Hei jälleen!

 

Sain paljon palautetta tästä hiljaisuudesta, ja nyt vihdoin päätin vaan keretä, näin aatonaattona :)

Kiitos ensinnäkin että olette yhä kiinnostuneita mitä Elämänsä Kuningattarelle kuuluu! Tuntuu uskomattomalta että Saagalla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillään, ja ympäri Suomea!

 

Saagahan täytti juuri 21.11 suuret 5 vuotta. Siis 5. voitteko kuvitella miltä se tuntuu? Kun ei meille luvattu sitä ensimmäistäkään. Nyt saimme suurena päivänä kihartaa pitkälle pyllyn yli ulottuvaa, paksua leijonanharjaa, pukea juhlijalle kaunein mekko päälle, sukkahousut jalkaan, ja kynsiin hiukan glitteriä. Ja kuulla se nauru ja kiljahtelu, kun Elämänsä Kuningatar Saaga nautiskelee siitä että saa olla nättinä ja huomion keskipisteenä.

Saagan kommunikointi on paljolti naureskelua, ja kiljahtelua. Siihen on jo tullut pidempiä äänenvaihteluita, ja välillä kuulostaa ihan siltä kun hän selittäisi jotain aivan oikeasti, omalla uniikilla kielellään.

Parasta Saagan mielestä on kuitenkin se, kun äiti hermostuu sisaruksille. Karjaisee vaikka tai komentaa. Tai kun sisarukset alkaa nahistella keskenään. Ai että, silloin Saaga päräyttää sellaisetkin vahingonilonaurut ilmoille ettei toista! :D Se tulee joka kerta, joten ei todellakaan ole reflekseistä kiinni, tämä porkkana se osaa ilmaista siis itseänsä! Kieroutunut huumorintaju taitaa olla periytyvää..

 

Muutenkin tuntuu hirveän hurjalta, että olemme nyt tässä. Miettimässä eskarijuttuja(KYLLÄ, suomessa on oppipakko myös vaikeasti vammaisilla..) ja kouluasioita. Lapselle, jonka ei pitänyt nähdä päivääkään.

Tänä vuonna otti todella kipeää käydä haudalla. Pitkästä aikaa otti. Paljonhan me Ainoa käydään katsomassa, mutta nyt se jotenkin musersi. Kaiken olisi pitänyt olla niin toisin. Elämä 5 vuotta ns. vastasyntyneen kanssa alkaa näkyä meissä kaikissa.

1.11. meillä kävi vammaispalvelun väki katsastamassa tilanteemme. (kyllä, myös tämä pitää joka vuosi todistaa että Saaga on yhä yhtä vammainen ja vaikeasti hoidettava) Ja me olimme myös valmistautuneet käymään yhden elämämme jälleen mullistavan keskustelun läpi. Koska Saaga muuttaisi Eskooseen.

Niin.

Tuntuu ihan kamalalta sanoa se edes ääneen. On kuin heittäisi hanskat tiskiin.

Hyi helvetti.

Minä vastustelin ajatusta kauan. Mutta olemme keskustelleet ammatti-ihmisten kanssa asiasta, sekä keskenämme, ja nyt musta tuntuu että perheemme alkaisi olla siihen päätökseen valmis. Ja Saaga. Kun kuvioihin tulee eskari, ja koulu, joka on niittyvillan koulu eskoossa kiinni, niin kaikki vain tuntuu loksahtavan kohdalleen. Ilman täyttä luottamusta eskoon metsätähteen ja Saagan omiin ihaniin hoitajiin en tätä edes harkitsisi. Tiedän kuitenkin, että Saagaa kohdellaan metsätähdessä kuin kuninkaallista konsanaan, ja hän siellä nauttii olla.

 

Joten me sanottiin se ääneen.

Ja miten pahalta se tuntui! Itsekkäältä. Samaan aikaan mietin perheemme 3 muuta lasta, jotka ovat  väkisinkin joutuneet hiukan varjoon. Ainahan me on eletty Saagan ehdoilla. Nyt on näiden terveiden lasten vuoro. On meidän vuoro olla heidän kanssa, heidän ehdoilla. Parisuhde kaipaa kasvavien lasten tuomaa vapautta ja tilaa. 5 vuotta hoidat täysin kuin vastasyntynyttä, kyllä se vaikuttaa ihan kaikkeen.

Olen kuitenkin ylpeä meistä. äärettömän ylpeä. Olen ylpeä miehestäni, ja siitä että olemme selvinneet tästä kaikesta. Olemme vahvoja, olemme tiimi. Yhä edelleen.

Ja nyt on aika keskittyä elämässä niihin, jotka ovat olleet sivussa. Hekin ansaitsevat sen. Olla lapsia, normaalissa perhearjessa. Olen ylpeä lapsistani. He ovat sopeutuneet. Heistä on tulossa hienoja ihmisiä ilman ennakkoluuloja. He ovat avoimia ja rakastavia sisaruksia Saagalle ja ovat ansainneet kaiken onnen ja huomion.

Saagahan ei tule katoamaan meidän elämästä, vaan saa meistä parhaat palat. Saagan kanssa sovitaan kotilomat, ja arkemme muovautuu siten ihan uudelleen.

Mutta, päätös on tosiaan vasta tehty, ja siitä pienestä byrokratian epäkohdasta kirjoitan tammikuussa, kun kuulen päätöstaholta siitä lisää. Voi siis olla, että karhuemoa tarvitaan jälleen raivaamaan Saagan kanssa tietä.... ;)

 

Mutta tein tässä lupauksen. Blogi aktivioituu taas. Joten pysykäähän kuulolla!

 

Ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa Teille jokaiselle <3

 

Terveisin Karhuemo ja pesue.