Enemmän olen päivitellyt ajatuksiani vuoden 2019 jälkeen instagramissa, sieltä minut löytää marjokurhela nimen alta, koska se oli helpompi käyttää myös puhelimella(kiitos ruuhkavuosien, tuo aika on ollut melkoisen kortilla välillä!)

Mitä meille siis kuuluu?

Kirjoitin tämän ylläolevan lauseen, ja sitten jähmetyin. Ihan totaalisesti. Tuijotan tätä näppäimistöä ja mietin että miten hitto minä tämän teille kirjoitan. Teille, jotka olette Saagan ja meidän matkaa seuranneet niin kauan.

Teille, jotka eivät ole minua instasta löytäneet ja jo tiedä.

..

Ei tätä mitenkään voi kauniisti edes kirjoittaa.

Meidän erityinen Rakas, Saagaliina, Paapuliina Barbinen, Pitkätukka, Baabu, sai siivet 5.11.2023 meidän läheisten sylissä kotonamme saattohoidon päätteeksi.

..

Elämme siis aikaa jälkeen meidän sydänten kuningattaren.

Haluan kyllä tästä vielä kirjoittaa enemmän, ja tämä alusta siihen on ehkä kuitenkin parempi kuin instagram.

Mutta nyt kun tämän sain ilmoitettua, niin ei kykenekään käymään sitä iltaa tarkemmin läpi tähän samaan kirjoitukseen.

Sain paljon palautetta tästä hiljaisuudesta, ja nyt vihdoin päätin vaan keretä, näin aatonaattona :)

Kiitos ensinnäkin että olette yhä kiinnostuneita mitä Elämänsä Kuningattarelle kuuluu! Tuntuu uskomattomalta että Saagalla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillään, ja ympäri Suomea!

Saagahan täytti juuri 21.11 suuret 5 vuotta. Siis 5. voitteko kuvitella miltä se tuntuu? Kun ei meille luvattu sitä ensimmäistäkään. Nyt saimme suurena päivänä kihartaa pitkälle pyllyn yli ulottuvaa, paksua leijonanharjaa, pukea juhlijalle kaunein mekko päälle, sukkahousut jalkaan, ja kynsiin hiukan glitteriä. Ja kuulla se nauru ja kiljahtelu, kun Elämänsä Kuningatar Saaga nautiskelee siitä että saa olla nättinä ja huomion keskipisteenä.

Saagan kommunikointi on paljolti naureskelua, ja kiljahtelua. Siihen on jo tullut pidempiä äänenvaihteluita, ja välillä kuulostaa ihan siltä kun hän selittäisi jotain aivan oikeasti, omalla uniikilla kielellään.

Parasta Saagan mielestä on kuitenkin se, kun äiti hermostuu sisaruksille. Karjaisee vaikka tai komentaa. Tai kun sisarukset alkaa nahistella keskenään. Ai että, silloin Saaga päräyttää sellaisetkin vahingonilonaurut ilmoille ettei toista! :D Se tulee joka kerta, joten ei todellakaan ole reflekseistä kiinni, tämä porkkana se osaa ilmaista siis itseänsä! Kieroutunut huumorintaju taitaa olla periytyvää..

Muutenkin tuntuu hirveän hurjalta, että olemme nyt tässä. Miettimässä eskarijuttuja(KYLLÄ, suomessa on oppipakko myös vaikeasti vammaisilla..) ja kouluasioita. Lapselle, jonka ei pitänyt nähdä päivääkään.

Tänä vuonna otti todella kipeää käydä haudalla. Pitkästä aikaa otti. Paljonhan me Ainoa käydään katsomassa, mutta nyt se jotenkin musersi. Kaiken olisi pitänyt olla niin toisin. Elämä 5 vuotta ns. vastasyntyneen kanssa alkaa näkyä meissä kaikissa.

1.11. meillä kävi vammaispalvelun väki katsastamassa tilanteemme. (kyllä, myös tämä pitää joka vuosi todistaa että Saaga on yhä yhtä vammainen ja vaikeasti hoidettava) Ja me olimme myös valmistautuneet käymään yhden elämämme jälleen mullistavan keskustelun läpi. Koska Saaga muuttaisi Eskooseen.

Niin.

Tuntuu ihan kamalalta sanoa se edes ääneen. On kuin heittäisi hanskat tiskiin.

Hyi helvetti.

Minä vastustelin ajatusta kauan. Mutta olemme keskustelleet ammatti-ihmisten kanssa asiasta, sekä keskenämme, ja nyt musta tuntuu että perheemme alkaisi olla siihen päätökseen valmis. Ja Saaga. Kun kuvioihin tulee eskari, ja koulu, joka on niittyvillan koulu eskoossa kiinni, niin kaikki vain tuntuu loksahtavan kohdalleen. Ilman täyttä luottamusta eskoon metsätähteen ja Saagan omiin ihaniin hoitajiin en tätä edes harkitsisi. Tiedän kuitenkin, että Saagaa kohdellaan metsätähdessä kuin kuninkaallista konsanaan, ja hän siellä nauttii olla.

