Oho, tää on ihan käsittämätöntä miten aika vaan valuu käsistä, ja kuinka melki joka päivä mietin että tänään mä kirjoitan tästä blogiin. Mutta ei, sitten tulee taas joku härö ja arki imaisee mukaansa. :D

 

Saagan tammikuu on mennyt tasaisesti. Olemme saaneet paljon sellaisia uutisia, jotka tulevat vaikuttamaan Saagan hoitotilanteeseen tässä tämän vuoden aikana, mutta siitä lisää kun asiat selkeytyvät.

Saaga oli tuossa pidemmän pätkän intervallissa, kun olimme muun perheen kanssa tätä kuuluisaa arkea paossa Kap verdellä. Itseasiassa tämä oli minun vanhempieni toivoma yhteinen reissu, jonne meitä lähti iso porukka. :) Voin sanoa että se tuli tarpeeseen. Tämä hektinen arki sai jäädä pieneksi hetkeksi.. Mutta turhan usein tätä ei halua tehdä, niin kamala ikävä oli tyttöä, vaikkakin kuvista ja terveisistä päätellen Saagan loma oli paljon värikkäämpi kuin meidän. :) Oli shoppailua, vaahtobileitä, uimista, ja paljon muuta. Onni on sellainen hoitopaikka jonne voi jättää kalleimpansa tietäen että hän saa parasta mahdollista hemmottelua. <3

Pojat sai lomalla sitä arvokasta aikaa meiltä. Kun ei ollut niitä tarkkoja rytmityksiä, lääkkeiden antoa ja yöheräämisiä. Milja sai myös syliä paljon enemmän. Ja mikä tärkeintä, saatiin luoda yhdessä niitä muistoja, joita ei voi ostaa millään valuutalla <3 kiitos vanhemmilleni tästä ihanasta lomasta ja mahtavalle seurueelle ihan huikeesta viikosta :) <3 Ei tämä kyllä viimeiseksi reissuksi jää, toivotaan niin!

 

Kotona kirjanpidon työt meinaa viedä tämän karhuemon mukanaan. Yrittäjyyden tuomat haasteet ovat toki olleet tervetullut lisä, vaikkakin se kuuluisa aika meinaa olla tiukalla arjessa. Mutta ilman tätä totaalista aivotyötä olisin ehkä väsyneempi kuin nyt. Tarvitsen elämässäni tämän työn tuomia haasteita ja sitä tunnetta että olen muutakin kuin neljän täällä puolella verhoa olevan lapsen äiti. Äitiyttä en todellakaan väheksy millään lailla, se on ihan järkyttävän rankkaa ja jatkuvaa työtä. Juurikin sen vastapainoksi työelämä tuo ihan uudenlaisen näkökulman arkeen! Se on antanut minulle armoa tämän arjen pyörittämiseen. En enää oikeasti voi hinkata listoja yötä myöden, tai olla siivoamassa koko ajan päivisin kaikkia sotkuja suorituspaineitteni kourissa. On PAKKO tehdä koneella töitä.Tietyt asiat pitää olla hoidettuna tiettyinä aikoina. Mun on oltava arkisin yrittäjä-äiti erityisesti ennen kotiäitiä. Pidän siitä että voin olla rautainen ammattilainen tietäen joka hetki mitä teen, edes osan päivää. Kotiäitiys kun tuntuu olevan jatkuvaa muuttumista ja apuamitäihmettämänytteennäidenkans-tilanteiden sietämistä :D

Kotiäitiys on rankinta mitä mä tiedän. Sä et oo koskaan valmis. Lapset kasvaa, se ensimmäinen lapsi kasvaa, ja opettaa sinua vanhemmaksi aina joka kerta uudestaan. Täällä ollaan oltu aivan hädässä 8-vuotiaan itsenäistyvän pienen ihmistaimen kanssa. Tulee kädenvääntöjä, vastaanvänkäämistä, totaalista kieltäytymistä. Pitää neuvotella! Ei auta enää tiukka mulkaisu, karjaisu tai jäähy. Nyt on oltava jo diplomaattinen. Annettava tilaa uhmailla, ja antaa koetella niitä rajoja jälleen. Meidän vanhimmasta on kasvamassa hyvin hellä, mutta herkkä poika. Tuntuu silti, että pahimman haistapaskaäitimävihaansua-huutoraivarin jälkeen parhain keino taltuttaa poika on kaapata tiukasti halaukseen ja muistuttaa miten rakas ja tärkeä hän on. Se on hyvä myös painekattilan lailla nousevan oman raivarin taltutuskeino!! :)

