Meillä oli täällä tänään tällänen ylläri, eli palvelusuunnitelma palaveri.

Saatiin tämä melko lyhyellä varotusajalla tietää, enkä sitten hokannut siitä kirjoitellakkaan. No, paree etten kirjoitellutkaan, koska voitte hyvin kuvitella miten lämpöset ajatukset mulla koko hemmetin asiasta on.

Jokseenkin mulla koko ajan vaan pyöri mieles että mitä ihmettä ne ihmiset täällä luulee näkevänsä? Miten neliraajahalvaantuneen lapsen päivät pystyy edes muuttumaan, muuta kuin huonompaan suuntaan palveluntarvetta lisäävästi? Koska eihän ne palveluntarjoajat tänne tule palveluja tyrkyttämään, kyllä se on paskaa. Tänne ne tulee kattomaan, josko jostain voitais vähän säästää, jos vaan millään voisi palveluja vähentää.

Voitte siis kuvitella, miten täällä on kääritty hihoja koko viikon. puhistujupistumutistu. Toimiteltu Essin, sekä yökön kanssa, omahoitaja pyydetty paikalle. Mietitty miten saadaan heti kättelyssä taottua paikalle tulevien päähän se, että tilanne on edelleen sama kuin vuosi sitten. yhä halvaantunut, yhä vammainen, YHÄ hoidettava. Toki tilanne on vuoden takaisesta muuttunut kuitenkin niin, ettei äiti ole enää hermoraunio. Tämä äiti saa nukkua 8-10 yötä kuukaudessa(Siis Saagan puolesta, meillä on täällä kolme muuta lasta jotka aivan yhtä iloisesti saattaa yöllä karjua pahoja unia, tai nuorin vaatia maitoa..) kun yökkö on täällä, sekä 6 yötä lisää intervallin muodossa. Eli kuukaudesta 14-16 yötä on mahdollista levätä. Se on mun mielestä ihan hyvin.

Onneksi pääsimme heti ääneen palsun alkaessa. Täällä oli Seinäjoen vammaispalvelusta edustaja, varhaiskasvatuksen aluejohtajan edustaja, Essin esimies, Sosiaalityöntekijä, omahoitaja Eskoosta (Jonka tuloon Saaga reagoi välittömästi. Hoitaja tuli ovesta sisään, ja Saaga kitisi Essille lattialla. Hoitaja huikkasi terveiset ja samantien tyttö jähmettyi ja hiljeni. Silmät kirkastui ja itku loppui. Hoitaja pääsi viereen ja päästi heidän keskinäisen salaisen äänen ja voi rakkaus sitä hymyn määrää. Saaga naurahteli ja ihan selkeästi tunnisti oman hoitajansa. Voitte kuvitella että karhuemolla kirveli silmiä, kun näki miten selvästi tämä hoitaja on Saagalle tärkeä. Hän on tehnyt työnsä paremmin kuin loistavasti. <3)

Niin ja siis hoitajan lisäksi siis paikalla minä, Essi ja yökkö. Eli aika setti taas. Puhuimme hoitajien kanssa muille paljon siitä, miten hyvä tilanne on nyt, kun KAIKKI elämän osa-alueet ovat balanssissa. On lääkehoito, ravitsemus, kuntoutus, intervallit, JA hoitajat, Essi päivällä ja yökkö osan kuukautta.. Koko perhe voi nyt hyvin ja on tasapainossa. Mulla riittää aikaa olla äiti myös kolmelle muulle lapselle JA mulla on tilaa olla myös yrittäjä. Tehdä sitä missä mä olen hyvä, ja saan olla jotain muutakin kuin kotiäiti, vaikka se työ mulle ykkösenä tuleekin. Ja siis rakastan olla äiti. Mä olen onnekas, että saan tehdä kotitoimistossa töitä, vaikkakin se tarkoittaa sitä että päivät ovat pitkiä, koska joudun milloin mistäkin syystä lopettamaan kirjanpidon tekemisen. Hoidan kuitenkin perheen muut asiat ja lapset niinkuin ennenkin.