Joten me sanottiin se ääneen.

Ja miten pahalta se tuntui! Itsekkäältä. Samaan aikaan mietin perheemme 3 muuta lasta, jotka ovat  väkisinkin joutuneet hiukan varjoon. Ainahan me on eletty Saagan ehdoilla. Nyt on näiden terveiden lasten vuoro. On meidän vuoro olla heidän kanssa, heidän ehdoilla. Parisuhde kaipaa kasvavien lasten tuomaa vapautta ja tilaa. 5 vuotta hoidat täysin kuin vastasyntynyttä, kyllä se vaikuttaa ihan kaikkeen.

Olen kuitenkin ylpeä meistä. äärettömän ylpeä. Olen ylpeä miehestäni, ja siitä että olemme selvinneet tästä kaikesta. Olemme vahvoja, olemme tiimi. Yhä edelleen.

Ja nyt on aika keskittyä elämässä niihin, jotka ovat olleet sivussa. Hekin ansaitsevat sen. Olla lapsia, normaalissa perhearjessa. Olen ylpeä lapsistani. He ovat sopeutuneet. Heistä on tulossa hienoja ihmisiä ilman ennakkoluuloja. He ovat avoimia ja rakastavia sisaruksia Saagalle ja ovat ansainneet kaiken onnen ja huomion.

Saagahan ei tule katoamaan meidän elämästä, vaan saa meistä parhaat palat. Saagan kanssa sovitaan kotilomat, ja arkemme muovautuu siten ihan uudelleen.

Mutta, päätös on tosiaan vasta tehty, ja siitä pienestä byrokratian epäkohdasta kirjoitan tammikuussa, kun kuulen päätöstaholta siitä lisää. Voi siis olla, että karhuemoa tarvitaan jälleen raivaamaan Saagan kanssa tietä.... ;)

Mutta tein tässä lupauksen. Blogi aktivioituu taas. Joten pysykäähän kuulolla!

Ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa Teille jokaiselle <3

Terveisin Karhuemo ja pesue.

Sinällänsähän se on hyvä että on ollut hiljaista, se on merkki siitä että täällä on kaikki hyvin.

Saagan vointi on ollut suurimmaksi osaksi tasaista, muutamia arvojen romahduksia on kesän aikana ollut.

Todellisuus on kuitenkin tosi karua silloin kun ne notkahdukset sattuu. Kun kesällä kreatiniini, ja urea nousivat, ja happo-emästasapaino, sekä natriumit heittivät häränpyllyä, istui sairaalan odotushuoneessa vakava karhuemo. Ainoa mitä voidaan tehdä, on nesteyttää. Ei ole muuta lääkettä. Ei tähän ole enää mitään muuta apua.

Siinä kohtaa se jotenkin iski syvälle tajuntaan että niin. Tässäkö se nyt sitten on. Nytkö se hetki on, että alamme valmistella väistämätöntä. Se oli KAMALA tunne. Hirveän kuristava, ahdistava tunne että ei hevonhelv, ei käy, tehkää nyt joku jotain! Ja se avuttomuuden tunne. Hyi helvetti.

Ja Saagallehan on nyt kahdesti tehonnut tehonesteytys, joka on sitten laittanut laskuun kaikki arvot ja tasannut muut. En usko että lääkäritkään odotti niin hyviä vasteita pelkällä nesteytyksellä. Mulle on ihan sama millä tilanne korjaantuu joka kerta, mutta onneksi se on sitä tehnyt. Me ei olla nyt eikä koskaan valmiita siihen että päästettäisiin irti.

Saagan intervallit eskoossa jatkuu entisellään, ja meillä on sama väki täällä kuin keväälläkin. Arki rullaa nyt nelosluokkalaisen Lucaksen, Ekaluokkalaisen Akselin, Saagan, ja Kohta 3 veen Miljan mukaan, ja työelämän tietysti.

Tässäpä ensimmäinen koulupäivä tänä vuonna! Ai että, karhuemo otti fiilistellen! :D No jos rehellisiä ollaan, niin itkuksihan se meni kun koulun ovet nielaisivat meidän karhunpojat.

Meidän toimistoapulainen on hiukan kasvanut tässä kevään aikana. Kuura on jo iso tyttö, ja rasittavassa uhmavaiheessa :D Onneksi talossa on paljon innokkaita lenkittäjiä, ja leikittäjiä!

Tässäpä Saaga kehittelee sotasuunnitelmaa vesi-ilmapallon kanssa! Parasta ikinä heitellä veikkoja, varsinki ku ne ei saa heittää takasi, HAHAHAA!

Ja taas kuva poikittain, enkä osaa sitä kääntää. No, Saaga kuitenkin toimistossa apulaisena mun kanssa tässä :) Parasta varmaan on toimistossa kuunnella musiikkia ja laulaa! Toimistolla harvoin on yksinäistä, Tilitoimistossa on nyt meitä kolme, ja meno on hurjaa :)

Miljan ja Aksun yhteissynttäreitä vietettiin juuri. Saaga tietysti shownaisena huolehti naurusta ja kiljahduksista :D

Milja on jo melkoinen tättäräinen. Tietää mitä haluaa, ja muu ei sitten käykään. Tässä tärkeimpiä kyydissä, eli PISSATUSSU. Kyllä. Ja se tykätään sanoa usein ja kovaa, kaupassa varsinkin. On äititussu, isitussu, pissatussu ja jyritussu. Ole siinä sitten..

