Niinkuin jo edellisessä postauksessa kerroinkin, tuli itsekin käytyä synnärillä pyörähtämässä torstai illalla. Supistuksia oli ollut päivän aikana vaihtelevasti mutta eniten murehdutti se neuvolatädin kommentti Pähkinän pienuudesta.

Soitin sitten iltapäivällä synnärille ja totesivat että paree tulla näytille. Käyrää otettiin, kaksi supistusta siinä ajassa, mutta mitään suurempaa ei käyrälle ees piirtynyt. kohdunsuu oli onneksi kiinni joten toivomme Pähkinän pysyvän yksiössään vielä tovin. Mutta lääkäri vahvisti sen, mitä neuvolatäti jo epäili, vauva on melko pieni. 2,2kg kokoinen oli pieni ja vkoja 34+2 silloin. ei onneksi nyt hälyttävän pieni ole, mutta pieni kuitenkin. Napavirtaukset katsottiin kolmestakin kohtaa ja ne todettiin olevan ok. istukkakin näytti olevan kunnossa. Lääkäri kuitenkin sen verran haluaa olla tarkka, että sain ajan äippäpolille ensi maanantaille. Jos vauva on siellä kasvanut niin ei hätää, mutta jos on edelleen pieni, niin sitten voi raskauden purku olla aiheellinen. Toivon todella että Pähkinä olisi nyt ottanut spurtin ja ei sellaisiin tarttisi ruveta.. Haluais nyt näin viimeisen raskauden kunniaksi saada tämän päätökseen ihan normaalisti, perussynnytys täysillä viikoilla. Olisko se liikaa pyydetty? 

--

 

Olen nyt tänään käynyt mumman ja Saagan kanssa neurolla eegssä ja labroissa, ja vaikka eeg otettiin päivystysluonteisesti lauantaisen vuoksi, niin lääkärit ovat niin kiireisiä että he ottavat kantaa tuloksiin vasta keskiviikkona. Yritin myös soitella joka iesuksen osastolle sairaalassa koskien niitä kohtauksia, että jos ne ovatkin lihasperäisiä, lihasspasmeja aivovaurion takia? etteivät ollenkaan tosiaan niitä aivoperäisiä ja josko voisi kokeilla lihasrelaksantteja siihen. No yksikään osastolla oleva lääkäri ei joko ottanut kantaa ja yksi oli sitä mieltä että ei sellaisesta ole saagan kohdalla apua. Epäilen tuota. Kehitysvammaan erikoistunut lääkäri hoitoyksikössä oli lomalla ja palaa vasta elokuussa, joten sieltäkään ei nyt alaan perehtyneeltä tullut vastausta. Voisi kuvitella kuitenkin että tytön lihasnykäykset herättävät hänet unesta öisin ja vaikeuttavat nukahtamistakin jo. Mutta, en tiedä enää keltä kysyä kun kukaan ei ota kantaa. Kai mä seuraavaksi soitan Helsingin päähän neurologille josko hän osaisi auttaa. Jotenkin mieltäisin että lihasrelaksantin kokeilu olisi vaan nyt helpompi kuin epilepsialääkkeitä lähteä muuttamaan. Jos ne ei auta, niin sitten tietää että ne on oikeita epilepsiakohtauksia. Eihän me tietenkään eeg:hen saatu yhtään kohtauksen tyyppistäkään. Onneksi kuitenkin unipätkää saatiin hetki, kun tyttö oli jo niin naatti huutamisesta, jonka alootti jo labrassa tietysti.

--

Viime yö kuitenkin meni vähän paremmin kuin yleensä! Kohoasento sänkyyn, ja tiukka kapalo näytti kelpaavan tytölle tällä kertaa.olispa se aina ees näin että pääsimme yön läpi pelkällä parilla kitinällä! toivossa on hyvä elää.

 

-

huomenna lähtee sitten 35+0. viimeistä viittä viikkoa viedään! tuntuu uskomattomalta. Ja niin pitkältä ajalta kuitenkin. Niinhän ne viimeiset viikot aina tuntuukin, pitkiltä. vaikka oikeasti tuo aika menee todella nopeaa. Alkaa olla aika pinnasängyn kasaamiselle ja Saagan siirrolle työhuoneeseen. Pähkinälle maltoin nyt ostaa ensimmäiset ihan omat vaatteet, ne, millä hänet sairaalasta kotiin sitten tuon. Se on edistystä se! Tuntuu että nyt jo useammin annan ajatusten kohdistua vatsassa kasvavaan Pähkinään, ja siitä miltä tuntuu saada hänet syliin. Kun hän tulee syliin. Ei enää jos. Miltä hän näyttää, onko paljon tukkaa? Meneekö synnytys hyvin ja miten arki lähtee kotona rullaamaan. Nyt todella toivon että nämä positiviiset ajatukset kantaisivat nämä viimeisetkin viikot, eivätkä ne synkät pelot enää tulisi loppuaikaa pilaamaan. Ne pilasivat tästä raskaudesta jo niin paljon.

--

Niin, miten se arki lähtee täällä sitten rullaamaan? no ei varmaan mitenkään. Apua emme siis ole päiviksi tänne saamassa, ja nyt olen tyytynyt näihin pariin yöhoitoaikaan, on nekin paremmat kuin ei mitään, tietysti! Mutta nyt, kun nostelu on todella haastavaa ja aiheuttaa lähes aina kipua minulle, välillä jo päivällä rukoilen apua tänne. Mutta sitä ei nyt ole tulossa, enkä tiedä tuleeko vauvan synnyttyäkään. Se on vaan näytettävä sitten pohjalainen akka ja sisu, ja selvittävä tästä suosta sitten ilman hoitajaa. Mutta kunta joutuu vastaamaan tehdyistä virheistään aivan varmasti, sen verran raakaksi ihmisen rääkkäämiseksi tämäkin homma meni. Unohdettiin inhimillisyys, ja ei kuunneltu sen avun määrän suurta tarvetta. Se tässä kaupungissa on vikana, että ei enää osata asettua toisen asemaan. vammaispalvelussa täytyisi olla töissä sellainen ihminen, joka osaisi tämän taidon ja joka todella ajaisi asiakkaan etua, ei kunnan.

no avautuminen taas tääki, nyt kotitöiden kimppuun, tämä päivä meni niin juostessa ettei ole kerennyt suurempia täällä talossa tehdä! Mustikas kerkesin käyrä vaarin kanssa pikaisesti, mutta sade pakotti lopettamaan ihan kesken keruun. No, josko tällä viikolla viel uus yritys?

-karhuemo