tässä kun monta yötä on nyt tyttöstä joutunut vähän suostutella nukkumaan, niin sitä ehti jo miettiä josko tässä olisikin kyse peritoniitista, tai muusta vastaavasta mikä tyttöä valvottaisi.

Nyt sitten tänään päätin että mennään jo labroihin, huomenna vasta olisi ollut oikea aika.

tehtiin sitten tunniksi sisälle dialyysineste, joka sit ulosvalutettiin ja otettiin näytteet. Ihme kumma, neste ei ollut sameaa, eikä siis epäillä peritoniittia.

Labra-arvotkin oli kiva kuulla kun hoitaja heti kertoi että hyviä uutisia! kreat ja ureat laskussa, ihan omin avuin! mahtavuutta! :)

tulehdusarvot oli ok, ei siis tulehdusta. muutenkin labrat näytti oikein hyviltä.

eli siis mitä tämä rätyisyys nyt siis on.. hampaita? siltä tuntuis kyl. mut pääasia ettei mitään vakavampaa!

ja hei..

siis kohta kuukausi takana viime dialyysista!!!

Siis kuukausi! miettikää! ihan mahotonta.

alkaa jo mietityttää josko pian olisi SE hetki, kun päätetään ottaa dialyysiletku pois. Joko pian?

Täytyisi soittaa helsinkiin, mutta en ole kiireiltäni kerinnyt. kädet tuntuu olevan täynnä aamusta iltaan.

mutta tuntuu jotenkin ihmeelliseltä että päivä päivältä tää tilanne alkaa näyttää vakiintuneemmalta.. siltä että tyttö pärjäis ilman dialyysia. Jos nyt arvot olivat laskeneet vaikka viime dialyysista onkin jo aikaa.. se ei voi muuta merkata!

Päivät kuluu tytön kans kantoliinaillen kun kotona olen. hirveä pussirotta tullu tytöstä, ja harvakseltaan suostuu olla jossain muualla. Toki, onhan se iho ja oma kehon liikkeet iso apu tytön oman motoriikan tukemisessa. Joten en viittis valittaa. Tyttö on muutenkin saanut kehuja siitä, että kädet ja jalat toimivat niin hyvin. Hauskin juttu on saagan mielestä ponnistella pöytää vasten jaloillaan, kun yritän siinä jotain tehdä. kohtahan se jo hyppii.. :)

Kesä tulee, vääjäämättä. Sen tuntee omassa mielessäänkin. Väsy on kova, siitä ei pääse mihinkään. Mutta mieli kevenee ku ilman lämpenee. Saa olla ulkona paljon enemmän, ja saankin nyt aloittaa uusien kukkapenkkien teon myös kun tuo terassi tuosta valmistuu.

Se tuo mieleen vähän valoa. Tallillekkin jo soittelin, mutta huonosti näin kesällä on päivisin tunteja.. iltaisin en kerkeä mihinkään, sen verran kiireistä aikaa.. mutta ehkä mä jostain löydän sen liikutettavan ponskin itelleni joskus. :)

Puhuimme myös hoitajien kanssa siitä intervallihoidosta, jotta saisimme nukkua muutaman yön säännöllisesti ilman heräilyjä. Sairaalamme lastenosaston ihanat hoitajat olivat heti sitä mieltä, samoin lääkäri, että he ottavat saagaa kyllä viikonlopuiksi säännöllisesti hoitoon, että saadaan hengähtää. Alan itsekkin jo nähdä sen ihan hyvänä ideana..

Muutama nukuttu yö vaikka kerran kuussa olis varmasti jotain millä taas jaksaisi. Ja ehtisi keskittyä noihin meidän kahteen ihanaan karhunpoikaan, jotka ovat tämän tilanteen sijaiskärsijöitä. he jäävät vääjäämättä liian vähälle.Nyt olisi sitten mahdollista antaa laatuaikaa heille kun tietää että Saaga on aivan varmasti parhaassa hoidossa.

 

Saaga on kasvanut, paljon. tyttö on nyt 6,660g, ja 60,5cm pitkä. aurinkoinen kyllä näin päivisin, illat ja yöt rätyysempi. On silti ihanin tunne kun Saagalla on paljon asiaa, ja toimittelee niitä näitä silmät tuikkien mulle. Silloin karhuemo hymyilee leveämmin kuin kukaan.

Tässäpä vielä meidän arkilookki:

 

ja tottahan sitä on tullut taas etsittyä mitä ihanampia kesähepeneitä <3 Punneaposkinen rinsessa <3

 

viikonloppuja <3