Äiti ja tytärkuvia otettiin synttärillä, mun aurinkoinen <3

Meillä on taas tänä kesänä tuttuja lemmikkejä, nimittäin peuraemo kahden vasansa kanssa! Tämä peuraemo tuo oikeastaan joka vuosi kaksosensa näytille. Emme lakkaa ihmettelemästä sitä, että ensinnäkin tämä peura tekee joka vuosi ne kaksoset, ja sitten että meidän piha lampineen on yhä turvallinen paikka tulla aamulla juonnille ja syönnille. <3

Milja ja Saaga serkkupojan juhlissa nättinä <3

Milja on yhtä heppahullu kuin äitinsä, tallilla voisi viettää aika vaikka joka päivä!

Mökilläkin on keretty käydä,siellä on ihan parasta, tuumii Saaga. Paitsi hyttyset, ne on anaalista. Onneksi oli uusi keksintö, joka vei verenimijät pois lähistöltä.

Kuura vahtii Miljan leikkejä mökillä.

Ja tässä Saagan jumppatuokio tältä viikolta. Tyttö on siis paljon edistynyt ja kasvanut! Tässäpä hän huikkii toimintaohjeita muillekkin, ja vahvistelee niskaansa. Kohtahan me jo juhlitaan 5 vee juhlia! Meidän porkkana-vihannes, jonka ei pitänyt elää vuottakaan <3

nyt karhuemo jatkaa töitänsä, tällä kertaa toimistossa apuna Milja. <3

-Karhuemo-

Kevät on ollut jäätävää aikaa töiden osalta, ympäripyöreitä päiviä, ja uusien haasteiden vastaanottamista ja hoitamista. Työntekijän sisälle opettaminen on ollut iso urakka, vaikka ammattilainen on ollutkin. Työtehtävien jakaminen ja ajankäyttö, ja blah blah. Jestas sentään. Tilinpäätöskausi alkaa onneksi olla nyt paketissa, ja arki tästä taas tasaantuu.

Karhuperhe lomaili ilman Saagaa viikon verran, Saaga sai nauttia olostaan metsätähdessä sen aikaa. Maaliskuu oli oikein mahtava kuukausi olla hetken hermolomalla tästä kaikesta hektisyydestä.

Saaga voi hyvin. Olemme edelleen onnekkaita, ja se välillä pelottaakin. Saagan ruokavaliota joudutaan jälleen kerran muuttamaan, koska jostain syystä nutrilon infratrini nostatti tytön urea-arvoja. Tämä siis munuaislääkärin mielipide. Emme halua kuluttaa yhteistä aikaamme yhtään nopeampaa kuin se väkisin kuluu, joten kokeilemme vaihtaa maitoa vielä, kokeiluun lähti nyt peptisorb. Saagan voinnissa ja labroissa ei muuten ole ollut moitittavaa, ja tyttö kasvaa maltillisesti myös.

Eskoon metsätähti koki muuton uusiin tiloihin juuri, ja tyttö pääsi sinne nyt viime viikonloppuna yökyläilemään. On ihana tunne viedä tyttö hoitoon sellaiseen paikkaan missä hänet otetaan yhä vastaan kuin kuninkaallinen.Saagahan toki on oman elämänsä prinsessa ;)

Meillä oli taas myös palaverit avuista ja hoidonkartoituksesta. Tällä kertaa oli hyvä mieli sanoa että meillä on nyt kaikki millä me pärjätään täällä kyllä, emme tarvitse mitään lisää. Meillä Essi- mamma jäi ansaitulle pesintälomalle huhtikuun alussa, ja matkaa jatkaa täällä Jenni. Lapset ovat ottaneet onneksi jo entuudestaan tutun Jennin hyvin vastaan ja jälleen perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä lisää. :) Essi onneksi ei meitä ole hylännyt, vaan yhä edelleen talomme on päivisin täynnä ihania ihmisiä ja kahvintuoksua ja puheensorinaa. Omat vanhempani muuttivat juuri pääsiäisenä tähän 300 metrin päähän meistä, joten voinette kuvitella millainen älämölö täällä välistä käy. haha. Ihanaa saada isovanhemmat lähelle lasten arkea.<3

Meidän perhe kasvaa muuten muutenkin! Ei, en ole raskaana (mielestäni) mutta karvaisella lapsella :D Olemme ottaneet sydämen avoimeksi ja päästäneet sinne pienen karvaisen sinisilmäisen tassuttelijan, saatte hänestä kuulla lisää kun hän saapuu kotiin.

