Meinaa olla niin kiirus täällä arjessa ettei koneella kerkeä istua sen enempää kuin on pakko. :)

Saaga oli intervallihoitojaksolla viime viikonloppuna, jotta karhuemo ja isä pääsivät kummipojan rippijuhliin. Juhlat olivat upeat, ja kummipojasta kasvanut jo komea nuorukainen! Sääkin helli meitä viikonloppuna, joten oli oikein kiva viettää sitä ihan kahdestaan!

Isommat pojat pääsivät mummolaan ja Saaga hyvään hoitoon sairaalaan. Hoitajat antoivat saagalle erittäin yksilöllistä hoitoa, kun tyttö on oikeasti niin kovin sylitettävä. Rokotukset jotka sai torstaina, valvottivat hiukan tyttöä ja särkylääkkeitä sai sitten viikonlopun aikana..

Yötkin on mennyt nyt todella hyvin, yleensä nukkuu pitkän, .6-7h pätkän yöllä ja heräilee sitten seitsemän jälkeen. se on jo paljon parempi kuin aikaisemmat pari kolme tuntia putkella. Viime yö nyt meni sit valvoessa, kun tyttö itkeskeli 4-5:30.  Tämä sit onkin niin hankalaa, kun ei tiedä yksinkertaisesti että onko kyse jostain normaalista pikkuvauvojen ongelmista (hampaat, vattavaivat,viime viikon rokotukset) vaiko sitten munuaisvauvan ongelmista, joihin pitäisi reagoida muullakin kuin supoilla. Mutta seuraillaan nyt miten tämä päivä menee.

Saagan munuaisarvot olivat nousseet hiukan viime kontrollista, mutta ovat silti sillä tasolla missä saagalla ne pyörivätkin, eli kreat 320, ureat 17. toivotaan että tilanne pysyy samana eivätkä ainakaan tuosta nouse. Muut arvot olivat taas priimaa, ja resoniumia joka ennen on mennyt kaksi kertaa päivässä, saatiin vähentää kerta päivään! se lääke on ainakin vattavaivoja tehnyt joten jes!

Viimeisimmästä dialyysista nyt 2kk ja 1vko!

Ja saimme vihdoin sen ajan tayssiinkin, lappu tais tulla eilen. matkaamme sinne 30.7, ja 31.7 on sitten peg-napin asennus ja dialyysiletkun poisto. seurannassa olemme luultavasti sitten vielä yhden päivän ja jos sitten seurantaan seinäjoelle.

Saako alkaa jo jännittämään?

Karhuemo lähtee reissuun tytön kanssa luultavasti kahdestaan, mutta se ny on pakon sanelema.

toki pakkohan meidän on jollakki muulla mennä ku omalla autolla, kun Saaga nyt karjuu jo tämän meidän ja sairaalan 16km matkallakin. Enhän mä onnistuisi sen kanssa kahdestaan sitten yli 180km matkaa ajamaan..

Saaga on muutenkin hyvin toimitteleva tyttö. asiaa on paljon, ja jos ei intensiivisesti kuuntele häntä, alkaa huuto. Osaa siis vaatia huomionsa. Saimme kuitenkin helpotuksen postista tässä eilen,kun tilaamani koliikkikeinu saapui. Mozartia kuunnellessa tyttö viihtyy oikein mainiosti hetken kerrallaan. saan kädet vapaaksi, mikä yleensä tarkoittaa sitä että keskimmäinen karhunpoika Aksel on silloin mun sylissä. Joten syli ei sinällään ole vapaa koskaan, mutta kunhan kaikki saavat osansa.

Kohta saakin alkaa suunnittelemaan Akselin synttäreitä! Taistelija karhunpoika täyttää 21.8 huikeat 3vuotta! Siinä kans on sellainen poika, jonka tulevaisuus oli epävarmaa vauvana. Nyt kun häntä katsoo, ei ikinä uskoisi mitä hän on läpikäynyt. Sitkeä sissi, ja kovapäinen luonne!

Loppuun vielä pari kuvaa meidän viime viikosta. :)

mummolassa käymässä, ulkona niin lämmin!

saagan naurut, kummisetäkin kuvassa.

mummalle tuli parhaat jutut ja naurut. :)

 

kaikki karhunpennut ihmettelemässä Saagan uutta keinua. :)