Saimme taudin selätettyä.

Saaga vietti osastolla sitten muutaman päivän jonka jälkeen alkoi pysyä evähät sisällä.

Toki vielä kotona turhautumista oli, kun herkkä oli oksentamaan.

Aloin myös epäillä uuden epilepsialääkkeen osuutta oksentamiseen, mutta se on nyt poissuljettu kun tauti kunnolla poistui tästä perheestä. Itse siis säästyin siltä täysin, toivottavasti ei tänä keväänä enää tulisikaan.

Saimme EHO palveria edeltäviin tutkimuksiin vihdoin aikoja. Meinaavat lykätä asiaa vielä huhtikuulle, ja palautekeskustelu eli todellinen asiasta päättäminen ja kunnan tyypin kanssa jutustelu yhdessä saagasta arvion tehneiden ammattilaisten kanssa olisi vasta huhtikuun viimeisinä päivinä! Eli todellinen avunsaanti olisi mahdollista varmasti vasta pitkällä toukokuun puolella.

Mikä riski siinä onkaan. voi helvetin kuustoista.

Olen nyt huamenna yhteydessä ajanvaraukseen ja kertaan vielä meidän tilanteen. Huhtikuun alus pyörähtää rv 20 käyntiin ja jos supistukset on jo nyt tätä luokkaa kuin nyt niin.. siinä aletaan jo leikkiä meidän syntymättömän lapsen hengellä. mitä sitten jos joudun jollain 20 viikoilla prenalle pötköttämään jalat kattoa kohden? kuka täällä pitää elämän liikkees sen aikaa että kunta saa tänne järkättyä apua?

Ihan kuin ei olisi tarpeeksi hyvin selitetty siellä etten ole ylihysteerinen odottava äiti tän asian kanssa, vaan pelko on ihan todellinen. Supistukset eivät vielä ole tehneet kohdunsuulle hallaa, mutta ne alkavat olla jo melko kipeitä kun rasitusta on ollut enemmän päivän aikana. Eikä ole saagalle reilua ,että äiti ei pysty pitämään sylissä niin paljoa kuin hän haluaisi saatika että on täällä paljon muutakin pakollista työtä kuin saagan hoito. puhumattakaan muista lapsista.

Eikö lähihoitajaksi opiskelevia voisi päästää työssäoppimaan tälläisiin tilanteisiin? mikä olisi käytännönläheisempää kuin työskentely perheessä jossa on erityislapsi lääkkeineen ja liikuttamisineen? pitäisi varmaan kosiskella seinäjoen oppilaitosta että tänne sais lähettää joka päivälle opiskelijan saagaa hoitamaan, ennenkuin homma riistäytyy käsistä ja supistukset vievät mut vaakatasoon. lastenhoitajaa ei muuten taida saada pelkällä ruokapalkalla ja taskurahalla :D

Yritämmä nyt saada tuon EHO keskustelun kuitenkin aikaistettua, heistä tuo kuukauden yli venyminen ei ehkä tunnu miltään mutta mulla se valitettavasti tuntuu ja aiheuttaa tällä hetkellä sellasenkin pelkostressin ettei toista.

 

 

Saaga on nyt vaihtelevasti nukkunut. viime yö oli ihan painajaista. ei kuitenkaan kyöki eikä yski mutta itkee ja karjuu niin että ikkunat helisee. Oikeasti. Mutta joskus yöt menee vain muutamalla havahtumisella.

ollaan nyt annettu iltaisin kipulääkettä, jos se on tuo uus lääke mikä niitä kipuja aiheuttaa. mene ja tiedä kun aamulla sama lääke ei aiheuta itkukohtauksia.

Päivisin tyttö ottaa hienosti kontaktia. naureskelee paljon ja lattiallakin hetken sutkutellen viihtyy. isoveljien kanssa katsellaan jopa telkkarista junioria! miten outoa on ollut, että aamuisin saan siivottua talon pikavauhtia ennenkuin tyttö vaatii ekan kerran syliä. se lievittää hiukan sitä jatkuvaa suorittamisen tarvetta, kun ei kaikki paikat ole kuin sodan jäljiltä

 

tänne on myös rantautunut pesänrakennusvimma.

laitan siitä huomenna kuvia.