Mitäs teille kaikille kuuluu?

karhuemo

Ensin tammikuun alussa Halla alkoi voida yhtenä päivänä huonosti ja tuloksena eräänä lauantaiyönä hätäleikkaus jossa poistettiin todella pahasti tulehtunut kohtu.Eläinlääkäri varoitteli että ei hyvältä näytä, mutta kokeillaan. Antibiootit, ja ruokaa lusikalla, päivä päivältä vanha Halla voi paremmin ja viikon jälkeen oltiin jo että huh, näin tästä vaan selvittiin.

Niin.

18.1.2019 sitten hyvästelimme lastemme suojelijan, varpaiden pesijän, sopraanon, hulluttelijan, vakaan ja uskollisen ystävämme.. Yhtäkkiä ja täysin varoittamatta hän kuoli syliin iltapäivällä kesken arjen puuhien. Itkusta ei ollut tulla loppua. Mitään ei ollut tehtävissä, sydänkohtaus oli lopullista.

Karhuperheen sydämet ovat ihan palasina. 8-vuotta saatiin pitää maailman upein ja mahtavin koira. Once-in-a-lifetime koira, todellakin. Itku tulee tätä kirjoittaessakin. Meidän perheessä lemmikit ovat ihan yhtä tärkeitä perheenjäseniä.

..............................................

En ymmärrä kun nämä kuvat jää aina poikittain enkä saa niitä millään käännettyä, argh! Mikähän bugi täs on.

Saagan kävelyharjoituksia! Niskatuen avulla pääkin pysyy vielä hienosti pystyssä! Ja innostunutta kiljumistahan tästä seurasi ja kävellä jaksaa talon käytävän päästä päähän. Tästä se lähtee, ja saapa nährä miten pitkälle vielä mennään!

Ja tallillahan menee ainakin pari päivää viikosta, sekä Milja että äiti saa sielunhoitoa kaviollisten hoitamisella ja liikuttamisella. Tämän lisääminen arkeen oli paras ratkaisu pitkään aikaan.

Ja kattokaa nyt tätä lumenmäärää! Voin sanoa että menee kunnon reenistä kun kahlasi haaruksiin asti lumessa tonne kasvarille pudottelemaan lumet katolta. Kolmannella kerralla kun kaatu turvalleen pääsi jo liuta kirosanoja :D

Mutta lapset on saanut nauttia isoista kinoksista ja lumimäistä mitä iskä on aurannu traktorilla pihaan. Ja pianhan tämäkin on ohi taas vuodeksi. Näin kesäihmisenä odottelee jo kovasti lisääntyvää aurinkoa, valoa ja lämpöä. Kasvariharrastus on jo taas alkanut siementen idätyksellä lamppujen alla, ja vauhti kiihtyy kevättä kohden. Karhuemo taas piristyy päivä päivältä kun saa enemmän valoa ja energiaa.

Tällainen lumilinna meillä siis täällä länsisuomessa. :D

Ja Miljan vekkulimaiset ilmeet tallihommien lomasta :D

Tilitoimistossa on vuoden vaihteessa alkanut kiireisin aikakausi. Työnantajan roolin omaksuminen, työtehtävien organisointi, ja delegointi työntekijöiden kesken on tuonut omat haasteensa arkeen. Olen kuitenkin onnellisempi työurassani kuin koskaan. Minulla on rautaiset naiset työkavereina, ja työtä riittää. Nyt pidetään pää kylmänä, ja nautitaan tästä että pystyn luomaan uraani tässä samassa kun olla kotona lapsia varten. Loput tulee itsestään. Töitä saa kyllä painaa paljon ennenkuin kevät on ohi.

----

Saaaga taasen  on alkanut jäykistellä, ja olihan Saaga tässä kipeänäkin taas vaihteeksi . Silmätulehdus on nyt tässä perheessä ollut ekaa kertaa ja sekin vain Saagalla. Lisäksi kuumeilua on ollut yhdellä sun toisella. Akselilla oli selkeästi influenssa, korkea 40 asteen kuume sahasi 5 päivän ajan, seurana valonarkuus, sekavuus ja todella kipeä pieni poika. Saatiin kuitenkin kotihoidolla poika paranemaan. Isoveikka Lucaskin kärsi saman taudin perään. Mutta onneksi Saaga ei tätä saanut. Mutta tää jäykistely on nyt vähän aiheuttanut mietintää sen suhteen pitäisikö baklofenia nostaa. Katsotaan mitä lääkäri tähän tuumaa.

Meillähän on tosiaan nyt vaihtumassa myös päivähoitaja Essin jäädessä ansaitulla mammalomalle tässä hyvin piakkoin. Onneksemme remmiin astuu tuttu kasvo, meidän karhuperheen iskän siskon pojan tyttöystävä, jolla sattuu olemaan tuore alan koulutuskin. Saadaan ihana nuoripari lähelle meitä, lapset palvovat näitä molempia. :) Toki meidän perhe on jatkossa vain yhtä suurempi muttei yhtään pienempi, ei Essi meidän elämästä niin helpolla pääse! :P

Tällaista siis tänne, ja jos joku osaa auttaa näiden riivatun kuvien kääntämisessä niin saa kertoa miten se onnistuu :D

Lumisia terveisiä Karhuemolta ja perheeltä <3

Ensin, synttärit. Käsittämätöntä, niinkuin totesin, että Saaga täytti 4-vuotta. Se on todella paljon enemmän kuin oltiin haaveiltu. Ja nyt tyttö on tyytyväisempi kuin koskaan. Naurua, hörskötystä, omia juttuja. Ihan kuin tytöstä olisi nyt kuoriutumassa taas uusi puoli. Enemmän läsnä. Ollaan saatu enemmän kuin mitä on luvattu, ja ollaan näistä vuosista jo todella kiitollisia. Ja nyt tuntuu, että kaikki on hyvin kohdallaan. Tyttö on jo niin iso, että arkikin alkaa tuntua näiden apujen kanssa sellaiselta, ettei meillä ole hätää.

