Saaga sai tänään taas mennä hemmotteluun metsätähteen, ja muu perhe sai pienen hengähdyshetken tarkoista rutiineista.

Saagalla ei ole nyt ollut kohtauksia sen jälkeen, kun epilepsialääkettä nostettiin. Kovin on olo vieläkin varovainen, ja varpaillaan tuntuu että pitää vielä olla asian suhteen. Varsinkin kun tyttö on yllättänyt tämän pitkän välin edelliseen intervalliin ja nukkunut yöt melko hyvin, niin olenkin sitten pelännyt jotain tapahtuneen kun on niin hiljaista. On tämä kans yhtä panikoimista. :/

Muutenki on nyt ollut yllättävän rauhallista. Saaga on viihtynyt muiden lasten kanssa lattialla, kuunnellen tarkkaan leikkien ääniä. Milja on jo niin kova liikkumaan, että tykkää myös "aijailla" isosiskoa lattialla.. tarkkana täytyy olla, koska pienet käpälät ovat kovin nopeat ja välillä kovakouraiset.

Mutta mikä on ollu hämmentävää, on se, että Saaga antaa Miljan kyllä puristella poskista, ja vaikka Milja ehtisi nypätä tukastakin, niin Saaga on hyvin rauhassa paikallaan. Meeppä itte edes kasvoista silittelemään niin Saaga siirtää päätään poispäin tms. ja tukan harjaus on aivan saatanasta. Ihan niinkuin Saaga tietäisi että Milja on vielä pieni, ja hän nyt isosiskon roolissa tässä pientä viihdyttää. Ihana isosisko <3

Saagalla on välillä oikein puheripulihetkiä. Semmosta omaa, pientä toimittelua. Väyy,vää,ja kikattelua päälle. Eilenki ihan iltayhteentoista asti oli asiaa, eikä sylissä maltettu ees olla ku niin piti toimitella ja väännellä. Tämmösiä pieniä onnenhetkiä tässä muuten niin risukkoosessa menossa. Jotenkin sitä painaa mieleensä aivan toisellalailla kaikkea Saagan tekemää mieleensä kuin ennen. Videoita, kuvia.. Jotenki hullua. Eihän meille kellekkään oo luvattu huomista.

Lucas tossa joku aika sitte totes että no kyllä se Saagaki joskus oppii puhumaan. Mun oli pakko oikaista, että eipä taida olla niin. Hämmennys oli pojalla suuri, ai miten niin ei opi puhumaan? No ei vaan opi, Saaga on niin vaikeasti vammainen, ettei tosiaan välttämättä opi puhumaan, eikä tyttö näytä niin paljoa kehittyneen että se olisi mahdollista. Tokihan me niin toivotaan, mutta todennäköisempää se on näin.  Taas lisää sulateltavaa pojalle.

Emme ole pojille puhuneet mitään tulevasta. Emme näe että se olisi tarpeellistakaan ennenkuin se hetki on käsillä. Miksi sitä rikkomaan poikien maailmaa lisää. Ehtiihän sitä.. Toivotaan että tilanne tulee niin paljon myöhemmin eteen, että pojat ovat jo isompia ja ymmärtävät paremmin. Milläs selität näille niin pienille, (kohta 8 ja 5 veet) että elämä tulee taas pian näyttämään ruman puolensa. ja kun ei vielä edes tiedä koska tämä tapahtuu.

Tässä tytöt lähtee jätskiautolle :) Pitäähän sitä olla kuteet sävysävyyn <3

Saagan tukka on saanut ihailua osakseen. Kyllä, tytöllä tukkaa piisaa, ja mikä ihaninta, sitä voi laittaa loputtomasti, mikäli ei harjaa :D Tässä Saagan pikkuserkkutyttöjen taidonnäyte :)

Tässä meidän maantiekiitäjä. <3 Milja on alkanut harjoitella kovasti jo konttaamistakin. On siis edetty vauhdilla. Tissistäkin päästiin eroon!. Ikää nyt pian 10kk. Murunen sairastui nyt ekaa kertaa, ja kuume nousi yli 39 asteen. Ilman nuhaa tai muutakaan oiretta, päädyttiin siis sitten terveystalolle tutkimuksiin kun karhuemo pääsi keuhkokuume-leukemia hysteriaan saattamaan itsensä. Tuloksena virusinfektion aiheuttama perus kuumetauti, ei siis mitään vaarallista. Seuraillaan tilannetta kotona. Ja äiti yrittää olla hysterisoimatta.

tämä mun hysterisointi on kyllä porukalle välillä oikein naurun asia, ja naurattaahan se muakin hyvinä hetkinä. Oon aina diagnosoimassa lapsille mitä kamalampia ja harvinaisimpia syndroomia,syöpiä tai muuta kuolemaan johtavia tauteja. Kyllä, olen siis opiskellut nyt about 50 erilaisen harvinaisen(ja vähemmän harvinaisen) sairauden oireiston,hoidon,esiintyvyyden ja kaiken muunkin tarpeellisen. Kun surffailen netissä, en surffaile oikiastaan paljoa muuta kuin sairauksia..  Mitä mä teen näillä tiedoilla? en luultavasti yhtään mitään, kun en ole ammatiltani minkään hoitoalaa lähelläkään oleva. Olen kirjanpitäjä. :P Mutta mikäli sellainen sattuisi lähipiiriin tulla, että sairastuisi lapsi johonkin harvinaiseen tai mihinkä vaan, mun sumentuuneesta pääkopasta löytyy siihen tietoa. Voi luoja sentään.

Mutta onneksi tänään, kolmantena kuumepäivänä näyttää nyt päikkäreiltä herännyt pikkukarhu voivan jo paljon paremmin. Kuumettakaan ei enää ollut kuin 37.7, joten eiköhän me voiton puolella olla.

 

Nyt jatkamaan päivää ja sylittämään selvästä halipulasta kärsivää pienintä karhua.

 

-karhuemo