Kyllähän on taas ollut hulinaa.Lähinnä töiden puolesta, niin ei ole kerennyt päivitellä!

 

Saaga sai viime keskiviikkona kohtauksen taas, ja aiheutti siis vähän taas säikähdystä. Joudutaan vissiin lääkkeitä taas nostaan..Päiväunilta heräsi ja siinä sitten taas sinisenä ensin, ja sen jälkeen kaksi sarjaa nykinän kera. Oltiin justiin isännän kans laittamassa stesolidia, kun tilanne olikin jo ohi. Soitin osastolta ohjeita, ensin sovittiin että otetaan perjantaina kontrollilabroissa myös valproaatti, että nähdään mikä epilepsialääkityksen arvo siis on.

Ehdittiin hyvä kun huokaista, niin perjantaina kontrollilabroissa sitten olikin natriumarvot hälyttävällä mallilla. Eli suola-arvot. Lääkäri soitti mulle iltapäivällä, että nyt pitäis sitten tulla pikapikaa sairaalaan, natriumit oli 125. toivottiin että arvo olisi virhe mutta että pitäisi silti ottaa uusiksi ne, kun on viikonloppukin tulossa.. No, minä sitten lähdin tytön kanssa käymään sairaalalla uusiksi. Aamulla ei labratädit olleet saaneet näytettä otettua käsitaipeesta, joten kaikki näytteet otettiin sormenpäästä, sen takia lääkäri epäilikin tulkintavirhettä. Otettiin näytteet ja sit ooteltiin. Lääkäri otti vastaan ja totesi että nyt on sitten kiirus. Natriumit oli 122, eli edelleen laskussa. Jotain isompaa nyt on vialla. Näin matalilla arvoilla pitäisi jo kouristaa ja olla hengenlähtö lähellä. Jestas kun säikähti. Ei Saagasta ollu huomannu mitään, mitä nyt koko viikon oli oksennellut ja pulautellut, mutta juuri to iltana alkoi tilanne olla hyvä, joten en siitäkään osannut huolestua. Se nyt kuitenkin kuuluu välillä meidän arkeen tuo pulauttelukin.

Siinä sitten lääkäri pohtii että miten tilannetta korjataan niin, ettei suolat nouse liian äkkiä ja turvota Saagan aivot, jolloin taas ollaan kuoleman kanssa nenäkkäin. Saaga naureskelee kärryissään, ja mä ihmettelen että mitähän vittua täällä nyt tapahtuu.

ei käsittänytkään tilanteen vakavuutta. Ei kotia missään nimessä. Äkkikuoleman riski muutenkin suuri, ja nyt se olisi vielä riskimpää lähteä kotia koittamaan suolojen nostoa. Eipä siinä auta, huoneeseen ja osmosal+suolalisät hiljalleen käyntiin.

iltakymmenen aikaan sit kotiuduin, mutta ei oikein vieläkään osannut olla huolissaan. Ei samalla lailla kuin ensimmäisten epilepsiakohtausten aikana. Nyt meni jotenki niin ohi että siis mitä ihmettä, suolatko nyt tässä Saagan tilan sit romauttaakin ja.. öö. mitä?

No, aamulla onneksi saatiin hyviä uutisia. Suolat oli nyt 129, mutta tilanne nyt hyvä ja vakaa. Tyttö voi hyvin ja saa kotiutua. Suolalisillä jatketaan ja maanantaina uudestaan labroille. Taidettiin siis taas selvitä säikähdyksellä. On tuo tyttö sellanen supernainen ettei toista! Ei voi ku ihmetellä.

--

 

Sitten turvaistuin asiaa. Ollaan nyt kokeiltu caretero Scope- istuinta. Se on nyt muutaman viikon ollut käytössä. Pitää laitella siitä kuvia kun Saaga siinä istuu.

Kirjoitan siitä ehkä sitten kuvien kera tarkemmin. Mutta istuimena siis ihan mieletön, iso mutta tukeva pään kohdalta. Kiinnitys-ihan paskaa. Heiluu ku heinämies tuossa keskipaikalla. En nyt vielä siis tiedä onko tuo siis kokonaisuudessaan hyvä vai ei.

 

--

 

Miljakin täyttää pian 1v! kuvitelkaa. Joko siitä on niin kauan. Juhlitaan tyttöä 2.9, ihan oikiana päivänäkin. Samalla toinen karhunpoika Aksel täyttää 5v (21.8 oikia päivä) joten järkevintä on pitää samalla kertaa molempien juhlat. Jännittävää. Milja on niin vauhdikas neiti. Ei täällä saa rauhaa kukkapurkit,tuhkaluukut eikä koiranruokakipot. Herkkä tyttö suutahtamaan kun komentaa! Mutta niin täynnä rakkautta, niin paljon hän tykkää antaa kuolaisia suukkoja, ja ihokkaaksi häntä myös täällä kutsutaan :D olisi siis aivan koko ajan mun ihos kiinni. Tai jonkun muun. Yleensä mun. Siis niin äitin tyttö. <3

Tukea vasten noustaan jo seisomaan, ja kävelyttää pitäisi koko ajan. On kuin tinasotilaan marssi kun Milja päästelee täällä menemään talutettuna. Kontataan vielä kuitenkin kun itse pitää liikkua. Tyttöhän oppi menemään nuo meidän eritasoportaat (yksi porras) jo muutama kuukausi sitten. Niin on kiirus liikkua. On ihana,niin omanlaisensa murunen tämä meidän Miljaliinanen, Bati, Batinen, Miltsu, Titi, rakkaalla on monta nimeä <3

 

 

-karhuemo