En ymmärrä mihin on synttärikuvat tuolta päivältä menneet, en muista yhtään kenen puhelimella siellä kuvailtiin :D Mutta laittelen niitä sitten myöhemmin.

Meillähän tosiaan laajennusprojekti on nyt valmis. :D Kyllähän sitä tehtiinkin. Onneksi se on nyt ohi. Tällainen siitä tuli.

Aulatilasta tuli riittävän tilava, ja siellä on nyt poikien pelitila. Pleikkarit ja nintendot pysyy hyvässä sovussa vähän muusta tuvasta sivussa, joten pienet karjumiset pelin lomasta eivät saa kaikkia pomppaamaan pystyyn. Tämä aula on lisäksi yökön käytössä niinä öinä, kun hän tänne tulee Saagan unta valvomaan.

Meillähän vaihtui nyt yökkö ensi vuodelle vielä ennen Lailan palaamista työhön. Harmittaa kovasti, koska tykkäsimme Sari-yököstä todella paljon, ja niin tykkäsi Saagakin. Viimeinen valvomisyö alkoikin sitten itkun kera, koska ainahan me näihin hoitajiin kiinnytään. Mutta näin tämä nyt meni, ja näillä mennään. Ollaan kuitenkin onnellisia siitä, että vielä löytyi yksi helmi jatkamaan kahden aikaisemman yökön jalanjäljissä. Odotamme yhteistyötä innolla.

Tilitoimisto Kurhela sai uudet tilat laajennuksen päädystä. Tänne on oma sisäänkäynti ulkoa myös. Ihanan raikkaat sävyt, ja iiiiisot ikkunat ovat luksusta pienien tilojen jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa. Ensi vuonna Tilitoimisto kokee paljon muutoksia. Remmiin astuu pari tekijää, ja Tilitoimistosta tulee työnantaja.Jännittävää, ja silti niin oikeaa. Kiitollisena siis siitä että hyvä työ kantaa hedelmää, ja puskaradio puhuu puolestaan. Ja tästä karhuemosta tuntuu että tämä on juuri se polku mitä pitkin pitää nyt tallustaa.

Saagan huoneen te näittekin jo aikaisemmista päivityksistä. Vierashuoneesta ei nyt ole kuvaa, pitää napata siitäkin. Toki vierashuone tulee muuttumaan tilitoimiston käyttöön mitä ilmeisemmin jossain vaiheessa.

Ja tapahtuihan täällä muuallakin! Lucas esikoinen sai ihan oman huoneen, kun työhuoneesta häippäsi Saaga ja äidin työjutut. :) Ja kyllähän poika sinne ylpeänä asettuikin. Huone sai värit Lucaksen toiveiden mukaan. Äidin vanha työpöytä sai jäädä paikalleen, siinä on hyvä tehdä legoilla. :)

Ja entäs Miljan ja Aksun huone? AIVAN. MILJAN ja Aksun. :D Uskokaa tai älkää, mutta meidän tissi-ihotakiainen Milja on muuttanut omaan huoneeseen isoveikan kanssa.. Meinasi äidillä mennä sormi suuhun. Essin, mumman ja minun duunauksen jälkeen huone koki melkoisen muutoksen vihreästä poikien huoneesta neutraaliksi huoneeksi. Ja edullisestikin vielä! Milja heti ensimmäisenä iltana meni kokeilemaan omaan sänkyyn unia, ja sinne se jäi. Ei takaisin millään. Isoksi tytöksi heti kertaheitolla. Äidillä taisi olla asiassa enemmän sulattelemista..

Sitten pari väärinpäin olevaa kuvaa koska en saa näitä nyt millään tottelemaan :D

Näin onnellinen tyttö meillä siis täällä on kun päästään tallille. Saaga tunnistaa jo talliin mentäessä että missä ollaan ja mitä tapahtuu seuraavaksi :D Tällä kertaa oltiin ponitallilla. Meidän onneksi saatiin ottaa määrättömäksi ajalle vuokralle ihana Enska-pappa, jonka kanssa höntsäilyratsastus on ollut oikein loistavaa vastapainoa kiireiselle arjelle.

Miljan tyylinäyte. Tytössä alkaa olla oivaa potentiaalia!