 

Olisin odottanut sitä vasta raskauden puolen välin jälkeen tai loppupuolella alkavaksi mutta noh. Olkoon nyt, onhan tämä viimeinen kerta tätä lajia, millä mä sitten tän jälkeen selitän järjettömän tuhlaamisen kodin sisustamiseen?

Pähkinällä on tällä hetkellä kaikki hyvin. toivottavasti niin on jatkossakin ja saisimme hänet syliimme asti. terveenä.

Kävin tänään häntä katsomassa monitorissa ja samalla katsastettiin kohdunsuukin, rauhallisesti pieni siellä köllötteli, ja mitään huomautettavaa ei nyt löydetty. rakenneultra on tulossa huhtikuun puolen välin jälkeen, nyt vkoja huamenna tasan 17. aika menee äkkiä. kohta se puoliväli onkin jo.

Kumpa kaikki menisi vain hyvin. pelko menettämisestä on joskus ääretön.

sellainen oikein fyysisesti kuristava tunne, ja mahanpohjasta asti kouraisee.

alkaa miettiä että mitä jos siellä kohdussa onkin jo jokin hätä, tai alkava sellainen. etten huomaa nytkään ajoissa sitä lapsen hätää.

tämänkin päivän tapaamista edeltävät viisi minuuttia kävin tahtomattani sellaisen spekulaation tutkimuksesta läpi, missä lääkäri toteaisi ettei sikiön sydän lyö. kuinka ottaisin sen, kuinka soittaisin miehelle.. kuinka elämänilo taas katoaisi valkoisiin seiniin ympärillä.

Näitä ajatuksia pitää välillä repiä pois itsestä. yöt on pahimpia. sitten sitä jo alkaa pelätä olemassa olevien lasten hengistä. käy yöllä kattoos hengittääkö kaikki. sanoinhan heille jokaiselle varmasti monta kertaa että äiti rakastaa ja olet tärkeä ja arvokas.

Mitä jos ja jos.

Varsinkin kun iltalehdenkin otsikoissa on välillä niin musertavia uutisia. Kyllä tämä tuntematon karhuemo meni polvilleen surusta ajatellessaan sen pienen tytön vanhempia, jotka hänet joutuivat enkeliksi antamaan uutisen kertomalla kauhealla tavalla. lapsen menetys on aina kauhea, tapahtui se kuinka vain ja missä iässä vain. Ei siitä toivu,koskaan. Tällaisissa tapauksissa itsesyytökset ovat valtavia, musertavia. Toivottavasti pienen enkelin vanhemmat ovat tukevan kriisiverkoston ympäröimiä että jaksavat edes hengittää. alkuun ei muuta voi vaatiakkaan.

Nämä hetket tuo aina mieleen ne omat kokemukset, ne tunteet. vieläkin ne tuntee samalla tavalla kuin marraskuussa. toivon, että jonain päivänä ne tunteet haalistuu. eivätkä sattuisi niin kovin. etten niin enää syyllistäisi itseäni. lakkaisin pelkäämästä tulevaa.

alkaisin taas elää tuntematta katkeruutta tapahtuneesta.

 

Ehkä mun pitäisi taas alkaa piirtää. tai purkaa niitä ajatuksia jonkin sellaisen kautta mikä rentouttaa. ratsastaa en nyt voi tietenkään mutta muotokuvien piirtäminen pitkästä aikaa voisi olla se juttu. niitä on aikanaan saanut piirrellä yhdelle sun toiselle. voisin tehdä nyt meidän lapsista potretit, kun sitä ei ole saanut aikaiseksi koskaan. :) suutarin lapsilla ei ole kenkiä, vai miten se nyt oli.

 

näillä ajatuksilla menen laittamaan nukkuvalle prinsessalle viimeiset maidot letkuun, ja sitten toivon sekä itselleni,että saagalle että muullekkin karhuperheelle levollisia yöunia. huamenna laitankin kuvasaastetta pesänrakennusvimmasta ja tyllerön uusista vaatteista :)

 

karhuemo