Nyt on taas tyttö lepäilemässä intervallissa, ja me kotona mukamas tekemäs pihatöitä. Ulkona satanu koko päivä, joten vain isäntä on päässyt kaivurilla vähän kaivelemaan, muut puutarhatyöt ovat jääneet ajatusasteelle. Eipä siinä, sainpahan kollattua eteisen kaikki kaapit, pienet talvivaatteet pusseihin odottamaan että vien ne lahjoitettavaksi tarvitseville.

Käytiin torstaina MLL seinäjoen yhdistyksen kahvilatapaamisessa ystäväni sinnikkäästä pyytämisestä innostuneena. tapasimme pitkästä aikaa niin ihanan lääkärin, joka on Saagan syntymästä asti ollut mukana, kunnes keskolasta siirryimme lastenpolin puolelle. Seinäjoen keskolassa on upea, työtään sydämellä tekevä lääkäri. Meillä on onni ollu tutustua Mervi lääkäriin, ja saaneet lapsemme hänen hoidettavaksi. Oli ihana tavata hänet pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia, ja näimme myös Saagaakin hoitaneen hoitajankin. Muutenkin tapaamisessa oli monta erilaista perhettä, erilaista tarinaa. Muutama myös bloginkin lukijoita, harmi etten kaikkien kanssa ehtinyt ajatuksia vaihtaa, aika oli niin rajallinen. Mutta te joiden kanssa kerkesin, kiitos jutteluhetkestä! Oli oikein ihana tutustua teihin ja pienten tarinoihin. Jokainen keskosen ja muutenkin erityisen lapsien vanhemmat ovat myös itse erityisiä. Erityistä työtä tekeviä, erityisiä voimia tarvitsevia vanhempia. Jokainen teistä olisi ansainnut oikein kunnon voimahalauksen, ja tunnustuksen siitä erityistä voimaa tarvitsevasta työstä mitä teette/olette tehneet pientenne eteen. Minut löytää näistä tapaamisista jatkossakin,tulkaa nykäisemään karhuemoa hihasta jos en muuten tajua hakeutua juttusille. :)

--

 

Saagan labroissa ei yllättäen ollut mitään dramaattista, siis munuaisten osalta. Vaikka tuntuu että tyttö on taas oksennellut paljonkin viime viikon aikana. En tiedä onko kyse esim.hampaiden tulosta vai mistä. Mutta munuaisiin ei onneksi ole kovasti vaikuttanut. Muutettiin sitten maidotkin. Althera vaihtui nutrilon peptiin, mikä on sinällään samanlainen seos. Tätä saa kaupasta, mikä helpottaa meidän ramppaamista. Ja hintakin on edullisempi. ainakaan nyt vielä alle viikon kokeilun aikana ei oo huomannu mitään muutosta tytön olossa, joten eiköhän tuo maito sovi!

Epilepsialääkepitoisuus, valproaatti otettiin myös mutta siihen ottaa kantaa neurologi. Toivottavasti pian, koska alkaa olla taas ne hetket että tyttö saa kohtauksen. Hänhän sai viikko sitten torstaina kohtauksen, kun oltiin tulossa uimasta ilmajoelta. Käytiin siellä tosiaan nyt ekaa kertaa, minä,essi-hoitaja,pojat,Milja ja Saaga. Fyssari tuli pitämään allasjumpan Saagalle ja me muut nautiskeltiin uimahallireissusta. Milja oli ekaa kertaa uimassa, ja voi että sitä riemun määrää! Kiljuen mentiin poikien perässä, äidillä tuli siinä todella hyvin jalkatreenitkin tehtyä :D Saagakin tykkäsi, ja muutenkin tosi onnistunut reissu. Mutta pysähdyttiin kotio tullessamme mun vanhempien luona, vain ovelta kävin antamassa tavaran, kun sitten autoon palatessa tajusimme että tyttö ei hengitä kunnolla. Nappasin tytön autosta, ja vein sisälle. Ei tarttenu puhaltaa, alkoi tokeentua siitä sillä hetkellä kun sain hänet lattialle. Tyttö vaan alkoi narskuttaa hampaitaan todella kovaa yhteen ja itkeskelikin siinä jonkun tovin ennenkuin rauhaantui. Toivotaan ettei kohtausta nyt intervallissa tulisi, ja että pian saataisiin mahdolliset lääkemuutokset tehtyä, ettei tyttö kärsisi näistä kohtauksista kovin kauaa enää. Säikäyttävät aina niin pahoin.

-

pesuhuoneremppa ei oo vielä alkanut, odottelemme että meidän laatat tulee, jottei työn tarvitse sen takia seisoa kovin kauaa. Isäntä onkin aloittanut jo väliaikaissaunan rakentamisen, vanhan asuntoauton päälle. :D Siitä tulee varmasti upea.pitääpä napata kuvia siitäkin projetkista, on meinaan mielenkiintoisen näköistä.

--

Mutta on ihana huomata miten kesä valtaa tämänkin markin. Vaikka lämpöisiä päiviä on ollut vähän, niin silti alkaa kukkapenkeistä nousta vihreää,ja ensimmäiset kukat kukkia. Taviemo teki jälleen poikueen pihamme lampeen, ja on ilo ollut seurata ikkunasta viiden pienen poikasen matkaa aikuisuuteen. Olemme vielä kaivaneet lampea niin, ettei tämän alueen irtokissat pääse hätistämään emoa, pesäruohikko kun sattuu olla melkein keskellä lampea ison kiven juuressa. Silti eilen viimeksi saimme hätistää poikuetta vaanivan valkoisen pulskan kissan pois.. voi kun kissojenkin omistajat tajuaisivat millaisia petoja he luontoon päästävätkään. :( Koiran omistajana tiedetää kiinnipidon merkitys alueen villieläin kannalle. Mutta, onneksi tosiaan on se koira, joka puolustaa emoa poikasineen. :)

--

Nyt nauttimaan vastasiivotusta kodista, huomenna haemmekin tytön jo kotiin, ikävä onkin jo kova. :)

 

-Karhuemo