Ja Saagahan on meillä oikein päässyt isojen ponien makuun.

Ollaan saatu siis kokeilukerroiksi ratsastusterapiaa ja siihen hommaan valittiin paljon kehuttu Hepouro. Valinta ei ollut väärä, vaan juuri sitä mitä etsittiinkin. Sari ohjaa ja jumppaa Saagaa niin tottuneella otteella että ei voi kuin ihailla.

Saagalla on tapahtunut päänhallinnassa parannusta jo niillä kerroilla mitä ratsastusta oli! Miten hurjasti sitä päätä nostellaan!

 

IMG_20180905_181431.jpg

Kiitellään Teppoa mukavasta ratsastuksesta :)

 

IMG_20180905_180319.jpg

Ja näin hienosti loppuverryttelyssä pääkin nousee! Myös ratsastaessa tuntui että Saaga löysi nopeasti keinuvan rytmin ja harjoitteli kovasti sitä pään nostamista :)

 

Ja tässä sitten reeniä mumman sylissä!

IMG_20180912_173346.jpgIMG_20180912_173348.jpg

Minä ihan itte! tuntuu tuumivan tyttö :D

IMG_20180912_173348_1.jpgIMG_20180912_173350.jpgIMG_20180912_173355.jpg

Näin hienosti! Kukaan ei voi siis väittää etteikö ratsastuksesta olisi hyötyä! :D Meillä siis melko moni on äidin perässä tulossa tätä ihanaa harrastusta jatkamaan, jokohan kohta jo se omakin poni pihasta löytyisi ;) Saisi Saaga treeniä ihan toisella tapaa! Ensi vuodelle haetaan uudestaan ratsastusterapiaa koska sen vaikutukset on ihan ilmeiset.

 

Muita terapioita Saagalla on fysio ja allasterapia. Fysioa on yhä joka viikko, ja se pitää paikat sellaisina ettei jämähdä. Allasterapiaa on muutaman kerran tänä vuonna, tuo vaihtelua siihen liikerataan ja olemiseen. Saagahan nauttii vedestä, ja useimmiten saankin kuvia Eskoosta, kun Saaga on päässyt intervallissa poreisiin nauttimaan. <3

 

Saagalla oli tuossa kaksi viikkoa sitten kuumetta kolmisen päivää. Elettiin kyllä melkoisen panikoivia hetkiä, kun ei oikein tiennyt miten toimia ja koska toimia. Sairaalaan tietysti oltiin yhteydessä ja tiukat ohjeet saatiin miten toimia. Kuume ei vain noussut kertaakaan yli 38, kuumelääke tehosi niin että se pahimman piikin 37,8 pudotti 37 pintaan. Normilämpö Saagalla siis 36,2 tai 36,4. Mutta ohi se ilmeisesti meni, ei tullut räkäisyyttä. Yskä jäi ja siitä tuntuu nyt kertyneen keuhkoihin rohinaakin. Onneksi huomenna on taas intervalli, joten tyttö pääsee myös lääkärin käynnille samalla. On se uskomattoman sitkeä tyttö, kun miettii miten kuumekin voi olla se isoin riski ja romahduttaja.

 

tällaista siis tänne tällä kertaa, raksastakin olisi vino pino kuvia, kerkeäisiköhän sitä siitäkin kirjoittaa piakkoin perään. Alamme nimittäin olla ihan kohtsillää valmiita (AAAPUUUVA)

 

 

nyt nukkumaan, huomenna työpäivä!

 

 

-Karhuemo