Nyt pääsi koneelle kirjoittamaan saagan tayssin keikasta.

Torstaina lähdettiin tytön kans kohti tamperetta, ja ihme kyllä matka meni hyvin. 2,5h autossa, ja tyttö puoles välis kitisi hiukan. muuten hyvin tyytyväinen.

Tapasimme torstaina leikkaavan kirurgin, joka oli sama joka saagaa on operoinutkin keskolan puolella. luotto siis oli kohdillaan! lisäksi tapasimme peg-napin ohjaavan hoitajan, joka kertoi vähän arjesta tämän napin kanssa.

Kyllähän sitä alkoi hiukan jännittää leikkausta, kun kirurgi kertoi mitä siinä tapahtuu ja että tyttö tulee olemaan kipiä ensimmäiset päivät. mietti siinä että kannattaako tämä, mutta kuuleman mukaan ei näiden pegnappilasten vanhemmat vaihtaisi sitä poiskaan. joten nieleskelin pienet epäilykseni ja mietin että on tämä parempi vaihtoehto kuin nenämahaletku.

torstai illalla tuli muukin karhuperhe tampereelle, ja majoituimme sitten yöksi nordic hotelliin tayssin pihapiirissä. Voin kyllä suositella kyseistä hotellia, hinta, johon sisältyy aamupala on mielestäni erittäin kohtuullinen. aamupalasta tykkäsi pienet karhunpojatkin!

Aamulla minä vielä pienten karhunpoikien nukkuessa siirryin osastolle, karhuiskä jäi poikien kanssa. Tyttö oli niin iloinen! mikä juttujen pulputus Saagalla olikaan koko aamun, ja hymyt seurasivat toisiaan! Nauraa kikattelikin innostuessaan. Ja aina vaan se saa itsellä kyyneleet valumaan kun saa täyden hymyvasteen ja katsekontaktin.

Sain viedä tytön hoitajan kanssa saliin, ja pitää sylissä viimeiseen asti. Nukutusaineen vaikutettua siirsin pienen aurinkoni leikkauspöydälle ja itkun sumentamin silmin suoriuduin pois tieltä. helvetti ku se sattui!!

Leikkaus aloitettiin noin 8 aikaan. menin hotellille takaisin ja kävimme aamupalalla koko perhe. Siitä sitten osastolle odottelemaan, onneksi lastenosasto 1:llä on paljon leffoja mistä pojatkin tykkäsivät. Ristikkolehti piti äidin mielen poissa tapahtumista.

Klo 11 saatiin sitten tieto että leikkaus on ohi ja tytön saa hakea osastolle. Hoitajan kanssa karhuemoa oli vastassa pieni, väsynyt tyttö, niin kaunis ilman teippejä ja letkuja kasvoissa. Ääneni kuultuaan tarttui hän tiukasti käteeni, ja itki hentoisella äänellä. Kuinka voikaan äiti tuntea sen kivun niin fyysisesti, mitä oma lapsikin tuntee. Osastolla sitten koko perhe sai olla pienen kanssa, vaikkakin sylissä olo ei ainakaan oloa helpottanut. Oli hankala asetella tyttöä sellaiseen asentoon, missä peg nappi ei joko venyttyisi tai vatsa olisi ihan myttyrässä. nappi oli silmääni isompi kuin olin ajatellut ja aloin jo murehtia miten tyttö tykkää enää olla mahallaan lattialla tuollaisen kanssa. tai miten häntä pidän sylissä tästä lähtien.

Mutta eiköhän kaikki yksityiskohdat löydä paikkansa kun arki lähtee kulkemaan.

Mutta se tuska mitä tuntee kun lapseen sattuu. pyydän lisää kipulääkettä auringollemme,että hän saisi nukuttua. yritä estää ettei pieni yritä ylös tai kääntyä sängyssään. itku tulee joka vatsanliikkeestä. Pidämme kädestä kii ja kasvojen ihoa omia kasvoja vasten. lauletaan pieni tytön tylleröinen monta kertaa, se kun on useimmin laulettu laulu meillä.

Tyttö välistä rauhottuu hyvinkin, ja kun hän nukahtaa, päätämme viedä pienet karhunpojat särkänniemeen. He kun eivät ikänsäkkään puolesta jaksa olla koko päivää huoneessa.. Saatika hiljaa.

Pojat nauttivat päivästä ulkona ja laitteissa, vaikkakin karhuemon ajatukset olivat osastolla. Oli kuitenkin tärkeää, että tälläisenäkin hetkenä annamme pojille heidän tarvitsemaansa huomiota. Eivät ole raukat koko kesänä ,tai oikeastaan tyttöjen syntymän jälkeen päässeet käymään missään tälläisessä. Muutenkin huomio jäänyt heidän kohdallaan vähäiseksi.

