Tuntui hassulta taas havahtua siihen miten lähellä kesäkuukin on. Kirjoitin meidän keittiön liitutaululle toukokuun päivät esille, ja viimeiselle riville tuli pari kesäkuunkin päivää. Siis kuukausi enää ja meidän Lucaskin pääsee kesälaitumille, ja Akselin viimeiset kerhopäivät tulevat päätökseen.. Syksyllä onkin talossa kolmasluakkalaanen ja eskarilainen <3

Saaga on nyt ollut intervallissa tämän viikonlopun.

Miljasta on tullut tällainen vekkuli toimistohiiri. Semmoinen pärinä alkaa kun pääsee mun kans samalle tuolille istumaan, sivupöydälle omat paperit ja kynät, maitua vähän hörppämukiin ja eiku hommiin. Milja molottaa,laulaa,kikattelee ja höpöttää, siirtelee papereita, piirtelee paperiin, pöytään, naamaan, käsiin, muhun ja taas paperiin. Hörppää välillä maitoa äänekkäästi lopuksi maiskuttaen ja taas jatkaa hommia.(ei, mä en ryystä kahvia sillä lailla, mielestäni :D) Sitten tämä toimistotäti vähän liimailee posti it merkkejä paperin reunaan, mun paitaan ja omaan paitaan. Mulle esitellään paperilla olevia tuotoksia ja molotetaan äänekkäästi. Vaaditaan mun puhelinta, jolle kailotetaan omat ja muitten asiat. Sitten kun tyttö on valmis tauolle, ilmoittaa hän reippaasti NONNIIIN, kiitos! Ja saan nostaa kikattelevan tytön pois työpöytänsä äärestä :D Voitte kuvitella siis millaista tällaisen ihanan elohiiren kanssa on tehdä välillä töitä, mutta kyllä se niin piristää. Mun pieni Pikku Myy. <3

Päivittäin pitää vähintään annos syliä hakea, säännöllisesti pitkin päivää. Silloin ei puhuta, pienet jalat töpsöttää työhuoneeseen, ja pää laitetaan lepuuttamaan mun reidelle.Silloin pitää nostaa syliin, ja ollaan siinä masut vastakkain hiljaa ja hymistään hengityksen tahdissa niin kauan että syliakku on tankattu täyteen. Vähän suukkoja ja sitten taas jaksaa leikkiä tärkeitä touhuja <3

 

Tässä Miljalla on menossa tärkeät työt. Äidin kynsien viilaus. Oli päässyt kamalan pitkäksi, ja M näki kun niitä pikkaisen huollatin. No tottahan nyt toimistohiiri taipuu myös kynsiteknikoksi! Tarkkaa työtä, mutta kyllä siinä kerkiää juorutkin vaihtamaan. ;)

Mä oon tykästynyt Miljalle ostamaani Roo:n tunikaan. Siis niin ihana ja hyvänlaatuinen vaate. Kuoseista toki vasta tämä on sellainen mikä sopii äidin silmään. Myös Noshilla on ihania tunikoita, joita olen jo Saagalle ostanut. Pitääpä laittaa tytöstä välillä sellainen kuva missä olisi ne vaatteet päällä. Hintakaan ei päätä huimaa!

 

Sitten Saagan kuulumiset, meillä on huomenna jännittävä päivä.

Saagalla on labrat, joista katsotaan nyt myös kilpparit taas. Että onko niissä heittoa. Toisaalta toivois että se olisi syy pienen tosi kylmiin jalkoihin ja väsyneisyyteen. Vastaukset tulee yleensä viikon sisällä.

Mutta, mikä on vielä jännittävämpää on se, että meillä on huomenna ensimmäinen erä haastatteluja! Meidän yöÄiti jää pian mammalomalle (Niin ihana uutinen että heille on tulossa perheenlisäystä, vaikka se tiesi meille tuskaista luopumista mammaloman ajaksi<3) joten olemme nyt pitäneet rekryhaun kotihoidon toimesta. Hakijoita oli yli 10! Toivon todella, ettei yksikään heistä tullut aktiivimallin pakottamina, viime haussahan yksi sellainen mätämuna oli, joka vielä suoraan sanoi ettei oikeasti halua töihin. :( Toinen haastattelupäivä on sitten keskiviikkona. Kukapa tietää, voisikohan siellä olla joku blogini lukijakin hakijoiden joukossa! :D

Huomenna siis voi olla että tapaan mahdollisesti jo tulevan Uuden Yöäidin. Se, mitä toivon, on yhtä mutkatonta ihmistä kuin mitä meidän nykyinen yöÄiti on <3 siis meillähän on käynyt uskomaton tuuri ylipäätään että nämä meidän ArkiÄiti ja YöÄiti ovat olleet heti kerrasta oikeita henkilöitä hommaan, ihania, vahvoja ja uskomattomia Naisia ja Äitejä Saagalle.. Olen hyvin tietoinen monesta muusta perheestä, joissa ei meinaa millään kemiat kohdata, eikä löytää Sitä Oikeaa. Minä toivon, että meidän perheellä kävisi jälleen tuuri, ja joku Helmi olisi hakenut tätä työtä ja olisi valmis tulemaan osaksi karhuperheen arkea. Työ on kuitenkin äärettömän luottamuksen alaista työtä, olla yöt meidän kotona, meidän perheen nukkuessa. Siihen hommaan pitää olla ihan omanlaisensa henkilö. Joku, joka sietää myös neljänkin tunnin huutoitkukonsertteja hermojansa menettämättä, jaksaa kääntää tyttöä yöllä, muttei liian usein! Huolehtii vedensaannista, valmiiksi vedettyjen lääkkeiden antamisesta illalla ja aamuyöllä, muistaa seurata sykkeitä sormeen laitettavan anturin avulla, vaihtaa vaippaa tarvittaessa, antaa syliä jos ei mikään muu tepsi, sekä tarvittaessa pitää pään kylmänä, mikäli tytöllä tulee epilepsiakohtaus/sydän lyö liian harvoin/loppuu kokonaan/tyttö oksentaa pitkin seiniä.. Osaa elvyttää.

Ei siis mikään helppo homma. :P Mutta vastapainona saa toisen perheen, meidät. Ja saa kunniakseen kutsua itseänsä pienen Suuren Erityisen Rakkaan YöÄidiksi. <3

 

Peukut ylös siis huomisen suhteen, tulen päivittämään tänne ne kuulumiset!!

 

 

-Karhuemo