Mutta. Kotityötkin on pitänyt jaottaa, on ollut pakko ottaa isäntä myös avuksi iltaisin kotia siistimään. (pakkomielteeni on että koti on illalla nukkumaanmennessä siivottu niin että lelut on siivottu lasten huoneeseen, keittiön tasot on täysin tyhjät, astiat koneessa, pyykit pyykkihuoneessa, ja lattialla ei missään mitään ylimääräistä. Näin on ollut mukava aina herätä uuteen aamuun.) Enkä ole sitä mieltä että kotityöt muuten kuuluisi vain naiselle, mutta meillä se on vaan mun suorituspaineisen minäni takia ollut niin ettei isännällä ole ollut tilaa auttaa minua kotitöissä, olen siitä ollut niin tarkka tähän asti. Nyt on ollut pakko löysätä. Se on tehnyt hyvää pakkomielteiselle puunaamiselleni. Minä olen edelleen hyvä kotiäiti ja riitän täällä ihan hyvin vähän hitaammallakin teholla. :) Tämän pitäisi jokaisen suorittaja-äidin tiedostaa. Hankalaahan se minullekin on, ja monesti olen tainnut siitä isännälle tuhahdella, jos iltaisin lasten mentyä nukkumaan minä siivoilen paikkoja raivohullun lailla yksin ja jaottelen seuraavan päivän lääkkeet, kun toinen osaa ottaa rennosti sohvalla telkkaria katsellen. Mutta sehän on vain minun korvien välissä se, miten haluan sen pienen vapaan hetkeni käyttää. Onneksi nyt kuitenkin meitä on tässä näitä hommia kaksi jakamassa! Ja minä olen pyhästi luvannut olla nupisematta työn jäljestä. :D

Vielä kun oppisi tämän päivän priorisoimaan vielä järkevämmin. Työpäivä kotona tarkoittaa jatkuvia keskeytyksiä, ruoan laittoa, kouluun viemistä ja hakemista (koulussa vaihtui koulukuljetus, ja pojan pääsy bussipysäkille on hiukan pitkän  matkan takana niin olemme päätyneet kuskaamaan häntä toistaiseksi pääsääntöisesti itse.), kerhoon kuskaamista,lääkärikäyntejä, ym ym. joten joskus työt sitten venyvät illalle kun tietyt asiat pitää olla tehtynä kuitenkin tiettyinä päivinä. Mutta, en silti vaihtaisi tätä toimistossa jossain muualla istumiseen. Tykkään siitä että muksut saa olla tässä kotona. Onneksi on Essi, joka hoitaa Saagaa sentään päivisin, muuten ei tästä tulisi mitään.

 

Saagalla oli kilpirauhasarvot koholla, näin asiasta viidenteen. Arvo oli nyt 11. (viitearvojen maksimi on 4,6) Mutta silti oli eskoon lääkäri sitä mieltä, ettei lääkkeitä vielä aloiteta. Minä en tätä kyllä ihan tällaisena niele, koska tytön jalat ja kädet on ihan jääkylmät nykyään pitkin päivää. Otan maanantaina ja soitan vielä polille ja kysyn oman lääkärin mielipidettä. Toki munuaistilanne pitää ottaa huomioon, mutta ei tätä nyt voi vaan huomiotta jättää. johan tollaiset arvot tekee jo elimellisesti haittaa jossain vaiheessa. Pyrittäisiin kuitenkin siihen että tyttö täällä vielä kauan meidän kanssa olisi.

'Mutta näistä tietoa ensi viikolla. Ja hienosti mun lupaukset taas toteutu että kirjoitan joka viikko :D anteeksi kauheasti tästä! kiitos ihanista kommenteista, mä luen ne aina heti niiden tullessa, tuo puhelimella niihin vastaaminen suoraan on vaan tosi hankalaa..