Onneksi alkaa taas näyttää siltä että tulehdus on selätetty.

Kahen vkon antibiootit, ja bakteeri oli sittenkin suolistossa elävää laatua.

Kotilomille tyttö pääsi tänään, luojan kiitos.

Alkoi jo tuntua niin raskaalta tuo sairaalas istuminen, kun ei se tunnu luonnolliselta. Tyttökin tuntuu olevan niin mahdottoman tyytyväinen päästessään kotiin tuttuun ympäristöön ja meteliin.

Tänään oli sairaalassa muutenkin vastassa niin aurinkoinen tyttö että. :) Hoitaja kertoi että kaikki kävi tänä aamuna, pirteänä on ollut hereillä.

Joten taas pienin askelin sitä suurta muutosta, Saagan siirtymistä kotisairaanhoitoon.

Mikä vastuu!!

Osaanko minä?

Mitä jos mokaan?

Dialyysin tekeminen manuaalisesti ei sinällään ole mitään ydinfysiikkaa, tuli sitä nähtyä jo Tayssissa niin paljon että osaisi sen jo unissaankin.. (jota olen muutaman kerran öisin tehnytkin...:))

Kuitenkin haluan kertauksen ja menen asiaa opiskelemaan sitten kun saagan dialyysirytmi saadaan takaisin aamuun ja kestämään sen 4h.

Onneksi hoitajat lupasivat nyt katsella valmiiksi listaa, mitä kaikkea tarvitsen tänne kotiin. Työhuonetta on pikkuhiljaa valmisteltu sairaanhoitohuoneeksi, vaikkakin vain väliaikaisena ratkaisuna. Emme millään 5 hengen perheessä tuu pärjäämään vain 2:lla makuuhuoneella, jos työhuone meinataan kokonaan jättää Saagan sairaanhoidon käyttöön..

Alkaa jännittäminen siitä lähteekö kunta tukemaan lisäsiiven rakentamista. tämäkin asia pitäisi kaiketi laittaa tapetille.

Apua osataanko me hoitaa itte..

Pelottaa ajatus että olisin itse vastuussa tytöstä kokonaan, vaikka tiedän että saan koska vain soittaa sairaalaan jos jokin mietityttää. Kynnys ei oo suuri pyytää apua.

Ja silti niin kova tarve on saada tyttö kokonaan kotiin, mitään muuta en niin lujaa haluakkaan!

Aivan sama miten paljon työtä se vaatii, on tuo aurinko sen arvoinen. Onneksi sain jo nopeasti hoitajan järjestettyä kotiin, joka poikia katsoo sen aikaa, kun hoidan tytön dialyysia. Asiat alkaa siis pikkuhiljaa luistamaan..

ja loppuun vielä Saagan naurukuvaa. :) Vähempikin pistää kyyneleet silmäkulmaan.

 

Voiko toinen olla onnellisemman näköinen?? :)