Ja tallillahan viihtyy koko sakki, myös iskä urheasti kulkee mukana käsiparina jos kaikki muksutkin on mukana :) Aksulla alkaa olla jo taitoakin, joten olemme alkaneet harjoitella tosissaan erilaisia harjoituksia. Tiedä mitä tästä pojasta vielä tuleekaan.. Äitikin nauttii, vaikka ihan tästä shettiksestä ei mulle ratsastuskaveria ole. Pahimpaan heppakuumeeseen auttaa toki tämän ihanan pienen ponin turvan suukottelu ja harjailu. <3 Niin, ja kyllähän meillä lapset putsaa myös karsinat ;)

Ja joulukin tulee! Apua, ihanaa. <3 Koti sai jo marraskuussa tämän kuosin, ja erilaisia pieniä esineitä on ripoteltu ympäriinsä. Joulu on juuri sitä ihanaa aikaa, kun talossa on erilaisia valoja, ja lämpöä värien muodossa joka paikassa. Lasten riemu, kun enää nyt on 4 yötä jouluun.. Se on melkoinen! Tarttuuhan se väkisin aikuisiinkin.

Meidän perhe ei tänäkään vuonna muista ketään korteilla, eikä oikein lahjoillakaan kuin omaa väkeä. Olemme sen sijaan mukana jouluapua- sivuston kautta antamassa vähävaraisille perheille jouluruokaa pöytään. Tänä vuonna saa useampi perhe ovensa taakse karhuemon tonttuapureineen, jotka laittavat pöydän koreaksi. Tilitoimisto Kurhela on myös jättänyt asiakkaiden muistamiset sen suuremmin, ja osallistui myös näihin talkoisiin, sekä lisäksi oli mukana lastenosasto B21 kerätyissä lahjakorteissa. Tänä vuonna tuntui vahvasti siltä, että on meidän vuoro antaa. <3

Ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa juuri SULLE <3 Toivottavasti saat sen viettää juuri niiden ihmisten ympäröimänä, jotka sinulle tärkeimpiä on.

karhuemo

Kalium oli sellainen arvo, joka oli pompsahtanut ylöspäin, joten vähän lääkkeitä fiksattiin. Muuten CRP ja leukkarit olivat jo onneksi laskeneet huimasti.

Saaga saa yhä ventolinea, ja antibioottia perjantaihin asti. Täytyy sanoa että melkoinen sissi on, kun keuhkokuumeesta selviää 3vrk sairaalajaksolla, ja suunkautta annettavilla antibiooteilla. Räkäisyys on toki nyt kotiintullessa palannut, joten saa nähä tuliko takapakkia.

Muutenkin tyttö on ollut kovin reipas. Kattokaas muuten tätä Saagan uutta prinsessahuonetta <3

Tapetti on ihan Prismasta, olin todella yllättynyt valikoimasta! <3

Sairaalasänky ei enää ole niin kolkon näköinen. Eteen vielä röyhelöpitsihelmat, niin peittyy lopunkin. Saaga rakastaa tätä verhoa, ja mumma ompeli sen sisälle kiinni valot. Niitä tyttö ihastellen katselee ja juttelee niille ennen nukahtamista. Tuntuu ihan kuin Saaga todella nauttisi uudesta sängystään, väreistä ja valoista huoneessaan. <3

Ja hei,arvatkaas mikä päivä tänään on <3

Oho, huomasitteko. Laitoin tuon äskeisen lauseen ilolla..

..

Hämmennyin siitä nyt itsekin.

Ajattelin ekana tästä päivästä iloa, meidän Saaga on 4 vuotta tänään klo 19:09. Meidän sisukas sissi, kuningatar, taistelija. Oman elämänsä valtiatar.

sitten vasta riviä lukiessani tajusin että tänään on myös Ainon syntymäpäivä. Haudalla käydään sytyttämässä kynttilät, ja lahjaksi Ainolle olen ostanut kauniin enkelipatsaan (taas. :) )

Saagan juhlat pidetään 1.12. yhdessä isoveli Lucaksen(30.11.09) kanssa. Siitä juttua sitten myöhemmin.

Mutta olipa jännä. Kirjoitin ilmeisesti ekaa kertaa tästä asiasta ilo ensin, ja suru vasta sitten.

Yksi askel eteen.

Ikävä sinua Aino <3

-karhuemo

Se mitä ollaan nämä kaikki vuodet pelätty.

Ahdistaa, pelottaa, vituttaa. Keuhkokuume. Se hevonperkele.

Saaga on jo jonkin aikaa ollut rohiseva, hengitys on aika ajoin ollut tiukempaa ja yskii lohkeavasti. Kuumetta oli viimeksi muutama viikko sitten, ja se meni kolmen päivän odotuksella ja panadol auttoi. Silloin ei tarvinnut lähteä osastolle.

Mutta nyt, toissailtana jo se kuume nousi hiukan. Saagan normilämpö on 36,2-36,4. Torstai päivä oli itkuinen, ja rätyinen. Aamusta jo lämpö näytti 37. Siitä se nousi ja nousi. ja nousi.

