Löysihän se yrjö tiensä meillekkin.

Hiihtoloma onkin mukava viettää sairastupaa ylläpitäes. Ensin maanantai yönä aloitti molemmat pojista. Sänkyjen kaikki liinavaatteet peittoja myöden pesuun, onneksi juuri ollaan investoitu isompaan pesukoneeseen! sille tuli nyt todellista käyttöä.

Sitten alkoikin armoton rukoilu siitä, ettei pieni Saaga tartu. Emme nimittäin yhtään tiedä miten munuaiset kestäisivät moisen taudin.

Pojat oksensivat yhden yön todella rajusti ja ripuloovat seuraavan  päivän. se oli sit siinä. Pesin ja desinfioin koko tuvan kun mamma oli täällä hoitoapuna, ja ehdittiin jo hurrata.. Sitten isäntä makasi yhden päivän muttei ykänny.

keskiviikkona kävimme tytön kans neuron vastaanotolla, oltiin sitä jo odoteltukin. saagan eeg:ssä ei näy selkeitä epilepsiapurkauksia, mikä on melko harvinaista. Kuitenkin yleistä sekavuutta on siinä määrin että aloitettiin orfiril niminen lääke, mikä nyt otetaan kohta purettavan sabrilexin tilalle. eli saagalle jää yksi epilepsialääke käyttöön jatkossakin. toivotaan että kyseinen lääke toimii tytöllä. Muutenkin Saagan olemus oli silloin vielä pirteä ja hyvä että neurot sen näkivätkin.

Ja keskiviikko iltana alkoi sitten se,mitä pelättiinkin. Pieni Saaga alkoi oksentaa urakalla.

osastolle soittaessa siel oli kuitenkin ihan se lääkäri, joka ei koskaan kyl ota osastolle vaivooksi jos ei oo pää kainalos, eikä välttis silloonkaan. joten rela duo paastolle, koko yöksi siis letkuihin ja suoraan vatsaan sellaista jauheesta tehtyä liuosta jossa on pajon ravinteita. kyseinen liuos imeytyy ylinopeasti, joten tyttö kyökki koko yön vain limaa. se oli tuskaa.

torstai näytti jo paremmalta, ripulilta toki. mutta iltaa kohden oksentelua oli ja yöllä jonkin verran. perjantai yö taas meni oksennuksia siivotes ja lopulta neljän aikaan mä en enää jaksanut ja vetovastuun otti isäntä. kaheksalta soitin sitten osastolle jossa onneksi oli ny lääkärinä sellainen ihminen, joka tietää saagan tilanteen jotenkuten ja käski heti tulla osastolle.

kamat kasaan ja sinne. otettiin labrat ja paino oli pudonnu 400g. eli runsaasti on saanut oksentaakkin tuohon pudotukseen.

labrojen vastaukset eivät olleet vielä valmiit kun lähdin osastolta kotia. En ees tiedä haluanko tietää miten paha munuaisten tilanne on. sen verran rajua tuo oksentelu oli. tyttö jäi osastolle osmosal kuurille (sama ku rela), ja katsotaan illalla mikä tilanne, pysyykö ruokaa ja juomaa sen jälkeen sisällä.

Sydäntä raastaa jälleen kerran. oma väsymys jo monen päivän oksennustaistelun jälkeen vetää jaksamisen muutenkin äärirajoille niin sit vielä tämä. Onneksi tyttö on kuitenkin tuttujen hoitajien hoivassa. Lähdin osastolta kotiin pesemään oksennuspyykkiä, ja lepäämään. tyttö onneksi nukahti syliini päiväunille niin lähtö oli helpompi. 

itse olen perheestä  ainoa, joka ei VIELÄ ole oksentanut. toivon että tähän se jääkin. talo on nyt uudelleen kaikista pinnoista desinfioitu ja petivaatteet vaihdettu. liekö raskaushormoni mikä pitää mut sitten näin kauan terveenä. Oli mikä oli, niin toivottavasti pysyykin poissa. ennenaikaisia suppareita oon nyt alkanu rekisteröidä. se ei ole hyvä juttu. viikkoja kuitenkin vasta 15+4. melko ikävältä ne tuntuu ja tulevat kun olen kanniskellut tai nostellu tyttöä paljon. ja nyt kun sairaalassa tyttö halusi röhnöttää sylissä kyljellään mun mahan päällä niin siitä kohtu ei tykänny yhtään. Pähkinä myös hentoisesti potki reissun aikana. :) toivottavasti siis pian olisi se EHO palveri ja saisimme jeesiä kotia.

Tästä lähtien olemme myös varovaisempia tautien jylläämisaikaan, en enää ikinä halua Saagalle tätä tautia ja tätä riskiä. Nyt kaikki sormet ristiin että pienen tytön keho ei aivan vedä tilttiin tästä ja munuaiset jaksaa kantaa taudin yli.

 

kirjoittelen kun tulee uutisia osastolta.

 

-karhuemo