Olihan taas päivä, nyt särkee päätä.

Hampaita on saanu purra yhteen, välillä naurettu ja välillä pinnistelty ettei romahda. Mutta selvisin.

Sain tänään aamupäivällä puhelinsoiton, että Ainon hautakivi on nyt tulossa. Vanhin oli eskarissa, joten pakkasin Aksun ja Saagan autoon ja suuntasin Nurmon hautausmaalle sitä vastaan.

En toki kiven tuojaa ehtinyt nähdä, saatika hautausmaan vahtimestaria, vaikka hänelle soitin että olen nyt paikalla. Ainon haudan kohdalla oli vain pakattu kivi odottamassa asentamista. Kuin odottaen että no niin, mitäs nyt?

En minä nyt 300kg kiveä itsekseni voinut asentaa, enkä vahtimestarista saanut apua, ilmoitti vain että katsokaa että kivi tulee suoraan linjaan. aha.

Kokosimme oman joukkomme mun vanhemmista, veljestä ja meidän perheestä ja iltapäivällä sitten suuntasimme kiveä asentamaan. En tiedä, kuuluuko suntion tai muun hommiin auttaa asiassa, mutta apua emme saaneet.

Onneksi asia hoitui ihan omallakin porukalla ,vaikka hiukan jäi harmittamaan suntion käytös puhelimessa. Oliko tyly kohtelu siitä johtuva, että kivi joka Ainon haudalla nyt on, on tilattu ulkomailta..sen verran tuli puhetta suomalaisista firmoista.

No eniwei. Se on nyt paikallaan, kaunis, niin Ainon näköinen kivi. Suojassa enkelin käsien välissä. Kiveä suojaamasta puuttuu vielä enkeli patsas, sen vielä lisään kun täydellisen löydän tuohon kukkapenkkiin.

Mikä myös ihmetytti ettei suomalaisessa kiviveistämössä suostuttu laittamaan Ainon omista jalan ja kädenjäljistä kuvaa kiveen. Se oli yksi syy minkä takia käänsimme katseet ulkomaisiin veistämöihin. Sieltä suostuttiin heti, vaikka kuvat paperilla olivatkin suttuisia. Ne on kuitenkin meidän lapsemme, rakkaan tyttömme ainoat painetut jäljet. Ilman sitä kivi ei olisi ollut täydellinen.

Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä palveluun, joka oli nopeaa, kaksi viikkoa tilauksesta kivi oli hautausmaalla.

Se on kaunis. täydellinen, niinkuin pieni enkelimmekin oli.

Tämä on taas yksi niistä päivistä kun täytyy keskittyä että pysyy kasassa. Hitto, Sielua myöden sattuu ja puristaa..

Musertavaa Pitää Saagaa sylissä ja katsoa Ainon hautaa. Puristaa pientä lämmintä nyyttiä ja tuntea sen kun sylissä on vain puolet.

Kun et vain voi käsittää että toinen lapsista on tuossa. vain kivi kertoo missä. ja kivi näyttää kuka hän on ja koska hän oli meille totta. Miten mitkään sanat ei lohduta, miten mitkään ei poista tätä tunnetta.

 

Miks se aina tuntuu niin syvältä ja lohduttomalta. Ajatuskin.

Siitä on niin vähän aikaa, vaikka onkin jo kohta vuosi mennyt.

...

Nieleskellään taas ja mennään hetki kerrallaan, kunnes ollaan taas pystyssä.

 

raskas, mutta huojentava päivä. Nyt se on tehty, nyt se on valmis.

 

"Kuin karhuemo pentujaan, ja luojan luomiaan, niin minä sinua vaan..

Ja jos joskus syliin mustan maan, mä sua joudun kantamaan, niin minä sinua vaan."

 

-karhuemo