Panadolikaan ei auttanut juurikaan. Lämmön mennessä jo yli 38 soitettiin sitten osastolta ohjeita. Meille oli ohjelmoitu poliklinikkakäynti kontrolli perjantaille jo muutenkin, niin sitä lähinnä siinä mietin, että uskaltaako sinne asti odottaa, vai pitääkö jo lähteä. Panadol ei auttanut, sillä saatiin ehkä maks 0,5astetta pois. Saatiin lupa lähtiä, mutta saatiin myös lupa jäädä. Mutta kun en mä tienny milloin pitäisi sit lähteä? tulisko semmonen THE tunne, että no nyt, nyt me mennään. Sittenkö kun toinen lakkaa hengittämästä? vointi romahtaa niin ettei reagoi? Mistä mä tiedän koska on oikea hetki. Todella ahdistava tunne.

Jäimme yöksi kotiin. Onneksi meillä oli täällä tällä viikolla yökkö. joten tiesin että joku valvoo Saagan unta.

Ja hyvä että valvoi, koska aamuyöllä lämpö lähti nousuun panadolista huolimatta. viideltä tultiin jo mut herättämään, koska kuume oli noussut 39,2. Tyttö väristeli ihan horkassa ja oli todella kipeän oloinen.

Soitto osastolle, mutta päädyttiin kuitenkin siihen että lähdemme ajamaan klo 10 tapaamiseen normaalisti, muutama tunti ei kuulemma tässä enää ole ratkaiseva tekijä.

Mumma lähti mun ja Saagan mukaan sairaalalle. jossa sitten perustutkimuksissa vasen keuhko kuulosti sellaiselta että oma lääkärimme ehdotti keuhkokuvaa. Oltiin varauduttu siihen että tällä reissulla sisään jäädään.

Korvat oli puhtaat ja kurkku hiukan punoitti. Muuten siis ihan perus. Mutta Saaga pieni oli niin kipeän oloinen. Ihan velttoinen, ja väsynyt. Silmiä hädin tuskin jaksoi pitää auki. Mumman sylissä oli sitten hyvä hakea unta kun äiti jutteli lääkärin kanssa ja teki väliajat töitä. (Niin, tässäpä tämä yrittäjyyden varjopuoli. Työt on tehtävä, oli tilanne mitä tahansa.)

Siirryimme torax kuvan jälkeen B21 hellään huomaan. Infektio puoli ja asettautua taloksi. Labrat otettiin.

Sitten odoteltiin. Saagan kuume laski 38 asteen tasolle panadolilla. Sylissä oli hyvä, muuten huono.

Tilanne oli lastenosastolla ilmeisesti melko kaaoottinen, koska me käytännössä oltiin omissa oloissamme siellä koko ajan. Vähän tuli inhottava tunne siitä että nytkö täällä nähdään tämä resurssipula ihan noinniinku käytännössä. Hoitajia ei piisaa valvomaan kaikkia. Tähänkö tässä säästämisessä on menty? Toivon todella että yksi pieni vammainen tyttö ei jää ihan unohduksiin siinä hötäkässä. Pyynnöstäni laitettiin edes monitorit kiinni että näkymä on hoitajienkin huoneeseen. Saaga herkästi jää röhimään limaa, ja voi tukehtua. Häntä pitää öisin asentohoitaa ja lisätä vettä ja illalla on lääkkeet. Yöksi en itse voinut jäädä, meillä on täällä kolme muutakin lasta, ja perheen iskällä on kaiken lisäksi päivystys, joten hän ei voi jäädä lapsia tänne hoitamaan yksin työkeikkojen pelossa.

Lääkäriä emme lopulta kerenneet näkemään, vaikka sitä toivoimme, niin paljon päivystyksen kautta tuli porukkaa sisään. Sen verran hoitajalta sain puserrettua ulos, että keuhkokuumelöydöksiä röngtenlääkäri on kirjoittanut, jonka lisäksi vasemmassa keuhkossa on jotain massaa. Nestettä se ei ole, se olisi kuulemma lukenut tekstissä. Se mitä se on, jää huomisen asiaksi sitten koska lääkäri kerkeää meidän kanssa jutella.

Kuitenkin Saagaa alettiin hoitaa keuhkokuumelöydöksen mukaan, joten antibiootit aloitettiin heti. Kuume alkoi taas nousta iltaa kohden, mutta nyt se ei noussut yli 38.

Lähdettiin sitten kotiin, kun tyttö alkoi panadolista nuokkumaan ja hakemaan unta. Telkkari jätettiin mölyämään, koska Saaga on tottunut meteliin ja rentoutuu siinä paremmin. Huomenna aamulla kuulemme lisää.

Nyt lapsille iltapalaa ja yritän unta.

Mummin sylissä oli parempi kuin sängyssä.

Toki tämmöinenkin hetki oli, kun lääkkeet alkoi vaikuttaa. Jaksoi vähän naureskella tyhmille paksuposki-jutuille :P

-Karhuemo

Ollaan saatu siis kokeilukerroiksi ratsastusterapiaa ja siihen hommaan valittiin paljon kehuttu Hepouro. Valinta ei ollut väärä, vaan juuri sitä mitä etsittiinkin. Sari ohjaa ja jumppaa Saagaa niin tottuneella otteella että ei voi kuin ihailla.

