Olihan taas loppuvuosi meille.

sunnuntai-iltana vessassa lyyhistyin lattialle.

"mitä helvettiä?" Oli eka ajatus kun kipu lävisti koko kehon.

Kipu oli niin suurta että yökkäsin vessanpöntölle, tuotosta kuitenkaan saamatta ulos.

Vatsaa kouristeli,tärisin ja viiltävä kipu moukaroi koko alavatsaa.

Ihan järjetön tuska. kaksinkerroin lattialla isännän silitellessä ihmeteltiin mitä tapahtuu.

Koko yön tuota kipuilua kesti, lääkkeistä huolimatta. Ambulanssiakin meinattiin jo soittaa, mutta ajatus siitä että pojat heräisi siihen että äitiä tullaan ambulanssilla hakemaan.. Juu ei.

Ajattelin että kyl tää taas tästä, onhan näitä vatsakramppeja ollu ennenkin.

Yö meni valvoessa ja välillä torkahtaen kipujen välissä.

Aamulla totesin etten pysty kovin olemaan ylhäällä, joten soitto äidille ja isäntä hakemaan apukäsiä lapsille.

Kipu alkoi nousta hartioihin, siis ei voi ymmärtää miten kipiäksi voi hartiat mennäkkään! Ei auttanu mobilaatit eikä tökötit.

Hengitys alkoi sattua iltapäivällä enkä pystyny enää laittamaan ees maate, kipu hartioissa ja kylkiluissa oli niin suuri.

Sitten jo aloin itekki miettiä että jotain on nyt pieles.

Äiti ja mies sai ylipuhuttua lopulta että lähetään näytille päivystykseen, josko siellä selviäis mistä kivut johtuu.

No selvishän ne.

Päättivät ultrata vatsan joka olikin sitten täynnä verta.

TÄÄ EI OO TODELLISTA:

teki mieli nauraa. siis mitä vielä? tätä ei ookkaa viel koettu. siis että verta.

paljokin?

Oli niin kipeä olo etten voinu laittaa tutkimuspöydälle maate ilman että hengitys lamaantui.

Joten hoitaja ystävällisesti tuikkasi sellasella piikillä takalistoon, että rouva oli hetken aikaa aivan kuutamolla.

Sit pysty makaamaan tutkimuksen ajan.

"Olisit voinu tulla pikkasen aikasemminkin.." oli hoitajan mielipide.

Munasarjoista puhjennut kysta. Paljon verta vatsaontelossa.

he soittaa nyt leikkuriin heti.

jahas. en taida päästä kotia- kävi mielessä.

Isäntä sitten kotiin mummaa auttamaan Saagan hoidossa, onneksi olimme ehtineet pikakelata Saagan lääkkeet paperille aamulla, jos sattuisi että joudun lähtiä sairaalaan. Nyt olisi isännällä edessä vastuu lapsen lääkkeistä ja ruuista, mitä ei ole aiemmin joutunut tekemään. Ei helppo asia, ja se murehdutti mua paljon kun hoitaja lähti juoksuttamaan mua leikkuriin ja isännän selkä katosi ovesta ulos.

Mutta olihan ne ny selvinny. En sitä epäillyt. omat ohjeet vain mietitytti, että kerroinko kaiken ja etten unohtanu mitään.

Leikkurissa menikin odotettua kauemmin, päälle litran verran piti poistaa ylimääräistä tavaraa.

Itellä havainnot puoli yhdeltä yöllä kun heräämöstä kiikuttivat mua osastolle. olivat onneksi soittaneet isännälle ja ilmoittaneet että leikkaus oli mennyt hyvin ja olin heräämössä.

Sairaalassa kuluikin sitten dreenin kanssa pari päivää jotta loputkin nesteet valuisivat pois vatsaontelosta.

Kipeä olo on vieläkin, mutta hengissä ollaan vahvasti :)

Onneksi hoitajat sairaalassa olivat asialla, ja kysyivät jo puhelimessa oikeat kysymykset ja käskivät tulla paikan päälle. Nopea toiminta, vaikkakin minä itse vitkuttelin kotona aivan turhan kauan, olivat taas tärkeitä tässäkin taistossa.

Hoitajat olivat ihania, ja lääkärit asiantuntevia. Oli jälleen kerran turvallinen olo heidän käsissä. Kiitos taas heille!

Jokohan siis riittäisi nämä sattumukset tälle vuotta?

Onneksi tätä ei oo enää kauaa jäljellä, mielenkiintoinen vuosi takana.

Saagalla oli mennyt kotona oikein hyvin, tyttö jopa on nyt nukkunut joka yö siitä asti heräämättä kertaakaan. :) Hienosti tyttö auttoi isiä ja mummia selviämään arjesta ilman äitiä.

Saaga menee intervalliin tammikuun 4. päivä, joten siihen asti pitää selvitä täällä omin avuin. Olen kyllä ihmeissäni siitä, ettei omaishoitajalle ole tällaisissa tapauksissa saatavilla lastenhoitajaa avuksi kotia. Minä kun en tikkien takia saisi nostella Saagaa viikkoon. Hieno ajatus, toteutus huono.

Mutta koska omaishoitajalla ei ole sairauslomaa tunnettu, niin ei tässä auta.Tähänkin asiaan pitäisi varmaan jollain tavalla yrittää muutosta!
 

Nyt lapsia viemään rakettikauppaan, karhuemokin lyllertää mukaan, kivusta huolimatta.:)

Oikein räiskähtelevää Uutta Vuotta, rakkautta,sydämiä ja vaaleanpunaisia poneja <3

Olkaamme ihmisiksi kaikki, ja toivokaamme kaikille parempaa uutta vuotta 2016!

 

Kirjoittelemma taas kuulumisia ensi vuoden puolella! :P

 

 

toivoo karhuperhe :)