Olihan reissu sen voin sanoa!

Ensinnäkin meno oli kuin sotaelokuvassa, kun Aksel päättikin jo seinäjoen asemalla että hänhän ei tuonne junaan astu, ja juoksi karkuun. Sain onneksi kiinni alkumetreillä, ja siinäpä sitä sitten kannoin, rimpuilevaa,nipistelevää ja karjuvaa kolme veetä yhdessä putkikassin ja ison käsilaukun kera. Ja tiettyhän meidän raide oli se, missä piti eka kävellä portaat alas, raiteiden ali ja toiselta puolelta ylös. olihan jalat vetelänä! Luulen että paniikissa oleva kissakaan ei raavi samalla lailla kun Aksu teki. En ymmärrä miksi se niin pelkäs, ja yritin kovasti tsempata. Sit kun päästiin junan sisälle leikkivaunuun niin loppui panikoiminen. Matka Helsinkiin meni mukavasti toisten lasten kanssa leikkien, oggia ja torakkaa vahdates ja maisemia tutkien. :)

 

Seuraava vuorokausi menikin sitten vauhdilla. Illasta jo laitettiin eeg myssy päähän, joka olikin sitten 12h päässä. Aksu oli reipas, ja antoi myssyn olla! Yö meni todella huonosti, vähän väliä hoitajat joutuivat käydä laittamassa nappeja paremmin tai johto oli kiertynyt kaulan ympäri. Poika oli siis tosi levoton yöllä. Klo 6 aamulla kun tuli herätys, ei meinannut kumpikaan oikein päästä alkuun kun väsytti niin kovin. :)

nöpönenä <3

 

 

klo 8 sitä jo oltiin magneettikuvaan odottamassa.

Ja se paniikin omainen tunne, kun Aksu nukutettiin. Jotenkin tulvi mieleen se hetki, kun kannoin saman pienen pojan 2,5 vuotta sitten leikkaussaliin.

eihän täs voi sattua mitään? eihän???

Äkkiä semmonen hermoraunio olo, että ei saatana, en mä anna tätä, älkää nukuttako sitä.

Puristin pientä jo valmiiksi pelkäävää poikaa kun nukkumatti laittoi ainetta kanyyliin. Hetkessä hän nukahti, Se oli kauhea tunne. taas.

Sitten jo hoitaja kiikuttikin mua pois, ja hyvin kyllä toimitteli koko ajan että ajatukset olisivat pois tuosta tilanteesta.

Kaksi tuntia jouduin oottelemaan, että pojan saisi hakea. Oli ottanut kunnon tirsat :) kerkesin onneksi tutustua Töölöön ja käydä picnicissä aamupalalla ja valintatalossa hakemassa evästä kotimatkalle. onneksi hain, koska päivä meni niin kiiruusti etten olisi ehtinyt sitä enää tehdä myöhemmin.

Aksu tapasi vielä fyssarin ja toimintaterapeutin. Hienosti oli virkistynyt ja näytti kaikki temput mitä osataan. reippaasti kuunteli tehtävät ja ikätasoisesti osaa hahmottamistehtäviäkin. Liikkumisessa mennään jo kehittyneempänä kuin ikäisensä. No, toki Aksulla on kiire isoveljensä perään koko ajan, joten ihmekkään jos oppii nopeammin.

Tapasimme vielä lääkärin ennen kotiinlähtöä. Hän oli kerennyt hiukan tutustumaan tutkimustuloksiin ja hän oli sitä mieltä, että Akselilla voitaisiin alkaa lääkitystä purkamaan. :´)

Ihanan kevyt tunne! Aksel siis mahdollisesti saisi terveen paperit, kaikesta huolimatta.

keppra siis puretaan pois 2vkon sykleissä. Onhan määrä ollut muutenkin pieni, joten parin kuukauden päästä ollaan lääkkeettömiä. huikee ajatus.

toivotaan että kaikki menisi hyvin, kerrankin.

matka takaisin seinäjoelle meni paremmin kuin tullessa, vaikka emme leikkivaunuun päässeetkään. karhuemon kainalossa pieni urhea karhunpoika katseli piirrettyjä ja toimittelimme niitä näitä.

Karhuemo rutistaa tyytyväisenä taistelijapoikaansa <3