Saagalla on tapahtunut päänhallinnassa parannusta jo niillä kerroilla mitä ratsastusta oli! Miten hurjasti sitä päätä nostellaan!

Kiitellään Teppoa mukavasta ratsastuksesta :)

Ja näin hienosti loppuverryttelyssä pääkin nousee! Myös ratsastaessa tuntui että Saaga löysi nopeasti keinuvan rytmin ja harjoitteli kovasti sitä pään nostamista :)

Ja tässä sitten reeniä mumman sylissä!

Minä ihan itte! tuntuu tuumivan tyttö :D

Näin hienosti! Kukaan ei voi siis väittää etteikö ratsastuksesta olisi hyötyä! :D Meillä siis melko moni on äidin perässä tulossa tätä ihanaa harrastusta jatkamaan, jokohan kohta jo se omakin poni pihasta löytyisi ;) Saisi Saaga treeniä ihan toisella tapaa! Ensi vuodelle haetaan uudestaan ratsastusterapiaa koska sen vaikutukset on ihan ilmeiset.

Muita terapioita Saagalla on fysio ja allasterapia. Fysioa on yhä joka viikko, ja se pitää paikat sellaisina ettei jämähdä. Allasterapiaa on muutaman kerran tänä vuonna, tuo vaihtelua siihen liikerataan ja olemiseen. Saagahan nauttii vedestä, ja useimmiten saankin kuvia Eskoosta, kun Saaga on päässyt intervallissa poreisiin nauttimaan. <3

Saagalla oli tuossa kaksi viikkoa sitten kuumetta kolmisen päivää. Elettiin kyllä melkoisen panikoivia hetkiä, kun ei oikein tiennyt miten toimia ja koska toimia. Sairaalaan tietysti oltiin yhteydessä ja tiukat ohjeet saatiin miten toimia. Kuume ei vain noussut kertaakaan yli 38, kuumelääke tehosi niin että se pahimman piikin 37,8 pudotti 37 pintaan. Normilämpö Saagalla siis 36,2 tai 36,4. Mutta ohi se ilmeisesti meni, ei tullut räkäisyyttä. Yskä jäi ja siitä tuntuu nyt kertyneen keuhkoihin rohinaakin. Onneksi huomenna on taas intervalli, joten tyttö pääsee myös lääkärin käynnille samalla. On se uskomattoman sitkeä tyttö, kun miettii miten kuumekin voi olla se isoin riski ja romahduttaja.

tällaista siis tänne tällä kertaa, raksastakin olisi vino pino kuvia, kerkeäisiköhän sitä siitäkin kirjoittaa piakkoin perään. Alamme nimittäin olla ihan kohtsillää valmiita (AAAPUUUVA)

nyt nukkumaan, huomenna työpäivä!

-Karhuemo

Päivämäärät 21.8 ja 2.9. ovat niin lähekkäin ja kutsuvieraatkin ovat vielä tässä iässä ihan samat, joten päästään sekä vieraiden että meidän järjestäjien kohdalla helpommalla kun vain pidetään ne yhdessä :)

Oikeana Aksun syntymäpäivänä sai Aksu valita pienen herkun jo, ja se oli tietysti mutakakku ja KIRNUVAAHTOA. (meillä on kermavaahdolle paljon parempi nimi :D) Ja itse piti annostella. Tietysti, Ennemmin överit ku vajarit :D

Oikeana päivänä juhliemme kakkutarjoilusta vastasi tänä vuonna Lempikakku Ilmajoelta. Molemmilla oli tietysti tarkat toiveet kakun päällisistä, joten reiluuden nimissä kakku puolitettiin, ja näin Myy pääsi kuikuilemaan minecrafteja.

 Kiitos Lempikakulle! kakku maistui ja äidiltä hävisi yksi stressi tällä kertaa kakun muodossa, aika ei olisi millään riittänyt.

tässä synttäripöydän perusantimet. Coctailpiirakat, voileipäkakku itte tehty sekä erilaiset piiraat katoaa aina alle aikayksikön. Myös kinderpiirakkaa tuli tehtyä ekaa kertaa,ja kaks pellillistä piisasi justiin :D

Seuravaksi alkaakin Saagan ja Lucaksen synttärien järkkääminen...

Nämä muruset on kasvanut niin äkkiä! Ollaan ruvettu käymään tallilla yhdessä. Aksel on yllättänyt ponin selässä, miten hienosti ja maltilla hän jaksaa keskittyä Erjan antamiin ohjeisiin! Meillä on alkanut puheterapia ja juuri ohjeiden ymmärtämisen avuksi on tämä ratsastus tuonut yllättävän avun! Siinä kuin varkain joutuu keskittymään joka solullaan siihen mitä tekee. Ja Asku on vielä hyväkin siinä! Milja on myös aloittanut, toki jo viime syksynä käytiin kokeilemassa satulaa. Nyt on jo ihan eri meininki. Tyttö istuu siellä niinkuin ois aina istunut! :D

ja eikä pois millään tietenkään :D

Teppo poni on kivoin. :)