Millainen on superäiti?

Saan paljon kommentteja, kannustavia, joissa puhutaan että olen tosi vahva äiti, hyvä ja super.

mutta miksei musta tunnu siltä?

Ei tunnu yhtään voimakkaalta, kun täällä yöllä itkee yliväsymystä sekä tyttö että äiti.

Riittämättömyyden tunne, kun jo toista tuntia yritän saada tyttöä nukkumaan, joka ei nukahda kuin syliin.

Kun karhuisä sitten ottaa tytön huomatessaan uupumuksen, ja tyttö nukahtaa heti.

Mitä teen väärin? Miksen osaa olla rento tunti toisensa jälkeen ,vaan alan hermostua, ja itkeä?

Kun yöllä herään jo orastavaan paniikkiin kun tajuan nukahtaneeni kesken maidon letkuttamisen. Enkai nukkunut yli 5min? Kun syöttöaika venyy tuntiin, puoleentoista. Kulutan puhelimen mahjong-peliä letkutuksen aikana, ja tunnen kuinka viimeisetkin voimanrippeet valuvat sängyn laitoja pitkin lattialle, mutta jos nukahdan, nukahdan liian kauaksi aikaa.

eikai superäiti väsy??

Kun puristan silmäni kiinni kun tyttö maidon jälkeen ähistelee, joskus puoli tuntia, joskus tunnin, joskus enemmän.

Kun en vaan nukahda enää..

Kuinka ärsyynnyn miehen kuorsauksesta vieressä. Tuokin vaan nukkuu ja mä valvon!
Oon tosi huono valvomisessa.

Enhän mä nyt miehelleni oikeasti vihainen ole. tilanne vaan ärsyttää.. tarttisin niin unta, että jaksaisin taas pitkän päivän!

Mutta kun tätä ei voi muille antaa kannettavaksi.

Kun yöllä pyörii ajatukset mielessä. Miksi Saaga on sairas, miksen vaan voinu saada terveitä tyttöjä. Miksi miksi ja miten ja minkä takia just mä ku en ollenkaan jaksaisi tällästä kantaa!

Eihän superäiti ole katkera? eihän?

Vihainen muille isoille perheille, joissa kaikki lapset vaan ovat syntyneet terveinä, vaikka niitä olisi laumoittain.

Ei edes korvakierrettä!

mutta ei superäiti tee niin..

Tai kun herään unipätkän aikana että kauanko nukuin? miksei saagan hengitystä kuulu? uskallanko koskea??

ONKO SE HENGIS?

 

Tai kun aamulla ei meinaa päästä sängystä ylös.. silmät painavat vaan liikaa.

eihän superäiti voi aloittaa päivää väärällä jalalla?

Kun tiuskaisen vanhemmille pojille niiden alkaessa heräillä klo 7 jälkeen, että menkää kattomaan piirrettyjä, itse kaivautuessani vielä syvemmälle peiton alle. manatessani etten halua vielä että on aamu!

Kun tuskastuneena totean nukkuneeni jälleen vain muutamia tunteja yöllä.. ja silti on vaan pakko nousta!

Kun ei vaan jaksa!

käyttäydyn kuin pahaanen teini!

Ja kun Saaga hymyillen potkii vieressä että aamu on tullut, alan vaan itkeä. Miksi olen niin vihainen heti aamusta? Mikä mus on vialla?? milloin saisin taas nousta sillä oikealla jalalla?

Säälin poikia, miksei äiti ole enää virkeä aamuisin?

En oo kyl ikänä ollu aamuihmisiä.

Alan jo aamulla suorittaa.

Ja koska tyttö ei viihdy kauaa missään muualla kuin sylissä, ja on vielä kaksi kerkeävää poikaa aamutouhuineen.. jää omat tarpeet, kuten syöminen ja vessassa käynti monen tunnin päähän heräämisestä.

Siihen asti keinutuolia heiluttaa väsynyt, nälkäinen ja uupunut "superäiti", sylissään jo aamupäiväunia kiukkuava Saaga.

Ei oikein kuulosta superilta.

Eikä silloin tunnu mitenkään vahvalta. Kyllä silloin tuntuu joltain niin epäonnistuneelta.

