Miten voikaan näin heittää arki ihan ympyrää, kun perheeseen pääsee kotilomille päivisin pieni rakkaus?

Ihan käsittämätöntä,miten aika ei tunnu riittävän edes perustoimintoihin, kuten omaan syömiseen.

Kai se oli tälläistä myös terveen pienen vauvan kanssa, kai?

Ei muista enää kun siitäkin on muka niin kauan..

Saagalla oli tuossa muutama sairaalapäivä, kun hänelle tuli se peritoniitti. vatsakalvontulehdus, mikä on dialyysipotilailla melko yleinen kun se infektioriski on suuri. Pähkäilimme jo,että mistä on sen saanut, mutta bakteeritulokset kertoivat sen olleen oman suoliston aiheuttama..

Onneksi kyseinen bakteeri on herkkä antibiooteille, ja Saaga oli taas oma itsensä jo pari päivää antibiootin aloittamisen jälkeen.

Mutta kyllä sitä alko jo panikoida, kun tyttö alkoi turvota ja dialyysi jäi aina miinukselle (sisälle jos laitettiin 85ml, ulos saattoi tulla vain 60.) nesteitä vaihdettiin, ja lopulta vahvimmalla nesteellä homma lähti luistamaan. Ympäri vuorokauden tyttö oli taas dialyysissa, kunnes alkoi helpottaa. Nyt olemme jälleen yösykleissä, ja tarkoitus olisi nyt kokeilla, kuinka vähillä määrillä Saaga pärjääkään. neljään sykliin pudotus olisi nyt ensin tulossa.

Äitikin uskalsi taas hengittää kun tajusi että tyttö selvisi, taas.

Ja mikä hymytyttö Saagasta onkaan kuoriutunut! Hän jo kuulessaan ääneni mennessäni sairaalaan, etsii minua ja naama leviää isoon hymyyn. Kädet vispaa ja alkaa ähistellä. "Syliin,syliin" hän tuntuu sanovan. Sylissä sitten tuleekin ilmeiden show, kun kurtistellaan, hymyillään ja näytetään kieltä. Voi äitin rakasta <3

Kotilomat päästiin taas aloittamaan uusiksi, ja kyllähän tyttö on nauttinu. Lääkkeitä on jouduttu taas lisäilemään, lähinnä siis ravintolisiä, ja siitä on alkanut ähistely ja itkustelu. Pyysin erikseen, että Saagalle aloitettaisiin gefilus-tipat, niitä kun ei vissiin automaattisesti anneta keskosille.. "ne kun tapaa aina ähistellä". En tiedä kenen välkyn ajatus tuokin on ollut, koska miksi  pienen pitäisi kärsiä vatsavaivoista jos niihin on olemassa helpotusta?

No eniwei, nyt on tytöllä se asia kunnossa.

Saimme myös hoitajille vihdoin sanottua kotisairaanhoidosta. Asiaa on nyt viety eteenpäin, ja suoraan sanottuna jännittää niin että vois hyppiä pitkin seiniä.

Pitääkö taistella? Tarviiko tätäkin asiaa puolustella?

Kuinka mukavaa olisikaan jos saisimme tytön tänne kotiin kokonaan. Meillä toki se tarkoittaisi muutostöitä, mahdollisesti lisähuoneen rakennusta. Kolme makkaria meillä on, mutta työhuone käy vain väliaikaisesti hoitotilana,tarvitsemme sitä töiden tekemiseen niin paljon.

Ja onhan Saagalla oikeus päästä kotiin, siinä missä muillakin. Ja tulisihan se loppujen lopuksi kunnalle halvemmaksi, kuin yöpyminen sairaalassa joka yö.

Olemme vielä jättäneet elinsiirtoasian odottamaan, kun tuossa tuota hässäkkää oli. Odotamme että saamme ajan kirjeitse, minkä jälkeen voimme soittaa pääkallopaikalle, ja vaatia dialyysikoulutusta näin ensihätään. Sitten voisimme samalla reissulla jutella ihmisoikeuksista, ja muista tälläisistä pienistä asioista, mitkä on meille maalaisjärjellisille ihmisille aivan selvä juttu, mutta ilmeisesti kirjanoppineille ei.

Tälläistä tänne tänään, laitanpa hymytytöstä muutaman kuvan vaihteeksi. :)