No niin, olipas taas viikko. Jestas sentään.

Maanantaina aloitettiin haastattelut, ja kaikki jotka oli kutsuttu, tuli paikalle. Ihania ihmisiä, omia persoonia kaikki. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Kukaan ei kysellyt tytöstä enempää, osa jopa vähän säikähti vastuuta, ja sitä mitä tämä työ pitää sisällään. Joten vähän jäin paniikinomaiseen fiilikseen että kumpa kohtaisin juuri Sen ihmisen sitten keskiviikkona.

No tietenkään kaikki ei mene niinku strömsössä. Ainakaan tässä osoitteessa.

Keskiviikkona aloitin työpäiväni, ja ajattelin että kerhoon kuskaamisen ja hakemisen ja haastattelujen alkuun asti(klo 13 alkoi) minulla on hyvin aikaa tehdä kirjanpitoja. 10:30 kuitenkin soi puhelin. On se kumma minkälaisen muljahduksen aiheuttaa mahassa kun näytössä lukee lastenosasto B21.

Hoitaja luurin toisessa päässä kertoi sitten että saadaan lähteä sairaalaan, Saagan natriumit oli maanantain labrois ollut 125(ala arvo taitaa olla 134)

Minä sitten että muttakun. Ois tässä kiirusta. haastattelut, kuskaamiset, josko iltapäivällä? Ei käynyt. heti oli lähdettävä.

Jaa. Pientä järkkäämistä sitten että kuinka selvitähän hakujen ja sairaalan ja haastattelujen kanssa. Asiat saatiin lopulta järjestymään, kotia jääville lapsille hoitajia, ja ajeltiin sairaalalle. uusintalabrat, ja osmosalia. Essi jäi Saagan kanssa sairaalalle odottamaan tuloksia kun mä ajelin sitten yhdeksi haastatteluihin Nurmoon.

Ja jos mä oisin jumaliste tiennyt millaisia aktiivimallin pakottamia ihmisiä oli hakenu töihin niin en ois vaivautunut! Siis anteeksi vaan kovasti, mutta kylläpä pojat vitutti kun tasan eka tuli sovitusti klo 13, ja sitten me odoteltiinkin. Ja odoteltiin. Eka jäi yksi tulematta, sitten toinen, ja kolmas.. neljäs.. olikohan viideskin. tais olla. päivän viimeinen tuli, ja tämä nuori säikähti kyllä toimenkuvaa niin ettei siinä ollut kahta sanaa, viis min ja ulos.

Mutta sen mä sanon että jos teettä hakemuksen työpaikasta, ja saatte viestin että teidät on valittu haastatteluun, niin kyllä siihen jumalauta sitten vastataan jos ei päästä paikalle tai et ole tulossa! Mä olisin niin paljon mieluummin ollut Saagan tukena sairaalassa, kun istumassa toimistolla odottamassa turhaan. Kyllä niin nyki silmäkulmaa että teki mieli soittaa näille jotka jätti tulematta.. ja ihan vaan tiedoksi näille vatuloiville, että työkkäriinhän ilmoitus niistä menee ettei tullut paikalle, eikä vaivautunut edes perumaan... :/ Minä ymmärrän jos on jotain pakottavaa tullut eteen, mutta fiksut aikuiset ilmoittaa sitten siitä. Tämän työpaikan antajapuolellakin oli kaksi ihmistä jotka tuhlasivat aikaansa turhaan odottamiseen. ARGH!!!

No, ei onneksi tarttettu kuin se yksi. Päivän eka tapaaminen, ja heti kolahti. Löysimme meille Korvaavan Yöäidin. Hän saa aloittaa nyt kesäkuusta, ja käydä täällä Oman Yöäidin perehdyttämänä jo aiemmin. Kovasti jännittää, miten meidän käy, ja jaksaako uusi Yöäiti tätä arkea, mutta toivon mukaan yhteinen sävel löytyy ja saamme perheeseen uuden jäsenen. :) Oma Yöäiti saa sitten turvallisin mielin jäädä ansaitulle mammalomalle <3

 

No sitten, ne Saagan labrat. Saaga pääsi kotiin, koska sanoin lääkärille että meillä on yökkö täällä vahtimassa. To aamulla sitten uusintalabroihin, ja arvot oli nyt 132. Vielä toinen osmosal kuuri päälle, ja päästiin kotiin. Keskiviikkona nyt mennään uudestaan labroille ja myös munuaislääkärin vastaanotolle. Taidettiin siis taas päästä säikähdyksellä. Jos totta puhutaan, en kerennyt edes huolestua. Viimeksihän Saagalla putos arvot 121, ennenkuin huomattiin. Saaga on ollut kyllä itkuinen ja jäykistelevä, mutta ei sitä tajunnut tähän yhdistää. Nyt viime yö oli pitkästä aika rauhallinen, joten alkaakohan arvot olla pikkuhiljaa kohdallaan...

 

Semmonen viikko täällä siis viimeisin. Tämä viikko meneekin töitä vielä puristaessa. JA! Sain vanhemmiltani ihanan 30vuotislahjan, 12m2 kasvihuoneen <3 Tämä ihanuus on jo osittain koottu, ja kokoaminen jatkuu yhteistuumin vielä keskiviikkona. Siis niin ihanaa. Erkkerihän pursuaa erilaisia tomaatteja, chilejä, paprikoita, ananaskirsikoita, vesimelonia.. ja lemmikkikurkku! Tästä kerron lisää ens kirjotuksessa, nyt meen maate :D

 

Ihanaa, aurinkoista viikkoa <3 -karhuemo