Miten helvetis en muka saa pidettyä tätä palettia kasassa?? minä, joka organisointikyvyssä jo päihittäis suuryritystäkin pyörittävän!

Lastenhoitaja tulee ja ottaa pojat viihdytettäväkseen. sekin tuntuu vaan luovuttamiselta.

Miksei mulla ole aikaa pojille? Häpeäisit!

Ite oot kersoja halunnut, hoida ne!

ei superäidillä lopu päiväs tunnit kesken..

Pyykitki laittamatta, imuroimattakin on. ruokaakin pitäis tehdä, vaan sitä pitäis eka hakia. laskupinokin odottaa maksamistaan, ja kirjanpidon työt vielä tärkeämpänä tekemistään.

On labrapäivää, fyssaripäivää, neuropäivää, puhelimesistumispäivää.. voi HYVÄÄ PÄIVÄÄ!

Miksen mä kerkeä mitään?? Joillakin äideillä on riivattu viistoista mukulaa, ja ainaki kymmenen sijoituslasta, kuus koiraa, sata kissaa, maatila missä viissataa erilaista sorkkaa, kavioo ja räpylää hoidettavana.. tekevät vielä hyväntekeväisyystyötä, ja huolehtivat miehistään mallikkaasti! ei nekään valita! ne on superäitejä!

Mul on VAAN kolme lasta, joista kaksi erityistä. Säälittävää.

Ja mä niin haluaisin jo harrastaa! takaisin satulaan, mitä olen kuluttanut jo yli 20 vuotta. Miten päiväkoomaillessani ajatukset karkaavat talliin, hevosen hajuun ja siihen tunteeseen. Miten ikävä puristaa rintaa, ei ole enää edes sitä tiettyä hevosta, mitä ikävöidä. Mutta kun näkis edes vilaukselta, aivan sama kenen ja millainen ratsu.. Sais vähän hengittää tuttuja hajuja, hakea voimaa..

MISSÄ VITUN VÄLIS? ja millä rahalla. tässä ajassa kun olen tallihommista pois ollut, hinnatkin on kokeneet melkoisen inflaation.

Mutta, eihän superäiti mieti tälläsiä. Superäiti elää lapsilleen.

Se mitään tarvi, se on tyytyväinen siihen mitä saa!

Häpeäisit.

Kun iltaisin lasten nukahdettua saatan tuntea pienen iloisuuden tunteen vaan tiedosta että pian saa mennä nukkumaan, ja ajattelen käpertyväni miehen kainaloon vaan hakemaan ihoa.

Mutta ajatus katkee siihen että tajuan olleeni jälleen ihan hirveä koko päivän myös sille puolisolle.

Emmä ainakaan ottaisi iholle tällästä perssilmää. naama nutturalla saatana koko ajan.

ennen niin tuikkiva ilme on vaihtunu harmaaseen koomaamiseen, tai kulmat kurtussa mököttämiseen.

valivali siitä ja valivali tästä. vaikka toinen tekee pitkää päivää että saadaan pidettyä tupa, ja lapset pukeissa. ja akka kotona.

kysyinköhän ees koska viimeks et mites sä jaksat? enpä tietenkään sellasia kysele, ku mul on niin raskasta että nyyh.

emmä täs yksin oo ainoana joka kärsii.

Huomaan olleeni taas kertakaikkisen ihana puoliso tämänkin päivän, voi helvetti, kyllä tästä olis superäiti niin ylpee!!

ei kehtaa ees anteeksi pyytää, sekin on jo kulutettu loppuun.

häpeäisit.

joten hipsin häpeän tunteen saattelemana taas sänkyyn, ja mietin että huomenna yritän olla reippaampi, hyvä äiti, ja hyvä puoliso.

mun perhe on kuitenkin mulle kaikki kaikes, ja rakastan jokaista siihen kuuluvaa niin paljon. lapset ansaitsee paremman äidin, ja mies iloisemman puolison..

kunnes taas yö menee päin persettä ja kivasti unohdan taas kaiken mitä niin suunnittelin toteuttavani!

 

 

Että semmosta tänne, terveisin äärettömän uupunut, väsynyt superäiti, karhuemo.