Ilman päivähoitoa en voisi tehdä töitä. Kyllä yhden ihmisen kädet täyttyy kuningattaren hoidosta aivan täysin. Ja miten hyvin Saaga on voinut kun on saanut sylihoitoa ja aktivointia ihan joka päivä. Kyllä sen näkee.

Aluksi meinasi tulla pommi, kun varhaiskasvatus oli kuitenkin sitä mieltä että hoitotunteja pitäisi kahdella laskea. Onneksi tässä oli kuitenkin ollut pointtina se, että jos en mene töihin. No, olenhan minä, ja vielä enemmän kun yrittäjänä toimin. Joten se ei muuttune tässä ensi vuodelle.

Muutenkin olin ehkä hiukan yllättynyt siitä, miten paljon vähemmän meidän piti asioista jankata. Tuntui, että kerrankin asiat ymmärrettiin melkein heti, ja oltiin samalla sivulla. Kuitenkin vahvasti tilannettamme puolustaen mentiin koko palaveri läpitte. Olen kuitenkin melko varma, että Saagan kaltaisen vaikeasti vammaisen lapsen hoitaminen laitoksessa olisi kaupungille moninkerroin kalliimpaa kuin tämä palveluasumisen kotiin järjestäminen. Ja nyt, kun tilanne on vihdoin se,että voimme tuntea olomme välillä jopa aivan normaaliksi perheeksi, niin voitte uskoa että siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain. :)

 

Mutta, sitähän ei koskaan tiedä mitä virallisissa papereissa sitten seisoo. Kuitenkin pyysin ja painotin että eikö ammattilaiset voisi nyt keskenään sitten sopia, mitkä hoitotunnit tulee mistäkin, ettei mun tartte niitä kysellä pitkin kyliä. Palveluntarve kun ei kuitenkaan ole vähentynyt eikä lisääntynyt, samoilla mennään. Jännityksellä siis odotamme virallisia kirjoja. Kiitos kuitenkin hoitajille paikallaolemisesta, yhdessä mentiin taas hienosti tämä läpi <3 Ollaan me ihan mahtava tiimi <3

 

 

Sitten kuvasaastetta:

Karhunpesään tuli muuten taas joulu! Kyllä pojat sitä piti pirätellä, mä olisin varmaan jo lokakuus tunkenu kaikki täyteen joulua, mutta.. nyt ne on! Pojatkin kiljuivat tullessaan kerhosta ja koulusta kotiin, koska tästä alkaa aina virallisesti meidän joulunodotus :D Erkkeri sai omatekeletontut ja tikkaat pääsivät taas paikalleen, ja erilaiset pienet jouluiset yksityiskohdat löysivät tiensä pöytiin ja seiniin. <3

Ja kynttilöitä <3 ihanaa. kaikkia ihania pieniä yksityiskohtia. Olen myös väkertänyt tonttuovea, saa nähä saanko sen pian valmiiksi <3

 

Tilannekuvia..Joskus sylissä pukkaa oleman ruuhkaa. Milja osaa olla myös mustasukkainen, joten kun Saaga saa äidin huomiota, sitä aivan varmasti tulee samaan aikaan vaatimaan hänkin. Siinäpä sitten ollaan kaikki yhdessä pienessä kasassa. :P

Saagan kävelyjumppahetki. Kävelytuolilla harjoittelu on nyt onneksi paljon mukavaa kun refluksikivut ovat poissa. Milja kovasti ottaa kädestä ja heiluttaa Saagan puolesta. Ja meinasivat tytöt olla sitä mieltä että kyllä se piisaa jos Milja työntää Saagaa noilla kärryillä ja Saaga vaan olla möllöttää....

 

 

Nyt jatkuu perheaika, palaillaan <3

 

 

karhuemo