista jännitän! Jotain hentoa kaunista kukkaa, ja sitten joku wau-efekti. Haudan pitää näyttää siltä, että sitä hoidetaan rakkaudella, mitään muuta ei ole enää mitä voisi toisen hyväksi tehdä. Tässä on nyt lähipiirissä saanut olla mukana kaksoisraskaudessa. On ollut henkisesti melkoinen koetus, vaikka onnellinen olen ollutkin tämän pariskunnan onnesta, he ovat perheenjäsenensä todellakin ansainneet. Tahtomattani se kipu vaan välillä viiltää, ja tuo esiin oman katkeruuden siitä, miten meilläkin pitäisi olla kaksi tyttöä.. Eihän kellekkään ole mitään luvattu, mutta se ei paljon lohduta kun kahden ponnaripäisen, vauhdikkaan tytön sijaan minä kuskaan toista pyörätuolilla hautausmaalle siskoaan katsomaan. Kyllä siinä väkisin puskee pintaan että mitähän vittua tälläkin oli tarkoitus kertoa.

Mietin myös monesti että onko meidän lapsiluku nyt sitten tässä. Jos ei, mitä jos meille tulisikin uudestaan kaksosraskaus? Riskihän on molemmilta puolilta suuri. Lähtiskö multa viimeinenkin järjenhiven? Sekoaisinko pelosta? Vai tulisiko sellainen second change-fiilis. Milja täyttää nyt kuitenkin 2 syyskuussa ja nyt kun itsekin täytin viime kuun lopussa 30, ja isäntäkin täyttää 35, alkaa varmasti olla ne hetket kun täytyy jo ajatella että onko tämä tässä, vai ei. Sitäkin pitää murehtia, että mitä jos raskaudessa tulisikin komplikaatioita ja meillä olisikin sitten kaksi vammaista täällä. Tiedän, melko pessimistisesti ajateltu, mutta onko ihmekkään näiden tapausten jälkeen että se väkisin mieleen tulee.

Sitten jotenkin toivoisi että asiat vaan järjestyisi itsestään, joku merkki tai tapahtuma, mistä tietäisi miten tässä kuuluisi toimia. Omia voimia on pitänyt ammentaa tähän tuttavan raskauteen etten jäisi liikaa tilannetta pähkimään omalta kantiltani, kun eihän tämä minulle kuulu millään tavalla. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki menisi hyvin, tätä kipua ei kenellekkään halua.

 

.

Saagan kanssa hörskötettiin ja otettiin selfieitä. Näitä on kymmeniä puhelimessa, missä Saaga selvästi hakee puhelinta katseellaan ja nauraa pärsköttää kun napsautan kuvanottopainiketta. :D Ihan niinkuin ymmärtäisi että nyt otetaan kuvia niinku muutkin pissisliisat. :D

 

Ikeaan lähti vaan Milja, joka tykkäs kyllä kierrellä! Liian vähän meni vissiin rahojakaan koska isännän piti kysyä kolmasti ennen kassaa että miten nää voi olla tässä. :D

Poikien huoneeseen siis haettiin tämä. kallaxia meillä nyt on molempien huoneiden telkkaritasona, mutta leluhelvetin selvittämiseksi täytyi tehdä kestävämpiä ratkaisuja. Tässä se on, ja on kyllä hintansa väärti. Tarvittaessa lisää koreja, nyt mennään näillä. Laajennukseenhan tulee yksi huone, johon olisi tarkoitus Lucaksen sitten siirtyä, jos haluaa. Saisi oman huoneen isoin koululainen. Yhteensä laajennukseen tulee 3 huonetta, joista yksi on sitten mun työhuoneena omalla uloskäynnillä. Laitan ensi postaukseen kuvia laajennussuunnitelmasta.

Löysin pompilta muuten yli-ihanan yötantun Saagalle <3 on niinkuin muutkin isot tytöt. Saaga ihan selvästi tietää kun on laitettu nättiä päälle, koska se hymyn määrä ja keikistely on jotain ihan ihmeellistä. Ja onhan hän niin nätti, kato ny sitä <3 :)

 

Nyt tulis ihan sairaasti tekstiä jos kaikki kuulumiset kertoisi, joten nyt mä lopetan tähän ja kirjoitan lähiaikoina(oikeasti) lisää. Nyt pakko jo palata työn ääreen! Ihanaa työviikkoa muillekin!