Teet niin tai näin, niin aina tunnet syyllisyyttä. ihana äitiys!

palaamme osastolle viiden tunnin kierroksen jälkeen. saaga on hiukan levollisempi mutta tunnistettuaan äänemme, on selkeästi levottomampi. itkuisempi. karhuemoon sattuu kun toinen yrittää reagoida läsnäoloomme ja jokainen liikahdus sattuu.

Kaduin sillä hetkellä koko helvetin leikkausta. Miksi mun piti satuttaa tyttöä tälläisellä!

sovimme että tyttö pääsee seinäjoen sairaalaan heti kun vointi sallii. siellä siten pegnapin käyttöönotto ja seuraus.

Päätän että lähden karhunpoikien kanssa kotiin, sydän ei kestä katsoa kun toiseen sattuu, ja kun et voi tehdä mitään! niin voimaton olo. Itken osastolla, itken poissa osastolla. sattuu fyysisesti joka paikkaan, ja kun et voi mitään asialle..

olemme kotona seinäjoella 21 aikaan illasta. pojat nukahtavat samantien, äitikarhu valvoo vielä yölläkin ja tuntee suurta syyllisyyttä kotiinpaluusta. itsekäs, suojelet vaan ittiäs!

ois se lapsi saanut tukea vaik en sylis ois voinukkaa pitää.

Äidin tuttu ääni, ois ollu yksi kipulääke!

mutta mitä tehdä kun itsekkin vain itkee toisen tuskaa katsoessaan? voiko se tehdä toiselle yhtään oloa helpommaksi?

tehty mikä tehty.

Aamusta olen siivonnut raivolla kotia. rankaissut itseä. On pesty sauna, joka huone, pesty pyykkiä, vessat, ulkoterassit hinkkaamalla, laatikoita siivottu, kaappeja siivottu. soiteltu osastolle siirtoaikataulusta.

tyttö oli nukkunut melko hyvin, ja saanut morfiinia kipuun. siirretään kun lääkärikierto ollut.

soitan taas parin tunnin päästä, ei vieläkään oo ambulanssia tilattu.

pyysin sitä jo eilen illalla että soittaisivat jo kyydin niin on heti kierron jälkeen lähtövalmis tyttö.

lääkärikin sanoi että hyvin voi jo illasta tilata, niin on ajoissa ambulanssillakin tieto asiasta.

 mutta ei niin ei. ei ymmärrä mikä hitto siinä on ettei kuunnella. kello on nyt 14:30, ja vieläkään ei ole soittoa lähdöstä tullut. sydän itkee ja huutaa jo pienen lähelle.

MUOKSMUOKS. heti kun olinkin tämän päivittänyt, soi puhelin. tyttö on lähtenyt 14:15 kohti seinäjokea. :)

Eli muutama tunti ja sitten näkee tytön. ihanaa.. :)

sen tietää että ilta menee sitten osastolla, ois se mennyt muutenkin mutta tämä odottaminen on ihan syvältä.

Josko tytön vointi olisi jo sellainen, että voisi syliin uskaltaa kunnolla ottaa..

silittää tummaa tukkaa, suukottaa pehmeää,täydellistä poskea, mikä teippien alta on paljastunut. katsella kauniita pitkiä ripsiä, ja pyöreää nenänpäätä- sitä kaikkea mikä tekee Saagasta niin kauniin ja niin rakkaan. rutistaa iholle ja olla vain.

Kotiin Saaga pääsee kun kivut hellittää ja peg-nappi on saatu kokonaan käyttöön. se aloitetaan pikkuhiljaa annoksia lisäämällä, toivokaamme että kaikki menee hyvin.

Nyt karhuemo vielä menee purkamaan turhautumistaan siivouksen pariin, ja odottelemaan soittoa tytön siirtymisestä seinäjoelle. kirjoittelen taas huomenna tytön kuulumiset sairaalasta. ehkä jopa kuvia, jos muistan.

 

KIITOS lastenosasto 1 ja heidän ihanat hoitajat Saagan hyvästä hoidosta. Hoitajat kuuntelivat hyvin mielipiteitä, ja kertoivat tarkasti joka tilanteen ja tapahtuman. Kommunikaatio pelasi, ja oli turvallinen olo jättää tyttö sinne hoidettavaksi.

KIITOS leikkaava kirurgi ja leikkaussalin väki. Teillä oli kallis aarre leikattavana, ja hoiditte sen ammattitaidolla.