Tässä kun ajatuksia pitäisi saada kirjoitettua ulos, tulee sellainen olo että huh, mistähän sitä aloittaisi.

Olin kauan jo miettinyt että jonkinlainen blogi olisi hyvä.. saisi ajatuksia purettua vähän kirjoitettuun muotoon.

mutta mikä olisi se juttu mistä alkaisin tätä tarinaani kertomaan.

Ulospäin kun ollaan kuin mikä tahansa perhe. omakotitalo "maalla", koira, pari autoa, kotiäitiys, avioliitto, muksuja..

mutta jokseenkin sitä välillä jää miettimään että miten paljon kuitenkin tätä perhettämme on venytetty, murjottu, ja kohdeltu.. miten paljon pahaa ollaan jouduttu kohtaamaan ja kestämään.

ehkä alan purkamaan näitä asioita siitä, kun saimme toisen poikamme, pienen Akselin, joka 3kk iässä sairastui infatiilisspasmiin (http://www.epilepsia.fi/files/240/infantiilispasmit.pdf) sekä hänen leikkauksestaan, ja elämänsä hankalasta alusta.

vai kirjoittaisinko pienistä kaksostyttäristämme,joista Ainon jouduimme luovuttamaan taivaan kotiin jo ennen hänen syntymäänsä..kohtukuolema, se kamala, etäinen asia jonka en koskaan kuvitellut joutuvani kohtaamaan.

vai toisesta tytöistä, hengissä selvinneestä Saagasta, joka taistelee elämästään sairaalassa ja kärsii vaikean hapenpuutteen  aiheuttamista ongelmista aivoissa ja munuaisissa. hänen elämänpolkunsa on vasta alussa, ja miten paljon olemme jo joutuneet hänen edestään taistelemaan tayssin kanssa, erilaisista asioista. siitäpä vasta riittääkin avautumista!

vai kertoisinko esikoisestamme,Lucaksesta, joka on ainoa, jolla ei diagnoosia mihinkään ole.. hän, joka on terve, ja on elämänsä aikana joutunut joustamaan, venymään ja ymmärtämään nuorempia sisaruksiaan niin paljon, ja sitä miksi vanhemmat joutuvat antamaan muille paljon enemmän kuin hänelle. Miten pahalta se karhuemosta tuntuu kun poika on niin sielultaan pikkuvanha, ymmärtäväinen ja anteeksiantavainen. Ottaa huomioon pikkuveljensä upeasti, ja ei vaadi itselleen mitään. Siinäkin olisi kirjoitettavaa monen tarinan verran.

 

Vai kertoisinko itsestäni, tiestäni äitiyteen, opittuun malliin, masennuksineen ja pelkoineni. pohdintojani monesta asiasta koskien äitiyttä, kasvatusta, lapsia, rakkautta..

 

paljon asiaa, vähän aikaa kerralla kirjoittaa, siitä pitävät huolen kaksi poikaa ja pieni Saaga, joka on kaukana vielä kotoa.

 

Mutta aloitanpa sitten jollakin noista seuraavassa tekstissä.

 

tervetuloa tutustumaan elämääni.

.